Omnium fidelium

Näytetään bloggaukset huhtikuulta 2007.
Edellinen

Kävin istumassa yksikseni hiljaa tuomiokirkossa. Rauha valtasi mieleni. Useat ristivedot lakkasivat tuskastuttamasta.

Sitä ennen kävin uudessa kirjastossamme, jossa tapasin T:n. Iloinen ilmeesi teki hyvää myrtyneelle mielelleni.

Tehtävän toteuttaminen voi olla salattua meiltä.


Paavalia

On esikuvallista pitää yllä elämässään järjestystä. Järjestys on ajateltu toisten ihmisten rakennukseksi. Järjestys riippuu tilanteesta, sillä kyse on kulloisestakin lähimmäisestä. Tarkoitus ei ole vangita, vaan pysyä vapaana.
Rakkaus on rakkautta totuuteen. Sen vastakohta on usko valheeseen. Ero on merkittävä: Rakkaus ei rajaudu uskon mukaan.

Mitä on totuus?
Jumala on ilmestynyt toiminnassaan ja on näkyvä siinä. Tästä saamme tietoa myös Jumalasta. Näin ollen luotu, vaikka on langennut, antaa tietoa Jumalasta ja tämän laista. Luojana hän on kaiken ylistyksen ja kiitoksen arvoinen.
Ihminen kuitenkin vaihtaa saamansa ylistyksen ja kiitoksen aiheen (Luojan) luotuun. Tieto Luojasta luomisessa vaihtuu tietämättömyydeksi. Luodussahan itsessään ei ole totuutta - kuten on helposti nähtävissä! Elämämme siirtyy pimeäksi ja "olemattomaksi" tuon tietämättömyyden takia.
Seuraukset:
Tietämättömyydessään ihminen seuraa jotain muuta - omaansa. Yhdessä nämä tietämättömät luodut jakavat keskenään pimeyttä eli tuota alussa mainittua uskoa valheeseen. Luojan ylistäminen ja kiittäminen on vaihtunut luodun ylistämiseen ja kiittämiseen. Rakkauden on korvannut itsekkyys.
Jumala j ä t t ä ä nämä ihmiset a j a t t e l u t a p a a n s a, jossa meidän tietoomme ei kuulu kunnioittaa ja kiittää Luojaa. Nämä ihmiset, me olemme langenneita - emme rakasta niinkuin meidän tulisi tehdä. Meidän tulisi rakastaa totuutta Luojasta.
Olemme kaikki ansainneet tuomion.
Kaikki me toimimme samalla tavalla - palvelemme luotua, emme Luojaa.

Ansaitsematta sitä olemme kaikki (kuitenkin) lunastetut Jeesuksen Kristuksen lunastustyössä. Usko Kristukseen tuo lunastuksen meillekin. Vaikka meidät on jätetty ajattelutapaamme, niin Jumalalla on myös pelastus meille, pelastus, jonka otamme vastaan ajattelutapamme muuttumisessa - että Jumala on!. Se ei tule yrityksistä omilla hyvillä töillä hankkia se - se ei tule teoilla lain mukaan, sillä lain mukaan kuolemme, tunnemme syntimme. Omassa järjessämme tunnemme Jumalan lain, mutta emme täytä sitä, emme kykene sitä täyttämään. Kristuksen lunastus on armosta kertakaikkinen kaikille.
Uskomalla tähän Luojan äärettömän hyvään tekoon ylistämme Häntä.
K r i s t u k s e s s a olemme vapaat! Olemme vapaat tekemään lähimmäiselle hyvää.
Ylistys ja Kiitos Luojallemme Hänen rajattomasta hyvyydestään!

Käsittelen tässä osana suurempaa kokonaisuutta teemaa, joka Ranneliikkeessä on keskeinen: homoutta.


Ihmiskuvamme

Jotkut sikiöt eivät saisikaan mahdollisesti syntyä, jos niillä tiedettäisiin olevan esim. Downsin syndrooma. Tällaisen tiedon keruun mahdollistaa sikiödiagnostiikka. Sinällään tutkimus ei ole pahasta, mahdollisuus siihen, MUTTA:
Tutkimuksen seurauksena vanhemmille voi muodostua halu - jo aloitetun ja halutun raskauden - keskeyttämiseen, koska sikiöllä todetaan jokin piirre, joka ei sovi ihanneihmiskuvaan.
Onko ihanneihmiskuvan seuraaminen hyvä asia? Siihen pyrkiminen on usein hyvä, mutta emme kukaan saavuta ihannetta. Tätä vasten me epäonnistumme, olemme vajavaisia, olemme ihmisiä. Toivon, että ihanne ei koskaan rajaa ketään ulkopuolelle.
Mahdollisuus, että rajaamme ihmisyyden ulkopuolelle i h m i s i ä on lääketieteen kehityksessä eettinen pohdittava.

Koko sydämestäni rukoilen, että kaikille suodaan mahdollisuus ihmisenäoloon! Niin vanhemmille kuin tuleville ja oleville lapsille!


Hiljaisuutta - pahassa

Kun rakastaa laajasti ja myönnän, että se on vaikeaa, hyvin vaikeaa, niin se saattaa johtaa kivuliaisiin kokemuksiin itselle. Varsinkin silloin, kun ei katso voivansa ilmaista omaa tuskaansa; silloin, kun muut ilmaisevat näkökohtiaan tuskastaan ja itse kärsii hiljaisuudessa samoista asioista.
Tunne siitä, että sinut on jätetty huomioimatta, voi olla murskaava - riippumatta tunteen "todellisuus"arvosta. Ainakaan kyseessä ei ole mukava tila. Et ole olemassa, sillä sitä ei ole vahvistettu. Yhtä hyvin voisit olla ei-mitään - sillä ei ole merkitystä. Miltä tuntuisi? Onko tuttua?
Tällainen tila ei välttämättä edes johdu siitä, että et itse yrittäisi - jopa kaikin voimin - rikkoa huomioimattomuuden. Alat pohtia omia mahdollisia vikoja, puutteita, vääriä ominaisuuksia... saatat tajuta ajattelusi vääryyden, mutta se ei muuta hiljaisuutta.

Kuka muuttaa hiljaisuuden?



Svar på Kyrkpressen 19.4.2007 Nr. 16 s. 5

Vad gäller Joakim Förars irritation på dk:s beslut i saken med Karl af Hällström och Tomas Ray kan ju bara Förars sätt förundra en. Läran binder kyrkomän till sin kyrka, men hur...
Läran "binder" till gärningar i kärlek, gärningar som befriar medmänniskor. Lärans tolkningar gör läran mångsidig och levande. Läran torkar inte kyrkan ut. Således kan man hänvisa mångsidigt till Bibeln med dess meningar.
Syndare är vi alla och den dimensionen är kopplad till synden. Men vad har denna tvistefråga här att göra - på den punkten skiljer sig tolkningarna på området dit frågan hör. Förars anmälan går dessutom inte att behandlas utan stora linjedragningar - finns den kunskap och medmänsklighet som kan definiera dessa frågor i absoluta termer...? Men är denna fråga ens relevant? Se! Kärlekens ande ger stort utrymme som en levande kraft. Nådegåvorna ser ut att vara rikliga och fruktbara! ...


Sairastelua

Gneixendorf 1.12.1826-:

Nicolaus kirjoitti veljestään, että tämä ei syönyt juuri mitään, mutta että hän valitti jatkuvasti janoa ja kipuja vatsassa.
Yllämainittuna päivänä alkoi kotimatka Wieniin. Matkalaisten päästessä erittäin huonossa säässä majataloon osoittautui, että heille voitiin tarjota vain lämmittämätön huone. Kaiken kukkuraksi ikkunoista veti. Keskiyöllä alkoivat ensimmäiset korkean kuumeen aiheuttamat kylmänväristykset, joita seurasivat kuiva yskä, janon tunne ja sivulla tuntuvat pistokset. Tästä erittäin huolestuttavasta seikasta huolimatta matkaa jatkettiin huonossa säässä kohti Wieniä.
Wienissä keuhkokuume oli tosiasia. Kasvot punoittivat kuumeessa, yskä toi verta ulos, hengitys oli niin vaivalloista, että tukehtumisvaara oli olemassa.
Tilapäisesti tila parani, mutta joulukuun puolivälissä alkoi uusi heikentyminen. Kivut kasvoivat ja jalkoihin alkoi kerääntyä vettä. Vesitauti ja keltatauti kehittyivät. Kehoon kerääntynyttä vettä poistettiin 20. joulukuuta ja 8. tammikuuta. Lääkärien päätöksellä vettä poistettiin jälleen 2. ja 27. helmikuuta.
Kun sairaus oli kestänyt jo lähes neljä kuukautta - 24. maaliskuuta 1827 illalla joutui potilas koomaan. Kaksi päivää myöhemmin tuli kuolema.


Kaatuneet puut

Miksi en kirjoittanut eilen uutta bloggausta? Minua estettiin!

Luin eilen saamaani sukukirjaa "Adolph Johan (Jacobsson) Krämer - onko hän Narri vai Herra?". Adolph Johan eli 1694-1770. Von Krämerit ovat esipolviani, ei kylläkään kyseinen Adolph Johan.
Kirjassa on 496 sivua ja lopussa vielä omassa taskussaan sukukaavio kyseisen Adolph Johanin 14 sukupolvesta esipolvia.


Du vet väl om att Du är värdefull
att Du är viktig här och nu
att Du är älskad för Din egen skull
för ingen annan är som Du.

Det finns så många som vill tala om
att Du bör vara si och så
Gud Fader själv Han accepterar Dig ändå
Det kan Du lita på

Det passar in i själva skapelsen
det finns en uppgift just för Dig
Men Du är fri att göra vad Du vill med den
säga ja eller nej.

Du vet väl om att Du är värdefull...

Edellinen