Omnium fidelium

Näytetään bloggaukset heinäkuulta 2010.

Luojan taivaat ja maat

Olisi hienoa, jos voisimme olla yhtä mieltä siitä, että maailmamme on Luojan luoma ja Luoja on luotua suurempi.
Näin emme päätyisi katsantokantoihin, joissa jonkin kansallisvaltion (esim. Suomen) lait määräävät siitä jotain, mitä saa tehdä uskossaan. On täysin nurinkurista, että maalliset lait rajoittavat hengellistä elämää.
Mitä tarkoitan tällä? Tarkoitan sitä, että pieni pläntti maapallolla nimeltä Suomi, joka on syntynyt aikojen kuluessa keinotekoisesti määrää siitä, miten kohtaaminen tapahtuu koko maailmankaikkeuden Herran kanssa. Kansallisvaltioiden syntyessä (ensimmäiset 1400-luvulla - Ranska, Englanti, Espanja) syntyi käsitys siitä, että kansallisvaltio päättää kaikesta alueellaan. Reformaatio ja sen jälkivaikutukset johtivat siihen, että valtioiden katsottiin olevan ylin instanssi myös uskonnollisissa kysymyksissä. Johdonmukaista olisi ollut tällöin julistaa Jumala myös kansalliseksi ja tehdä kirkosta korkeintaan jonkinlainen virasto.
Minulle kirkko on ylempi instanssi kuin valtio. En tarkoita, että kirkolla on absoluuttinen totuus. Voin ehdottomasti arvostella kirkon oppeja so. niiden tulkintaa Jumalan sanasta. Mutta yhteenkuuluvuuteni on paljon syvempää ja suurempaa kirkon kuin valtion kanssa.
Samalla haluan sanoa, että tämä ei ole luterilainen käsitys. Tässä suhteessa lähestyn kahta niiinkin erilaista traditiota kuin katolista ja reformoitua. Katolinen on ylläpitänyt käsitystä universaalista kirkosta. Reformoitu kirkko taas on yhdistänyt valtion ja kirkon niin yhteen, että niitä ei erota toisistaan - samalla korostaen Jumalaa ylimpänä auktoriteettina.
Tämän asian toteaminen on siksi minusta tärkeää, koska yleisessä keskustelussa kirkkoa käsitellään ikäänkuin se olisi alisteinen valtiolle, jonkinlainen valtion sisällä toimiva elin, josta valtiolliset elimet voivat päättää. Tällainen käsitys johtaa täysin hullunkurisiin konstellaatioihin esimerkiksi siihen, että ei-uskovat ovat mukana päättämässä kirkon rakenteesta ja toiminnasta; jostain, mihin heillä ei välttämättä ole minkäänlaista intressiä. Samoin ei-uskovat joutuvat osallistumaan kirkon asioihin tahtomattaan. Uskova taas joutuu kohtaamaan valtion lait kirkkoa sanelevina ja nykyisin usein konfliktinomaisena. Tällöin esimerkiksi tuomiovallan hierarkia voi johtaa kirkon alistumaan maallisiin päätöksiin ilman teologista ja hengellistä pohjaa.


Grauenvolle Stunde(n)!

Istun juuri nyt Würzburgissa Riemenschneiderstrassella olohuoneessa ja kirjoitan tätä viestiä. Uskomaton tunne palata tänne!
Mutta tänne pääsy: Lentokone kierteli frankfurtin yläpuolella varmaankin puolituntia ympyrää ja jo silloin näimme valtavat salamat. Alhaalla oli rajumyrsky irrallaan. Kone ei voinut laskeutua, joten kapteeni päätti lentää Nürnbergiin. Matkalla sinne valkeni se tosiasia, että kentälle pyrki koko joukko muitakin lentokoneita, joten käännyimmekin etelään kohti Müncheniä. Siellä oli tarkoitus tankata ja lähteä sitten paluumatkalle Frankfurtiin. Arvatkaa mitä? Münchenissäkin puhkesi kauhea rajuilma! Odotimme siis kentällä - arvatkaapa vain oliko koneessa syötävää/juotavaa? ... Lopulta sateen vähän vähettyä saimme luvan yrittää nousua. Kone nousi ainoana kentältä. en hevin unohda niitä hetkiä: kone tärisi ja leittelehti sinne tänne, ihmiset huusivat kauhuissaan. Lopulta lähestyessämme Frankfurtia ilma selvästi parani ja saatoimme laskeutua Frankfurtiin - ainoastaan kuusi tuntia myöhässä. Kuten arvata saattaa ei Frankfurtin lentokentän kaukojuna-asemalta lähtenyt yöllä ainoatakaan junaa kohti Würzburgia, joten istahdin lentokentällä yhteen kahvilaan ja nuokuin siellä puolihereillä osittain kahvin voimasta puoli kuuteen, jolloin ICE-juna toi minut Würzburgiin. En voinut soittaakaan, kun ei ollut kännykkää ja soittaminen oli suurimman ajan kiellettyä.
Huomenna alkaa kansainvälinen egyptologinen konferenssi ja ylihuomenna pidän esitelmän siellä.


Alle Wege führen nach Würzburg

Ylihuomenna lennän Saksaan Frankfurtiin ja sieltä siirryn Iphofeniin, sillä pidän siellä esitelmän kansainvälisessä egyptologien konferenssissa. Tällä hetkellä kirjoitan vielä kuumeisesti ja kuumuudessa esitelmääni.
Itse asiassa asun vanhassa opiskelukaupungissani Würzburgissa tuon viikon, jonka olen Saksassa. Kun tietäisitte, mitä tunnen sen takia!


Rakastatteko?

Olin pridessa ja en tiennyt koko välikohtauksesta vasta kuin kotona, kun minulle siitä soitettiin.

En käsitä vihaa. Jos käsitänkin jotain sen synnystä, niin se tekee hyvin surulliseksi.

Ajatukseni kulkeutuvat tässä raivoisan joukon uhrin luo: Hänen oli määrä käydä se läpi meidän puolesta, mutta voi meitä hulluja, jotka ajoimme rakkauden vihassa pois!

Jeesus, juuri ajatus Sinusta
täyttää rintani.
Mikään ääni ei voi laulaa, mikään sydän ei voi kehystää
eikä muisti löytää
suloisempaa ääntä kuin Jeesuksen nimi,
pelastajan!

Oi toivo ahdistetun sydämen,
oi ilo nöyrän
Tätä ei kieli eikä kynä voi näyttää,
Jeesuksen rakkaus, mitä se on.


Maan keskiaika

Jylhä ja jykevä otsikko ei täytä lupauksiaan seuraavan tekstin suhteen. Kyseessä on toki keskiaika. Olin Turun keskiaikamarkkinoilla - kahdessa esitelmä- ja keskustelutilaisuudessa.
Ensimmäinen oli kaupunginarkeologi Aki Pihlmanin hieno esitelmä parhaillaan jatkuvan Pinellan kaivausten tähänastisista tuloksista.
Tässä niistä lyhyesti: 1600-luvun lopulla rakennettujen kahden kivitalon alta paljastuivat kellarit, jotka ottavat tässä kaivauskohdassa melkoisen osuuden. Niiden ikävä puoli on se, että ne syvinä ulottuvat aina 1400-luvun loppupuolen kerroksiin ja ovat näin hävittäneet tältä ajalta kaiken. Onneksi kuitenkin sen alla oleva kulttuurikerros on säilynyt. Näin on löytynyt puurakenteita aina 1300-luvun alusta (ajoitus perustuu tässä vaiheessa dendrologisiin ja stratigrafisiin tuloksiin). Aikaisempaa kaupunkikerrosta ei ole, vaan tämän alla on pelto! Kun aiemmissa kaivauksissa tuomiokirkon ympäristössä on juuri 1200-luvun kerroksissa löydetty peltoa, tukee tämä kaivaustulos kaupungin syntymisajankohtana 1300-luvun alkuvuosia.
Pellon osalta on löydetty 1200-luvun puolestavälistä olevia jäänteitä maalaistalosta, joka on sijainnut nykyisen Hämeenkadun ja Uudenmaankadun risteyksestä kohti jokisuuta Rettigin tupakkatehtaan paikkeilla 1300-luvun kaupungin (joka siis selkeästi syntyi pääosin pellolle) ulkopuolelta.

Tuon ajan kaupunki rajautui hyvin pieneen alueeseen. Turkua tunteville maamerkit ovat: tuomiokirkkopuistosta tuomiokirkon takaa kiertäen akatemia ja hovioikeustontin keskeltä Åbo akademin päärakennuksen Brahenpuiston puoleista seinämää seuraten Uudenmaankadun luo, josta Hämeenkatua pitkin Rettiginrinteeseen.

Paneelikeskustelu, johon osallistuin innokkaasti kyselijänä (tosin olisi pitänyt kritisoidakin paria asiaa), käsitteli keskiaikakuvaamme. Hyvin onnistui valottamaan keskeisiä mielikuviamme aiheesta. Ovatko oikeita tai vääriä, on minun mielestäni historioitsijan osalta jokaisen maailmankuvan ja sen kriittisen tarkastelun varassa.