Huiskun takaa

Vieläkin jotenkin kahden vaiheilla olen onko mulla ja mun uudella tuttavuudella mitään tulevaisuutta. Meillä tarkoitus oli viettää lauantai yhdessä mut viikolla hän sanoi joutuvansa meneen sukulaisiin toiselle puolelle suomea. Mä tietysti vähän pahaa tykkäsin ja kysyin pistikö hän jonkun sukujuhlan meidän yhteisen ajan edelle. Mistään hautajaisista ei ollu kyse kuitenkaan. Niinpä hän sit jäädä mun luo päätti ;))

Hän on aika hyvin huomannu eron joka meidän pukeutumisessa on. Ku mä olen satsannu paljon rahaa oman tyylin päivittämiseen niin hänellä on tähän saakka ollu päällään melkein markettikamaa :/ Niinpä me yhdessä mentiin lauantaina kattomaan löydettäiskö me hänelle semmosia vaatteita et iltaelämänkin puolelle jossain vaiheessa voisin hänen kanssaan lähtee. Ja eihän me tyhjin käsin onneks jouduttu palaan vaan monta kassia oli mukana takasin tultaessa...

Niinpä me loppuillasta pieni kierros tehtiin eri klubeilla. Piirit on pienet ja porukat supattelemaan alkoi kun näki mut uuden tyypin kanssa ja joku tulikin kysymään ollaanko me yhdessä. Mä nopeasti sanoin ettei vielä toistaiseks olla enempää ku ystäviä mut aika näyttää sit... Mun parhaat kaverit häntä vielä ei oo tavannu ja haluunkin nähdä miten he mun uuteen seuralaiseen reagoi ja miten hän heihin...

Täytyy kyl sanoo et K ollu on tosi mukautuvainen. Hän ei yhtään oo mitään vaatimuksii esittäny vaan on halunnu tosi paljon mun toiveita ottaa huomioon. Jopa telkkua katsellessa hän on halunnu antaa mun valita kanavan mikä musta on jo vähän liiotteluu... Mut pointsit hänelle siitä et hän selkeesti yrittää sopeutua ja olla mieliks. Ainakaan hän ei oo mikään itsekäs määräilijä vaan tietää et kompromisseja on pakko tehdä :))

Mut samalla tuntuu et jotain puuttuu. Hän on kaikessa tosi tavallinen ja pelkää erottua muista. Sängyssäkin hän ihan ookoo on muttei kovin erikoinen. Eihän hän ruma oo muttei kovin söpökään. Juttu tulee vaan oleen pystynkö mä tyytymään siihen mitä on vai kaipaanko kuitenkin jotain vähän enemmän. Me ei yhtään juteltu olla siitä miten meidän suhde tulee jatkuun jos tää ylipäätään ees suhde on. Mut oon sitä mieltä et sitoutua voi vasta kun tietää et varmasti haluu sitoutuu...

Pitkä aika vierähtäny on mun edellisestä blogista. Välillä pieni tauko on paikallaan ja sit myös niitä asioita on joiden kertominen muille pitää tehdä vasta sitten ku siihen on valmis...

Kaikki pari viikkoo sitten alkoi ku lauantaina yksinään ja apeena klubille menin. En ees ketään frendii saanu mukaan ku kaikilla oli mukamas jotakin muuta. Oli sit koko ajan huonot fiilikset ja aika nopeesti join ja vähän liikaa. Jossain vaihees pääsin tilaan josta ei oo enää kovin selkeetä muistikuvaa. Muistan et lähdin jonkun miehen mukaan jota en ees tuntenu...

Aamulla heräsin sit ihan vieraasta paikasta :/ Mulla tietenki hirvee krapula ja joku tuntematon mies mulle sänkyyn kahvia tarjoili...Tajusin heti mitä tapahtunu oli ja alkoi nolottaan. Hän ei edes mikään Adonis ollu vaan aika tavallisen näköne kolmikymppinen tyyppi. Kämpässä oli aika hirvee sotku ja kun ulos katoin ikkunasta huomasin olevani jossain köyhässä rumassa lähiössä...

Sillä hetkellä ajattelin et nopeesti kamani kerään ja pois juoksen. Mulla kuitenkin niin kamala olo oli et siitä ei tullu mitään :/ Hän sitten kovasti huolehti et olisin edes niin kauan et taas jaloillani pysyn. Niinpä mä sit koko päiväks jäin ja hän musta huolta piti...

Kotiin päästyäni mä en vielä kenellekään kertonu mitä tapahtu. Mun tapoihin ei tod kuulu juoda niin älyttömästi et tommosta tapahtuu. Enkä mä muista sitäkään et olisin täysin vieraan matkaan lähteny noin vaan :/ Ton olis ehkä viel voinu jotenkin kavereille selittää jos tyyppi olis täysin syötävän näköne ollu mut kyse oli kuitenkin ihan tavallisesta miehestä. Mun kaverit olis heti halunnu tietää miks lähdin jonkun taviksen mukaan...

Jälkeen päin ajattelin ettei meidän suhteella mitään tulevaisuutta vois olla. Hän selkeesti täysin eri maailmassa elää eikä häntä helppoo esitellä mun kavereille olis ja hänen seurassaan liikkuu ilman et ihmiset ihmetteleen alkais. Ajattelin et koko homma itsestään lopahtaa kun en hänelle soita enää takaisin. Mut hän itse muhun heti taas yhteyttä otti ja lupas mut viedä hyvään ravintolaan syömään ;))

Kyllähän mä tiedän ettei meillä vois kai yhteistä jatkoo olla. Hän kyl kovasti yrittää ja arvaa mimmosesta elämästä mä tykkään. Mut hän huonosti palkattuja pätkäduuneja tekee ja tajuun ettei hän voi ihan jokaista euroaan laittaa bilettämiseen tai ravintoloihin. Mut siitä huolimatta me ollaan tapailtu jo aika monta kertaa. Eihän hän todellekaan mulle mikään unelmien prinssi oo ja hänessä paljon puolia on jotka mä haluisin muuttaa, mut just tällä hetkellä parempaakaan ei oo tarjolla...