Omnium fidelium

Näytetään bloggaukset toukokuulta 2007.
Edellinen

liittymiä

Kävimme eilen K:n kanssa kuvaamassa kaupunkia - historiallisia kohteita ja luontoa. Aloitimme tuomiokirkosta. Sisällä valaistusta oli kovin vähän, joten valokuvaamis-olosuhteet eivät olleet hyvät (tai ainakaan helpot). Joukko japanilaisia turisteja ryntäsi ohitsemme pidellen kameroitaan yhdellä kädellä ylhäällä. (Minnehän kiirehtivät seuraavaksi?) Joku viritti urkuja. Vahtimestari juoksi ympäriinsä. Ja kuitenkin tuo rakennus henki suurta rauhaa.
Rauhaa henki myös joen ranta toisella puolella. Kävelimme siellä ohi rautatiesillankin aina Raunistulaan saakka. Lintuja saattoi kuvata puiden oksilla hyvinkin lähellä. Jokunen lokki lensi jokea ylöspäin ohitsemme. Veneitä makasi rantapenkereellä.
Jälleen tuomiokirkon puolella etsiydyimme kahvilaan, jonne olin aiemminkin toivonut pääseväni tutustumiskäynnille. Omistaja tuntui heti ottavan meidät omikseen. Tunnetta vahvisti ihana rahka-puolukka -piirakka... (juu, antaudun heti...).
Rettigin palatsin ohi tultuamme nousimme Samppalinnan mäelle. Ylhäällä jokunen sadepisara osui kasvoihin. Taivaalle katsoessa ei näyttänyt kuitenkaan hälyttävälle. Suuri vihreys jaksoi nyt sen sijaan ihastuttaa. Kävelimme hiljakseen puistossa ja istuimme penkeillä. ...
Keskustelumme päätyi luomiseen ja Luojaan. "Minä luon vai Luoja luo?" Ei yhteistä säveltä. Odotellessamme K:n bussia kotiin näimme kadun toisella puolella peräänajon. Melkoinen rysäys - onneksi ei henkilövahinkoja. Juuri bussin tullessa alkoi kaatosade. Minulla ei ollut sateenvarjoa, joten jäin - melko pitkäksi aikaa - pitämään sadetta Stemman räystään alle. (Kiitos, Stemma!) Lopulta juoksin kotiin. Kotona olikin sähköpostiin jo tullut joitakin K:n lähettämiä kuvia. Kuvat hienoja - päivä antoisa.


An Micki-Liebe

Yksi punainen ruusu, joka kannetaan Sinulle maailman ääristä mitään säästämättä tänään syntymäpäivänäsi!

Eine rote Rose, die zu Dir vom Ende der Welt nichts sparend getragen wird, heute an Deinem Geburtstag!


Veni Creator Spiritus!

Ymmärsin tänään toisen posken kääntämisen hedelmällisyydestä jotain uutta. Olen ollut aina melkoisen "sotaisa" luonne. Tänäänkin tuli aivan turhaan tuotua esille tuota piirrettä.
Se saikin minut pohtimaan reagointiani täällä ranneliikkeessä. Olen tehnyt paljon syntiä ja tullen sitä edelleen tekemään ellen nyt aivan sattuisi yhtäkkiä täydellistymään. ...

Kiitos täydellisyydestä!


Hyvä tahto

Tänään [so. helluntaina] kirkko tuli kaapista.
Tuo ajatus helluntain sanoman merkityksestä maailmalle loisti eilisessä sateenkaarimessussa, ensimmäisessä Turussa järjestetyssä sateenkaarimessussa meille sateenkaariväelle - niin hetskuille kuin homppeleille, niin ... jokaiselle.

Oli ihanaa olla itse mukana, mutta vielä huikeammalta tuntui se, että nyt saatoimme me olla kokonaisina ja kohdattuina mukana. Saatoimme olla vapaina turhista kahleista ja vapaina todelliseen jakamiseen. JA SE myös NÄKYI, KUULUI, TUNTUI!
Pyhää.

Messun jälkeen puutarha näytti hyvät hedelmänsä! Kiitos!

Emmehän enää aseta lamppuamme vakan alle?!

----------------
Lisäys: Samaan aikaan Moskovan pride on jälleen päättynyt ikävästi. Karl af blogissaan tuo kirkollisen vastenmielisen aspektin esille tapahtumien osalta. Lukekaa: http://ranneliike.net/blogi.php?nick=Kalle%20af


Etsikää!

Kuinka ilahduttavan moni tuli seminaariin. Toivottavasti vähintäänkin yhtä moni tulee messuun!

Me ihmiset - kaikki - ei mitenkään erityisesti jakautuen uskoviin ja ei-uskoviin - voimme etsiä eettisiä periaatteita elämällemme ja löytää hyviä periaatteita ja toteuttaa niitä. Jumalan luominen on näkyvissä ja se ohjaa meitä tutkimuksen ja pohdinnan kautta.
-------

Mikäli ihminen tunnistaa hyvän ja pahan, niin hänen ei pitäisi olla tunnistamatta valtavaa hyvyyttä. Jotain on etsinnän jälkeisessä arvioinnissa mennyt pahasti vikaan, jos on valmis uskomaan esim. kehitysyhteistyön hyvyyteen, mutta ei Kristuksen hyvyyteen.

Molemmat ovat yhtä periaatteellisia ja yhtä käytännöllisiä asioita. "Näkymättömästä näkyväksi".

Molemmat vaativat uskoa.

Mikäli omaan maailmankatsomukseensa ei "voi" mahduttaa kyselevää kasvua, niin silloin ihmisyys on muumioitunut.

Ihmettelettehän?


MUUTOS!

Turun kirkkopäivien ohjelmaan muutos:

Seminaarissa "Näkymättömästä näkyväksi" la. 26.5.2007 klo. 14.30-16.00 Henrikin seurakuntasalilla EI kanneta sisäänpääsymaksua ollenkaan.
Siis ilmoitettua 7 € ei peritä!
Tulkaa kaikki!


Tänään alkavat Turussa kirkkopäivät. Ohjelmaa on aivan valtavasti.
Huomenna Turussa Henrikinkirkossa klo. 20.00 ensimmäinen sateenkaarimessu tässä kaupungissa. Kaikki kynnelle kykenevät ylistämään Jumalaa Hänen kaikkivaltiudessaan ja hyvyydessään ja kiittämään Hänen armostaan!


Ei niin hämmästyttävää?

Juosta omaan turmioonsa, mikäpä voisi olla hirveämpää nähtävää ja kuultavaa.
Kaikista yrityksistä huolimatta - kaikesta rakkaudesta, kaikesta ihmisyydestä, kaikesta riittämättömän täyttämisestä huolimatta.

Meidän on vaikeaa hyväksyä rakkautta ansiotta, ihmisyyttä kokonaisena, armoa hirveyden lunastuksena.

Peitämme itseämme kaikella mahdollisella.

Meidän on vaikea hyväksyä hyvää elämää - onhan niin paljon pahaa, mihin kiinnittää itsensä.

Kaikesta rakkaudesta huolimatta. Ja silti rakkaus on; se on kiteytynyt ja se on kaikesta huolimatta.


Muutakin

Pilvettömän taivaan alla oli mukava käyskennellä orastavan vihreyden keskellä - vaikka se olisikin ollut Brahen puisto. Joen ranta on niin ihana - parempaa promenadipaikkaa saa hakea. Itselleni muistuu mieleen Saksassa kotikaupunkini rantapromenadit, joista yhden varrella asuinkin puolisen vuotta.
Ostin jäätelön tuomiokirkkosillan kupeesta - vaahterasiirappi - kahvipallon. Ensimmäinen jäätelöni ulkona tänä vuonna.
Kävelin jokea ylöspäin toispuolella jokea - itseasiassa ensimmäistä kertaa koskaan. Sinne on syntymässä rantapromenadia lisää, joka on todella hieno satsaus kaupungilta. Sen sijaan on ikävää joutua ylittämään joki niinkin vilkasliikenteiseltä paikalta kuin Tuomaan sillalta. Toisella puolella jatkoin joen rantaa pitkin kohti tuomiokirkkoa, mutta käännyinkin sitten Yliopistomäelle. Ylhäällä ei ollut yhtään istumapaikkaa, mikä olisi ollut mukavaa näköalan takia. Tulinkin siis alas ja kävelin Kurjenkaivonkentälle.
Kotona odottivat tutkimukseni, joiden kimppuun kävin ilolla.

"Würdig ist das Lamm, das da starb und
hat versöhnet uns mit GOTT durch sein B l u t!"


Tunnen

Olet aina minussa. Tiedän myös, että sanasi minusta Sinussa pitää paikkansa. Et koskaan sano, mitä et tarkoita.
Se ei kuitenkaan estä suurta "Valhetta" välillämme, sitä "Valhetta", joka aiheuttaa pelkoa.
"Valhe" on murskattava. Olen valmis - taistelua en pelkää, mutta ratkaisun lajia kuitenkin. Se ei ole minun käsissäni.
Polvistun rukoukseen.

Edellinen