Huiskun takaa

Näytetään bloggaukset lokakuulta 2014.

Uutta ja kaunista

Mun rakas äiti mut luokseen pyys ja antoi mulle kirjekuoren mis oli loput mulle luvatuista rahoista. Hän pyys ettei siskolle kerrottais koska muuten se kateelliseks tulis ja vaatii alkais samanlaista summaa ittelleen...

Iloisena äitiini halasin ja sanoin et nyt mun sohva ja nojatuolit lentää ensiks ulos mun olkkarista. Niin kyllästyny niihin oon vaikka ei niillä ikää vielä oo pariakaan vuotta kai. Äiskä kauhistui ja huudahti et miten voin niin kauniista huonekaluista luopuu et hän itsekin vois ne mielihyvin ottaa. Sanoin et ensiks ajattelin ne huutonetissä myydä ja jos en tarpeeks saa niin sit heitän vaan roskiin. Äiskä sanoi et hän ymmärtää et olin niistä rahaa odottanu ja et hän voi vähän nostaa summaa jos suostun hänelle myymään. Hetken mietin ja päätin et diiliin kannatti suostuu...

Lopuilla rahoilla ajattelin vaatekaappii päivittää koska tuntuu ettei mikään summa siihen oo koskaan tarpeeks. Niin hullulta ku se kuulostaakin sanoa mut tuleehan laadukkaat vaatteet ihan törkeen kalliiks :/ Mut toisaalta mihin mä rahaa törsäisin ellen elämiseen? Ne joilla perhe on joutuu maksaan lainoja ja kaikenlaisii kuluja mitkä siihen perheeseen uppoo. Kun yksin elää on vähän enempi varaa hemmotella itteensä vaikka oikeesti mun tuloilla sitä varaa ei kuitenkaan olis...

Niinpä aloin jo vaatekaappii penkomaan ja roskiin kantaan kaikkee semmosta mitä ei enää päälle kehtaa laittaa. Vähän ehkä turhamainen oon mut leikkelin paidoista hihoja ynnä muuta et kukaan ei ryhtyis roskista penkomaan mun pois heittämää kamaa ja ettei kukaan naapuri vastaan tulis mun vanha paita päällä :/ Tietty jonnekin kauemmas kirppikselle olis voinu viedä mut ei mulla oikeesti aikaa eikä mahiksiakaan oo ryhtyy mitään isoja laatikoita raahaan...

Vähän alkaa jo tää harmaa syksy masentaan ja töiden jälkeen vähän liian usein jää sohvalle herkutteleen ja telkkuu tuijotteleen ku vois kaupungille lähtee jotta taas jonkun kivan miehen elämäänkin sais ;)


Yhteiselämää

Mun kampaajaystävä alko vähitellen tulemaan uteliaaks mun vieraan suhteen ja hän jonku tekosyyn keksi tulla vakoilemaan onko mun vieras söpö vai ei. Hänellä ku itsellään vähän aikaa sitten poikki meni edellisen bf:n kanssa :/ Vähän vaivautuneeks tunsin ku hän itseään esille toi ja hihitteli kaikelle mitä mun vieras vastaili :/ Olin aiemmin yrittäny selittää ettei mikään viittais siihen et mun vieras miehistä olis kiinnostunu...Hän jopa yritti saada meitä lähtemään kimpassa detskuun tai jonneki mut vieras ei oikein kiinnostunu ollu...

Lauantai-iltana mun vieras joskus ysiltä ulos lähti ja kohta soitti unohtaneensa mun vara-avaimen toisen takin taskuun. Sanoin et joutuis odottaa ku joskus myöhemmin yöstä himaan tuun. Puolenyön aikaan olin meikannu ja pukeutunu ja vähän pohjii ottanu et klubikierrokselle parin kaverin kanssa lähdin. Kun olin sisälle päässy ja drinksun hakenu niin hän jo kovasti kyseli et koska tulisin päästää hänet sisään....maalla kai ei puolen yön jälkeen kukaan enää ulkona oo? Siinä sit tunnit kulu ja sain monta tekstarii häneltä. Kuulemma ei enää rahaa ollu jatkaa baarissa ja kavereitakaan hänellä ei Hesassa oo. Sanoin ettei oo mun murhe ja että ei kannata murjottaa ku on kerranki päässy pois sieltä junttilasta...

Vedettiin sit aika finaaliin ja kun aamulla kotiovelle pääsin hänet rappukäytävästä nukkumasta löysin. Häneltä kysyin et oliko kukaan naapuri nähny koska meidän yhtiössä tuskin hirveen ymmärtäväisiä ollaan jos joku köyhän oloinen tyyppi nukkuu käytävässä :/ Hän sanoi et yks vanha nainen kyseli ketä hän etsi ja hän kertonu oli asuvansa mun luona :(( Silloin ääntäni korotin ja hieman hermoni kans menetin... Sanoin että hän kohta olis lähdössä mut mun tässä talossa täytyis asuu ties kuinka kauan ja naapureiden tuijotuksii sietää :/ Sanoin et ellei hän muista avaimiaan ottaa mukaan niin ens kerralla en päästä häntä enää sisään ollenkaan.

Viime päivät hän on aika vaisu ollu ja sanonu odottavansa huomista et pääsee lähtemään täältä pois. Kerran hän yritti valitella et ei voinu kuvitellakaan miten Helsingin ihmiset on vielä paljo tylympii mitä hän aiemmin luuli xD Sanoin hänelle et kaikkialta kaikenlaista porukkaa löytyy ja et yleensä saa vaan syyttää itseään jos ei mitään kontaktii saa. Ehkä ujous ja hiljasuus hänen kotiseudullaan joku tosi kova juttu on mut ku isoon kaupunkiin tullaan niin kukaan ei tuu huomaan sua ellet itse tee sitä alotetta. Joten eiköhän hän paljon tyytyväisempi elämäänsä oo ku pääsee takaisin kaltaistensa seuraan....


Vieras

Mun vieras ilmestyi sit viikon alussa ovelle ison vähän nuhruisen kassinsa kans :/ Otin hänet jo heti aluks puhutteluun ja talon säännöistä kerroin. Mitään epäsiisteyttä en hyväksy, hänen pitää omat sotkunsa heti siivota ja myös metelöimättä olla. Ruuat, lakanat, pyyhkeet ynnä muut ei tuu talon puolesta vaan hänen kaikesta pitää vastata itse. Telkkua hän saa katsoa mut joutuu hyväksyyn sen et mä valitsen kanavan jos haluun tulla kattoon...

Ekan kerran jo jouduin ääntä korottaan kun hän työvaatteitaan naulakkoon laittoi vaikka selviä tahroja näkyvissä oli. Hänen sukkansa ei ihan puhtailta myöskään vaikuttaneet et pyysin häntä vaihtamaan ne tai sitten ottaan kokonaan pois :/ Mitään erityistä juttuseuraa ei kyl hänestä oo ollu ku taitaa aika vähän asioita olla josta me osataan yhdessä jutella :/ Hän kysäis josko vois mestareiden liigaa kattoo mut sanoin et pitkän päivän jälkeen haluun rentoutuu jonku hyvän komedian parissa et tervemenoo vaan jonnekin baariin urheiluansa seuraan...

Äiskä huolestuneena soitti ja kyseli miten vieras on viihtyny. Sanoin ettei mun tehtäviin kuulu hänen mukavuudesta huolehtii vaan että hän joutuis tyytyyn siihen mitä on tarjolla. Äiskä lupas lähettää pikaisesti seuraavan erän siitä summasta jonka hän mulle palkkioks lupas...

Eihän hän ruma ollenkaan oo... lihaksistokin hyväkuntone on. Jos vapaat kädet saisin niin varmaan hänestä ihan tyylikkään ja komeenki miehen saisin aikaan ;)) Mut hänen sisin semmosen syrjäkylän juntin sisin on eikä hän varmaan osais sopeutuu elämään täällä :/ Hänellä selvästikään ei oo käsitystä miten kovat vaatimukset ihmisillä Hesassa on ja miten hänen oletetaan käyttäytyvän ja miltä näyttävän. Toisin ku moni luulee niin mä en siitä häntä moiti tai arvostele vaan kerron miten häneen täällä suhtauduttais. Jokaisen oma valinta sit on haluuko olla yks muista vai tyytyykö hakkaan päätä seinään...

Yöllä heräsin siihen et hän kylpyhuoneessa kävi ja käsiään pesi. Kehotin häntä liikkumaan tosi hiljaa tai varpaillaan koska herään tosi herkästi enkä sit enää heti unta saa :/ Sanoin et iso mies nyt voi pidätellä aamuun asti ettei tartte rampata kesken yötä ja paukutella ovia. Hän huokais ja sanoi et mulla sääntöjä enemmän on ku hostellissa. Sanoin et jos ei kelpaa niin se hostelli vois olla hyväkin vaihtoehto...