Jotenkin alkanu taas mietityttää et onko mulla kuiteski ihan älyttömän huono ihmistuntemus vai mistä johtuu et aina pettymään joudun....
Siitä vanhasta miehestä kerroin joka mua kohtaan ihan älyttömän ystävällinen oli......ja sai mut miettimään sitä mimmosta mun elämä on ja mimmosta se ehkä vois olla......et mitkä asiat on sen arvosia et niihin kannattaa panostaa ja mitkä sit sellasia olis et ne unohtaa saman tien vois....
Hän nyt ei oo vastannu mun puheluihin ja viesteihin viiteen päivään....kun heti meidän ekan tapaamisen jälkeen hän yhteyttä otti melkein joka päivä.....ja ihan oma-alotteisesti......ilman et mun pitäis se aloite ollenkaan tehä...Nyt kuitenkaan en häneltä mitään vastausta oo saanu......ja hän tietää kyl missä mä asun joten yhteyttä voi aina ottaa jos joku hätä tulis....
Miettimään jo aloin mikä hänen terveytensä laita on kun hän jo eläkkeellekin on jääny tai että olisko hän jonneki lähteny viettämään kesää mut uskoin et hän siitäkin olis mulle kertonu :// Niinpä mä vähän valkkaria juoneena päätin keskiyön aikaan lähteä sit kävelemään kohti hänen asuntoaan ja tutkimaan mikä tilanne siellä olis......kun hän asuu Punavuoressa niin et kadulta yhden hänen ikkunansa ihan näkee.....
Kun pääsin hänen kadulleen niin mun polvissa rupes ihan heikottamaan.....hänen ikkunastaan näkyi täydet valot ja sisällä ihmisiä käveli.....ja tuntui hauskaa olevan. En jääny tarkemmin kattomaan sitä mikä ihan bilettämiseltä näytti vaan mieli apeana lähdin kävelemään takasin kohti kotia.....ja tyhjensin loput valkkaripullosta jotta unohtaisin ton luuserin...
edit: ääh onnistuin melkein vahingos tuhoomaan tän postauksen...onneks olin tallentanu koneelle
