Yksi meistä - Vihdoin oikeissa nahoissa,
otsikoi Anna-lehti (nro 28, 9.7.2009).
Peräti kolmen aukeaman ja korkealuokkaisin värikuvin rakennettu juttu on äidin ja Sakun haastattelu. Se on kiinnostava kertomus siitä, kuinka nuori tyttö havaitsi varsin aikaisin, ettei hän ole samanlainen kuin muut tytöt. Asialle ei kuitenkaan silloin ollut vielä nimeä. Kipuilua se on aiheuttanut nuorempana, mutta päätös lähteä korjausprosessiin on ollut taitekohta hänen elämässä. Siitä on alkanut aikaisempaa paljon myönteisempi suunta. Sakulla on tulevaisuudestaan hyviä odotuksia. Nyt hänellä on vihdoin myös lupa olla mies. Testosteronihoidot aloitetaan syksyllä. Saku: "... vaikka olen sukupuoli-identiteetiltäni kristallinkirkkaasti mies, en silti ole mikään stereotyyppinen mies."
Transtukipisteen nettisivuja selatessaan asiat alkoivat hänelle kunnolla valjeta. Hän oli saanut myös vertaistukea nuorelta transmieheltä, joka oli jo aloittanut korjaushoidot.
Mielenkiintoista lehden haastattelussa on se, että asia on ollut Sakun äidille paljon vaikeampi asia hyväksyä kuin isälle. Äiti: "Minun on vaikea sanoa, onko minulla tyttö vai poika. Minulla on rakas lapsi. Vielä jonain päivänä sanon häntä pojakseni."
Isä on ehdottanut, että Sakun olisi syytä lopettaa kasvissyönti!