Postiamasalta

Näytetään bloggaukset maaliskuulta 2014.

ABCD

Koska suomalaiset ovat nykyisellään hyvin erimielistä ja riitaisaa porukkaa, unelmoin usein tämän maan jakamisesta erilaisiin autonomisiin tai mieluiten aidosti itsenäisiin alueisiin. Mielipiteet hyvästä kehityksestä vaihtelevat niin laidasta laitaan, että tuntuu suorastaan mahdottomalta edes yrittää mahduttaa niitä yhteen. Jotta mahdollisimman moni suomalainen voisi tuntea elävänsä omaan maailmankuvaansa edes vähän paremmin soveltuvassa ympäristössä, tiemme voisivat siksi erota. Ihmiset tuntevat itsensä onnettomiksi, koska maailma yhdenmukaistuu aivan liikaa.

Hieman kärjistämällä on helppo jakaa tämän hetken suomalaiset arvojensa perusteella kolmeen pääryhmään. Vaikka näiden ryhmien sisältä löytyy myös erilaisuutta, uskoisin useimpien huomaavan oman paikkansa suhteellisen helposti. Suomessa on tilaa, joten siinä suhteessa maan pilkkominen kolmeen osaan ei tuottaisi ylipääsemättömiä ongelmia. Suurimmaksi esteeksi nousisikin EU, jonka intresseihin ei kuulu hyväksyä eriytymispyrkimyksiä. Käytännössä ainoa toimiva ratkaisu olisikin lakkauttaa kokonaan Suomi- niminen valtio, jolloin uudet syntyneet minivaltiot voisivat harkita uudelleen suhdettaan Unioniin.

Aloitamme parhaasta A-ryhmästä eli maatamme jo aika pitkään hallinneesta bisneshenkisestä ja länsimielisestä oikeistosta. Lohkaisemme heille kelpo rannikkkokaistaleen, Helsingin ja Turun välinen alue voisi tulla hyvin kyseeseen. Moderni ja urbaani kapitalisti ei viljele maata, joten asumiskelpoisuus määräytyisi uusien rakennettavien moottoriteiden vetävyyden perusteella eli matka-ajasta omakotialueelta toimistolle. Lienee sanomattakin selvää, että alueella A asuisi lähinnä hyvätuloisia lapsiperheitä. Laadukkaiden yksityiskoulujen opetus tapahtuisi kokonaan englanniksi, jotta vaativa bisnesmaailma avautuisi jo pienestä pitäen. Hieman hintava yksityinen terveydenhuolto olisi toki ruuhkatonta. Käytössä olisi Virosta tuttu tasaverotus, tosin prosentti laskisi kymmeneen. Alueella asuvien vaihtuvuus olisi varsin suuri. Samalla kun seutu vetäisi hyvien palkkojen ja alhaisen verotuksen takia nuoria osaajia magneetin tavoin, vanhenevat ja sairastuneet katoaisivat vähin äänin muualle. Alue A kuuluisi luonnollisesti NATO:on ja osallistuisi oman palkka-armeijansa kautta innokkaasti Yhdysvaltojen öljysotiin. Toki alueella olisi myös dynaamiseen markkinatalouteen olennaisena osana kuuluva halpatyövoima-alue, missä minimipalkkaa ei tunnettaisi. Paperittomille siirtolaisille tarkoitetut hökkelikylät sijaitsisivat aivan C-alueen rajoilla, jotta nämä tarvittaessa voisivat mennä anelemaan hyysäreiltä apua.

B-alue tukeutuisi nostalgiaan ja reippaaseen maalaiselämään. Koska perinnesuomalaiset tykkäävät mökkeillä, metsästellä ja kahlata metrin syvyisessä lumihangessa, he ottaisivat varmasti mielellään ruuhkatonta harvaan asuttua tilaa Itä- ja Pohjois-Suomesta. Tällä alueella ei asuta ahtaasti kaupungeissa, vaan tekohengitettäisiin jo kuolemassa olleita pieniä kyliä. Ongelmaksi tosin muodostuisi silloinkin työn löytäminen, varsinkin kun oikea B-mies joutuu todistelemaan miehisyyttään tekemällä asioita omin käsin. Remonttimiestä, maalaria, jopa seppää löytyy joka kylästä kunhan vaan jollain olisi rahaa palkata. Naiset ovat kiltisti palanneet kotiäideiksi, jolloin tarjolla olevat miesten työt jäävät miehille. Ja miehiä alueella olisikin moninkertaisesti naisiin verrattuna. Yksinäisten puutteessa elävien heteromiesten ruikutus hukkuisi mollivoittoiseen iskelmään ja kossupulloon. Alueella ei olisi yliopistoja, ainoastaan ammattikouluja. Suurpedot eivät kuljeskelisi puurakenteisten omakotitalojen pihoissa, vaan jokainen kävelemään oppinut poika olisi myös opetettu metsästämään. Hiihto ja yleisurheilu olisivat suurinta kansanhuvia. Runsas päivittäinen alkoholinkäyttö kuuluisi miehisiin rituaaleihin, mutta vaikeasti alkoholisoituneet joutuisivat kustantamaan sairastelunsa itseaiheutettuna. Kuri ja rangaistukset olisivat ankaria, maahanmuuttoa ja homoseksuaalisuutta ei olisi (ainakaan virallisesti).

C-alue luultavasti painottuisi Keski-Suomeen, entiset paperiteollisuuden työläiskaupungit olisi helppo muuttaa nykyisen punavihreän "suvaitsevaisuuden" pyhätöiksi. Punavihreiden määrä ja poliittinen painoarvo ovat olleet koko ajan laskussa, joten heidän lääninsäkin olisi tällöin hieman muita pienempi. Koska tämän ajan punavihreät eivät kaipaa sosialismia, alue joutuisi toimimaan markkinatalouden pelisääntöjen ehdoilla. C-alueella olisi maksuton terveydenhoito ja koulutus, mutta kaikkein lahjakkain aines katoaisi A-alueelle rikastumisen toivossa. Vastapainoksi Eteläinen Moottoritie toisi päivittäin ison läjän työnsä menettäneitä A-ryhmäläisiä ja siellä työskenteviä paperittomia siirtolaisia rukoilemaan ilmaista hoitoa. C-alueella oltaisiin hyviä järjestelemään kokouksia ja neuvotteluja. Kulttuurisihteereistä, sosiaalityöntekijöistä ja erilaisista neuvojista ja sopeuttajista ei olisi pulaa. Vastapainona B:lle, C-alue olisi hyvin naisvaltainen. C-naiset eivät kuitenkaan liikaa kaipaisi heteromiehiä vaan viihtyisivät mainiosti keskenään ja homomiesten seurassa. Päihteiden käyttö, seksikäyttäytyminen ja kaikenlainen epäterveellinen/itsetuhoinen puuhastelu olisi hyvin tarkasti säädeltyä ja valvottua. Porno olisi kiellettyä, alkoholi kallista ja muita loukkaava kielenkäyttö rikos ihmisyyttä vastaan. Alue olisi täynnä työväenopistoja ja kansalaisjärjestöjä. Ainakin yhteen vähemmistöön kuuluminen olisi suotavaa, koska positiivinen syrjintä toisi monia etuoikeuksia. Homous olisi suuresti arvostettu taipumus, mutta seksuaaliseen tekoon ryhtyminen vaatisi ensin asianmukaisen kurssituksen ja vähintään 25 vuoden iän.

Koska olen uhrannut tähän suunnitteluun kohtuuttomasti aikaa, toivoisin palkkioksi edes yhtä pientä saarta. Yksi tai useampi Ahvenanmaan saarista voisi käydä ihan hyvin. Haluaisin perustaa sinne vaihtoehdon D eli eräänlaisen Liberlandian turvapaikaksi niille harvoille, jotka vielä jaksavat uskoa vapaamielisyyteen ja kurittomuuteen. Lähtökohtana olisi se, ettei ketään saa tarkoituksellisesti vahingoittaa. Muita sääntöjä olisi hyvin vähän. Realismia olisi, että Liberlandia saisi helposti jonkinlaisen sikailualueen leiman. Toki sitä mainetta voisi mainiosti myös hyödyntää erilaisten päiväristeilyjen muodossa. Liberlandiaan ei voisi muuttaa pysyvästi asumaan ilman sitoutumista säännöttömyyteen, mutta ABC-alueiden puritaanit pääsisivät risteilyvieraina anonyymisti ja diskreetisti "irtautumaan arjesta" parin kympin sisäänpääsymaksua vastaan. Tarjolla olisi mm. jättiläismäinen Hyperalko, joka myisi puolet halvemmalla sitä mitä Superalko tällä hetkellä Tallinnassa. Löytyisi myös Amsterdamista tuttuja kahvikauppoja, punaisten lyhtyjen katuja ja lukuisia vilkkaita kruisailualueita. Liberlandiassa ei olisi ikärajoja, vaan jokaisella olisi samanlaiset oikeudet. Koulut olisivat vaihtoehtokouluja, joissa opetettaisiin kyseenalaistamaan kaikki tarjottu tieto. Ehkä jotkut saattaisivat kokea D-saaremme joskus myös hieman turvattomaksi, koska vapaamielisyys houkuttelee toisinaan myös niitä, jotka sitä käyttävät väärin. Mietoja huumeita (kannabis jne.) myytäisiin saaren omissa kahviloissa, mutta kovien varsinkaan suonensisäisten huumeiden käyttöä rantakiville heitettävine neuloineen en olisi valmis tukemaan.

Pervoilun ja kaikenlaisen hedonismin piristävän vaikutuksen lisäksi Liberlandia olisi myös mitä mainioin ympäristö erilaisten elämäntapojen kokeiluun. Vapauden hinta olisi tietenkin alhaisempi elintaso. Vaikka mantereelta tuleva viina- ja tupakkaralli olisi kuinka hurjaa tahansa, A-luokan elintasoa sillä ei mitenkään rahoitettaisi. Tosin yhtä lailla omilla alueillaan B-kirvesmiehet ja C-naissihteerit olisivat aika kaukana siitä. Nämä varmaankin purnaisivat kohtaloaan, mutta Liberlandiaan muuttava joka tapauksessa joutuisi etsimään onneaan muualta kuin tavarasta. Tällöin saari houkuttelisi myös niitä perheitä, jotka haluavat lahjoittaa jälkikasvulleen vapaan mielen orjuuttavan rahan perässä juoksemisen sijaan. Toimeentuloa jouduttaisiin miettimään yhteisesti ja yhteisöllisesti. Yksi soveltuisi paremmin korjailemaan asumuksia, joku toinen osaisi ehkä viljellä. Porukan kaunein saattaisi haluta esitellä itseään turisteille sopivaa korvausta vastaan.

Vaikka Libera Linen laivat kuljettaisivat lakkaamatta A/B/C- alueilta tulevia elämysmatkalaisia "kokouksiin" ja "kylpylöihin", poliittinen paine nousisi nopeasti sietämättömäksi. Naapurialueiden tv-kanavat olisivat ilta toisensa jälkeen täynnä puhuvia päitä kauhistelemassa milloin mitäkin Liberlandiassa tapahtuvaa. A-alueen johtajat vetoaisivat yhteisiin amerikkalaisiin arvoihin, B-äijät kristilliseen isänmaallisuuteen ja C-alueen naistoimikunnat ihmisoikeuteen olla nauttimatta elämästään. Vähitellen mediaan pumpattaisiin väitteitä saarella tapahtuvista hirveistä rikoksista kuten orjakaupasta ja jopa murhista. Mantereen "suvaitsevaiset" linkittelisivät omia huffingtonpostejaan, joissa sotilaallinen väliintulo nähtäisiin ainoana ratkaisuna. Koska pasifistisella saarella ei olisi omaa armeijaa, lopulta ei olisi mitään mahdollisuutta estää kansainvälisten joukkojen maihinnousua saarelle. Viranomaiset takavarikoisivat juotavat ja poltettavat, C-alueen tädit ottaisivat alaikäiset huostaan vanhemmiltaan ja lopulta koko populaatio vietäisiin käsiraudoissa mantereelle. B-alueen äijät kävisivät vielä ampumassa saaren vesilinnut ja viimeisenä kumiveneillään poistuvat kansainväliset joukot vetäisivät keltaiset teipit koko Liberlandian ympärille. Mutta ainakin hetken aikaa oltaisiin eletty!