Sanaa

Kirkko ja me -lehdessä Kuukauden sanaa välittää Maarian seurakunnan pappi Toni Pätsi.
T.P. kirjoittaa: "Maarian kirkossa itseäni on viime aikoina puhutellut kirkon pääoven kynnys - tai tarkkaan ottaen sen puuttuminen. ... Kirkkoomme on esteetön pääsy. Viimeisten vuosien aikana on puhuttu siitä, kuinka kirkon kynnystä tulisi madaltaa, jotta sinne olisi helpompi tulla. ... Vierastan puhetta kynnysten madaltamisesta tässä yhteydessä. Jos kirkkoon tulemisen ja sen sanomaan sitoutumisen kynnystä vain madalletaan, siihen jää kuitenkin kynnys - siis joku sellainen seikka, joka edellyttää ihmisen omaa ponnistelua ja vaivannäköä."
Kun on kysymys kirkkoon tulemisesta - niinkuin T.P. kirjoittaa - niin kynnyksen olemassaolo estää, raskauttaa ja ehkä pelottaakin. Ovatko ilo, turva ja olemisen vapaus toteutuneet? Eivätkö rajaaminen ja arvottaminen ole korvanneet iloista sanomaa?!
T.P. jatkaakin: "Kuinka helposti puhumme armosta ja anteeksiannosta tai pelastuksesta, mutta heti sivulauseessa alamme asetella ehtoja. Jumalan siunauksenkin voi saada vain rakennukset ja meidän mittapuumme mukaan s o v e l i a a t [minun harvennukseni] ihmiset."
Yksi T.P:ä puhuttelevista kohdista Raamatussa on kertomus siitä, kuinka Jeesus parantaa kaksi sokeaa (Matt. 20: 29-34). Tässä kertomuksessa sokeiden ympärillä olevat ihmiset käskevät heidän olla hiljaa heidän yrittäessään huutaa Jeesusta avuksi. Sokeat kuitenkin tällöin vain korottavat ääntään.
"Jeesus kysyy heiltä [so. sokeilta]: 'Mitä haluatte minun tekevän teille?' "
Missä on kynnys?