Vieläkin jotenkin kahden vaiheilla olen onko mulla ja mun uudella tuttavuudella mitään tulevaisuutta. Meillä tarkoitus oli viettää lauantai yhdessä mut viikolla hän sanoi joutuvansa meneen sukulaisiin toiselle puolelle suomea. Mä tietysti vähän pahaa tykkäsin ja kysyin pistikö hän jonkun sukujuhlan meidän yhteisen ajan edelle. Mistään hautajaisista ei ollu kyse kuitenkaan. Niinpä hän sit jäädä mun luo päätti ;))
Hän on aika hyvin huomannu eron joka meidän pukeutumisessa on. Ku mä olen satsannu paljon rahaa oman tyylin päivittämiseen niin hänellä on tähän saakka ollu päällään melkein markettikamaa :/ Niinpä me yhdessä mentiin lauantaina kattomaan löydettäiskö me hänelle semmosia vaatteita et iltaelämänkin puolelle jossain vaiheessa voisin hänen kanssaan lähtee. Ja eihän me tyhjin käsin onneks jouduttu palaan vaan monta kassia oli mukana takasin tultaessa...
Niinpä me loppuillasta pieni kierros tehtiin eri klubeilla. Piirit on pienet ja porukat supattelemaan alkoi kun näki mut uuden tyypin kanssa ja joku tulikin kysymään ollaanko me yhdessä. Mä nopeasti sanoin ettei vielä toistaiseks olla enempää ku ystäviä mut aika näyttää sit... Mun parhaat kaverit häntä vielä ei oo tavannu ja haluunkin nähdä miten he mun uuteen seuralaiseen reagoi ja miten hän heihin...
Täytyy kyl sanoo et K ollu on tosi mukautuvainen. Hän ei yhtään oo mitään vaatimuksii esittäny vaan on halunnu tosi paljon mun toiveita ottaa huomioon. Jopa telkkua katsellessa hän on halunnu antaa mun valita kanavan mikä musta on jo vähän liiotteluu... Mut pointsit hänelle siitä et hän selkeesti yrittää sopeutua ja olla mieliks. Ainakaan hän ei oo mikään itsekäs määräilijä vaan tietää et kompromisseja on pakko tehdä :))
Mut samalla tuntuu et jotain puuttuu. Hän on kaikessa tosi tavallinen ja pelkää erottua muista. Sängyssäkin hän ihan ookoo on muttei kovin erikoinen. Eihän hän ruma oo muttei kovin söpökään. Juttu tulee vaan oleen pystynkö mä tyytymään siihen mitä on vai kaipaanko kuitenkin jotain vähän enemmän. Me ei yhtään juteltu olla siitä miten meidän suhde tulee jatkuun jos tää ylipäätään ees suhde on. Mut oon sitä mieltä et sitoutua voi vasta kun tietää et varmasti haluu sitoutuu...
11 kommenttia
arkadas
28.10.2013 06:27
Vaikeaa on ja tulee olemaan, jos ei itsekään tiedä, mitä elämältään haluaa ja kenen kanssa sen haluaa vietää. Ensin on päätettävä, mitä haluaa, sen jälkeen vasta se, kenen kanssa.
Ellet tiedä mitä elämältäsi haluat, niin älä sitten koskaan sano ettei sinulle tarjoutunut mahdollisuuksia.
Aboa
28.10.2013 08:40
Mutta tietääkö kukaan, mitä elämältä haluaa? Onko kaikki sinnikästä pyrkimystä päämäärään?
Puuteripoika
28.10.2013 08:53
Arkadas, en todellakaan haluu puurtaa lopun elämääni jossain huonosti palkatussa paskaduunissa vaan tasoa ja laatuu kaipaan ihan kaikessa ku kans kumppanin kanssa. Komeeta ulkonäköö, jonkun verran rahaa siihen hyvään elämään ja hyvää makua. Siedettävää luonnetta tietty myös. Eipä noi vaatimukset täyttävii nyt ihan joka päivä tuu vastaan nii pakko joskus kompromisseikin tehdä....
pva1
28.10.2013 11:06
Mutta miten nuo omat menestystoiveet liittyy pariutumiseen? Tai siis liittyyhän ne, mutta just niin päin että jos etenee töissä / kouluttautuu, hankkii itselleen sitä "tasoa" ja rahaa, niin ehkä "tasokasta" väkeä kävelee myös enemmän vastaan? Vai miten päin se yleensä menee?
Puuteripoika
28.10.2013 11:28
Eiköhän se kans aika usein niin mee et varakkaalla ja tasokkaalla on enemmin varaa valita. Niin et se voi valita ihan sellaisen kumppanin joka silmää miellyttää. Ei varakkaan tartte unelmoida toisesta samanlaisesta ku sitä rahaa riittää muutenki...
kesäpoika
28.10.2013 18:51
Kyllä sen tietää, kun rakastuu. Mä uskon vakaasti, että jos valitsee kumppanin järkiperustein ilman tunnetta, jää liian paljosta paitsi. Ymmärrän kyllä sen, että on jonkun kanssa, johon ei rakastu, mutta jossa ei kuitenkaan oo mitään vikaa, sen vuoksi ettei olisi yksin.
Mun mielestä ihmisten ei tarvi tietää mitä elämältä haluavat, mutta en usko että olisi ketään, joka ei unelmoisi mistään. Vaatii vaan suurta vakautta itseltä uskaltaa olla virran vietävänä. Musta on parempi elää niin, että tarttuu siihen, mitä tulee kohdalle, eikä niin että on jatkuvasti päämäärätietoinen. Elämä ei voi olla suorittamista, mutta sitä pitää uskaltaa elää ja sanoa joo oudoillekin asioille. Mä uskon johdatukseen ja siihen, että siltä voi myös sulkea silmänsä ja sössiä kaiken.
puppeliassi
28.10.2013 19:39
no järkeä kannattaa kuitenkin jonkin verran käyttää ettei rakastu heteroon tai jos toinen vahingoittaa ja sit annetaan anteeksi aina eikä olla onnellisia. mutta se että liikaa rupee järjellä ajattelemaan niin se on aika materialistista, pitää toista ihmistä hyödykkeenä jonka voi vaihtaa parempaan aina välillä.
arkadas
28.10.2013 20:34
saihan kärjistetty kommenttini porinaa aikaa - komppaan kesäpoikaa tässä asiassa, järkiperusteet eivät riitä, pitää olla sitä "jotakin" mukana...
Raha ei tuo yksinomaan onnea - helpottaa toki elämää. Komea ulkonäkökään ei pelasta kaikelta, saati "hyvä pano". Onnellisuus löytyy ihan muualta, kuin pinnallisista asioista... Mutta mihähän olenkin tunnetusti vähään tyytyväinen :D
Riquman1990
30.10.2013 01:14
Onnittelut, Puuteripoika! Sä oot löytäny itelles nöyrän ja uskollisen palvelijan, joka palvoo maata sun jalkojen alla. Mitä muuta sä vielä haluut?
Puuteripoika
30.10.2013 10:15
No ei se kyllä palvo mut kaipa se vähän epävarma on ittestään
Riquman1990
30.10.2013 19:53
Ja säkö sit et oo?