Huiskun takaa

Näytetään bloggaukset maaliskuulta 2013.

Ongelmista puhuminen

Kaveriporukalla päätettiin lähtee lauantai-iltaa viettään baariin ku ei oltu vähään aikaan nähty. Mun frendi päätti kutsuu J:n mukaan varmaan siinä toivossa että mä pääsisin sen kanssa vähän kuulumisia vaihtaan ku muuten ei siihen tilaisuutta kovin helposti oo tullu...

Alku menikin ihan normikaavan mukaan eli kumottiin muutamii siidereitä ja J tapansa mukaan oli mehulinjalla. Meillä muilla alko juttu luistaan ja ehkei oltu ihan skarppina enää mitä sanoo pitäis ja mitä ei. Sit mun kaveri päähänsä sai kysäistä J:ltä mikä hänen vointinsa nyt oli ja että onko ne hänen uudet lääkkeet sopinu paremmin ku aikaisemmat. Näin heti et J meni ihan jumiin ja sen naama alko punottaan. Se kun ei ollu kertonu noista julkisesti vaan aika harvalle se avautunu on psyyken ongelmistaan. Siks se arvas heti että mä olin lipsautellu kavereilleni :/

J yski siinä jotain et hän ei oo antanu mulle lupaa koko maailmalle puhua hänen asioistaan. Me kaikki sit pyydeltiin anteeks ja joku sanoi ettei mielenterveysongelmat oo sen kummosempia ku muutkaan sairaudet. Ja että ittekin on ollu ahdistunu monta kertaa....Mut J näytti ottavan nokkiinsa aika kovasti. Se sanoi monta kertaa että mä olen niin hölö ette mulle voi uskoa mitään mitä ei haluu muiden tietävän. Mä taas selitin hänelle etten ymmärrä miten noi asiat niin vakavia olis ettei niistä vois puhua. Paraneminen ku ei voi lähtee käyntiin jos ei myönnä omaa tilannetaan...

J siinä sit alkoi ärtymään ja mun kaveri pyys häntä rauhottumaan. Mä hänelle sanoin et jos ei hän haluu näyttää ongelmaiselta niin ehkei kantsis sit provosoituu noin kauheesti. Ja ettei olis oikein tasapainoista suuttua noin paljon noin pienestä asiasta. Ettei näytä hänen kuntonsa tosiaan hyvä olevan. Hän otti takkinsa ja lähti ulos sanoen ettei oo suuttunu eikä raivonnu mitään muttei hyväksy juoruamista.

Aloin sit moittiin mun kaveria typerästä möläytyksestä ja hän kovasti pyyteli anteeks. Lopulta hän tarjos uuden kierroksen meille kaikille ja kehotti mua katseleen ympärilleni ku baaris muita vielä komeampiaki miehiä oli. Hänen mielestään ei muutenkaan kantsis takertua tyyppeihin jotka ei oo tasapainossa koska ne voi käyttäytyy joskus täysin arvaamattomasti. Hänellä kuulemma oli kokemusta. Ehkä se on sit niin.


Ystävistä

Välillä aika raskasta on huomata miten vähän meillä on oikeita ystäviä. On paljon niitä jotka kyl tulee paikalle jos tiedossa olis hyvät bileet mut joista ei kuule enää mitään ku apua tarvitsis. Mut sehän kai ei varsinaisesti uutta oo meidän piireissä.. Mun rakas mummo aikoinaan opetti mua et tosi ystävät pysyy ylä ja alamäessä ja sitä oon itseki yrittäny noudattaa.

Viime viikolla parilta kaverilta yritin lainata muutaman satasen mut kummallakaan ei mukamas rahaa ollu vaikka duunissa molemmat... Mut sit yks kolmas jota en niin hyvin vielä ees oo oppinu tuntemaan mulle suostu lainaamaan sen summan :) Musta semmone on osoitus siitä et hän oikeesti on valmis auttaan ja et häneen jatkossakin vois luottaa...


Superfood

Päivät ja viikot tuntuu niin nopeesti juoksevan ettei flunssan jälkeen tunnu takaisin rytmiin pääsevän millään :/ Kolme viikkoo kipeenä oloa on semmone aika etten oo ikinä kokenu...

Mun rakas kampaajaystävä arveli et mun vitamiinitasot on päässy liian alas tippuun ja kehotti mua tilaamaan goji-marjoja ja muuta superfoodia jenkeistä. Meidän omissa marjoissa ei oo läheskään samoja vitamiinimääriä ku goji-marjoissa, joten miks vaivautua ostaan jotain viinimarjaa tai mustikkaa jos siitä ei samaa hyötyä sais?

Toinen juttu on D-vitamiini. Mä oon jo kauan tilannu iherbistä tosi vahvaa D-vitskua ja uskon et pitkäl tähtäimel se lisää jaksamista ja vähentää flunssia. Onhan ihan fakta ettei suomalaisten lääkäreiden suosittelemat määrät D:tä riitä yhtään mihinkään. Amerikoissa tässäkin asiassa edelläkävijöitä ollaan. Meillä taas vastustetaan aina kaikkee uutta :/