Omnium fidelium

Näytetään bloggaukset toukokuulta 2010.

Rippisalaisuus

Järkyttyneenä luen suunnitelmista rajoittaa rippisalaisuutta. Tuntuu ylireagoinnille ja populistiselle reaktiolle poliitikkojen taholta.
Rippi on luterilaisen opin mukaan lähes sakramentti. Luther suunnitteli pitkään sen ottamista mukaan kolmanneksi sakramentiksi kasteen ja ehtoollisen rinnalle. Rippihän on konkreettinen armon paikka ja osuu näin itse kristillisen uskon keskukseen. Ainoa, mikä esti Lutheria lopulta ottamasta rippiä sakramentiksi, oli selvän Jeesuksen käskyn puuttuminen.
Rippi on ripittäytyvän mielen huojentamista ja selkeyttämistä varten. Sen on tarkoitus johtaa mielenmuutokseen, "kääntymykseen". Ripittäytyvä itse asiassa on ripissään Jumalan edessä. Mikään ulkopuolinen ei tulisi sotkea tätä tilannetta. Mitä tulee maallisiin seuraamuksiin, niin ne ovat hyvässä ripissä aina tuon mielenmuutoksen varassa. Pappi toimii Jumalan ruumiinjäsenenä - suuna, korvana, johon voi l u o t t a a. Maallinen oikeus ei voi tavoittaa tätä.



Valitsemmeko?

Minusta on ikävää huomata, että tiettyjä v a l i n t o j a pidetään väistämättöminä. Mikäli yksi pitää, niin ei toisen tarvitse pitää. Jos toinen pitää, niin ei kolmannen tarvitse pitää jne.
Jokaisen on hyvä tehdä valintansa omista lähtökohdistaan (johon voi kuulua muiden huomioiminen) itse. Edellisestä ajatuksesta seuraa, että yhteistä kaikkia miellyttävää linjaa tuskin voi olla. Tämä ei kuitenkaan ole kirjoitukseni päätarkoitus. Haluan sensijaan tuoda esille tehtyjen valintojen seuraukset.
On valinta pitää baarissa TV-ruutuja. On valinta pitää ne auki tai suljettuna. On valinta pitää niissä ääntä tai äänettömänä. On valinta, keitä asiakkaita haluaa miellyttää ja keitä ei. On valinta, mitä kulttuuria kannattaa ja mitä ei. On valinta, millaiseksi taloudenpito muodostuu ja millaiseksi se ei muodostu. On valinta, mikä arvo on vallalla ja mikä jää piiloon.
Näillä valinnoilla ei ole pelkästään vaikutusta vastaanottajiin, vaan myös katsomukseen, missä määrin olemme osallisia sen syntymiseen, missä määrin syntyvä kulttuuri on toivottava sekä millainen se on.

Onko toivottavaa esittää homobaarissa jääkiekko-otteluita äänen kanssa? Mihin tällainen johtaa?