Huiskun takaa

Näytetään bloggaukset elokuulta 2014.

Häät

Kesän loppuessa aika taas on palata bloginki pariin. Ihan tarkoituksella pientä taukoa pidin ja nautin niistä semmosista aika ihanista kesäpäivistä mitä tänä kesänä niin paljon oli :))) Vaikka kesä loppuikin niin nyt lohduttautuu voin tosi syvällä ja tasasella rusketuksella jonka Hietsussa ehdin ittelleni hankkiin ;)))

Pari viikkoo sitten rakkaan äitini ja ihanan siskoni kanssa lupauduin häihin meneen Pohjois-Karjalaan. Systerin uus epäsiisti poikaystävä lupautui autokuskiks ja mä hammasta purren kestää yritin sitä pitkää automatkaa :// Perille kun tultiin niin en voinu silmiäni uskoo kun näin sen pikkukaupungin. Kaikki näytti todella harmaalta ja köyhältä, edes keskustassa ei ollu ku jotain surkeita halpahalleja ja nuhrusia baareja. Ei oo ihme että sillä seudulla porukat tekee itsareita ja elää sairaasti. Vaikka Hesakin on surkee kylä verrattuna johonki New Yorkiin tai Lontooseen niin kiitin onneeni etten joutunu sentään tuolla asuun...

Häissä huomasin et ne ihmiset siellä myös ihan erilaisia on ja pukeutuu eri lailla. Mutsi ja sisko ehdotti etten pukeutuis liian erottuvasti ja lopulta huomasin mitä ne tarkotti. Maalla miehet pukeutuu tosi yksinkertaisesti ja vakavasti. Mulle heti tuli tunne että ihmiset tuijotti mua ja sitä et oon tottunu erilaiseen väriskaalaan mitä he. Mut tietty ymmärrän et siinä todellisuudessa pitää elää missä ollaan eikä moni siellä uskalla erottuu vaikka haluiski. Häiden tarjoilu oli kans jämähtäny jonnekin 50-luvulle. Oli karjalanpiirakkaa munavoineen, voileipäkakkuu ja karjalanpaistii ynnä muuta. Samat safkat mitä oma mummo joskus aikanaan tarjos omille vierailleen. Hääparin vanhemmat huomata tais miten pitkin hampain maistelin ruokia ja he varovaisesti kyseli et enkö tottunu oo heidän seudun ruokiin. Sanoin et Helsingissä keittiö on yleensä aika kansainvälinen mut perinneruuillakin on oma paikkansa jos ne on laadukkaita...

Illan päätti paikalle kutsuttu orkesteri joka ylläri ylläri alkoi soittaa iskelmää. Siinä vaiheessa tuntui jo siltä et haluun mahd. nopeesti takaisin kotiin sivistyksen pariin. Muiden tanssiessa yritin maistella tarjolla olevii juotavii. Tarjolla oli halpaa suomalaista bulkkikaljaa ja jotain viiniä joka pahasti muistutti Gato Negroa tai jotain vastaavaa etikkaa :(( Miesväki alkoi jo vähän humaltuun ja muutama uskaltautui heittämään läppääkin. Eräs isäntä huus mulle tanssilattialta jotain tyyliin eikös Helsingin hienohelmalle tanssi ja tarjoilu kelpaa. Katseen käänsin muualle ja yritin teeskennellä etten kuullu mitään...

Kun pääsin takaisin kotiin niin onnellinen olin ja vannoin etten moneen vuoteen mee Suomessa Kehä kolmosen ulkopuolelle. Jotenkin aika uskomattomalta tuntuu miten muualla Suomessa eletään niinku oltais jossain viime vuosisadalla. Onks sit mikään ihme jos työpaikat ja ihmiset katoo kun siellä ei oo mitään minkä vuoks jäädä sinne...