Rokkihomokokemuksia

Bloggasin puun päivästä eilen.
Nyt editoin eilisen bloggauksen uusiksi, koska...
...en jaksa blogata kokonaan uudelleen.
Ja kas, tästä tuli uusi bloggaus.
Kierrätys kannattaa ja on halpaa.
So:

My best friend is a tree - yours?

Se on ikäinen tammi, jonka kanssa on mukava keskustella: juuri siksi ettei tarvitse.
Aika ajoin se kopauttaa maahan tammenterhoja jotka kolahtelevat aitaan ja katolle,
mutta moinen ei häiritse (vaikkei se tuskin pohtii, häiritseekö vai ei).
Tuo tammi ei vaadi kuin saada olla, ja päättää itse jos haluaa luopua vaikenemisestaan -
ja puhua.

Harvinainen oikeus.

- - -

Lisäys: Päivän biisi, eilen, tänään ehkä myös:

"So I want to kill this waitress
She's worked here a year longer than I
If I did it fast you know that's an act of kindness

But I believe in peace
I believe in peace Bitch!"

Ja jatkuu, että tulisi kunnolla selväksi:

"I believe in peace
I believe in peace"

Ja vielä, uskokaa nyt:

"But I believe in peace
I believe in peace Bitch!"

Tori Amos: "The Waitress".

...Tavalla tai toisella tuo sopii pariinkin waste of ammoon paikassa,
jossa ainakin käyn lähes päivittäin, mutta jossa en omasta tahdostani hengaile minuuttiakaan...
paitsi jos olen siellä yksin.

- - -

Tuo paikka on siis armas työpaikkani.

Jokapäiväinen leipä?
Hmmm... Pitäisi etsiä "oikeita töitä".

- - -

syyspäiväntasaus.

Päivä oli yhtä pitkä, alkoi ja loppui yhtäaikaa koko maailmassa
etelänavalta päiväntasaajan kautta pohjoisnavalle.
Tuossa mielessä koko maailmalla ja kaikilla sen asukkailla oli samanlainen päivä,
ja moinen sentään osuu kohdalle vain kahdesti vuodessa.

Yö toki myös (edeltävä tai seuraava, kumpi?).

Mitäs me ihmiskunta tuolla päivällä ja tuona päivänä sitten tehtiin?

Otettiin käsistä kiinni ja laulettiin I like flowers halleluja rama rama -?

Että relataas ny ja samassa veneessähän tässä ollaan, voinko jelppiä jotenkin -?

Ei.

Mutta pieniä asioita kyllä:
Pölhö kysyi aamulla nukuinko hyvin, ja lämmitin meille illaksi saunan.
Sitä ennen ystävä tuli pikaisesti kylään ja kyseltiin miten voidaan.
Ja baarissa pari tuoppia pitkästä aikaa ja lisää hyväntahtoisia
kuulumisten vaihtamisia.

Siinähän sitä.

- - -

Onko vuosi pitkä aika?
Onko kolmekymmentävuotissyntymäpäivistäni pitkä aika?
Tai Berliinin muurin murtumisesta?
Tai ensimmäisistä HIV-tartunnoista?
Ensimmäisistä em. syistä seuranneista hautajaisista, jotka koskettivat myös itseä?
Ja onko pohjoisnavan sulamiseen vielä pitkä aika?

Ei, ei, ei, on, ei, ja ei.

- - -

Tein lopulta minäkin elämä pelissä-testin:
(ja Pölhö voisi jättää seuraavan lukematta...)

"Sadasta juuri Sinun kaltaisestasi ihmisestä noin 34 saavuttaa toivomasi 70 vuoden iän.
Sinun kaltaisesi ihmiset elävät keskimäärin 63 vuotta ja 5 kuukautta."

Rock-n-roll!

("Toivomani 70 vuoden iän" -??? Yritin olla realisti...)

Mutta... Eihän tuon ikäisenä enää jätä jälkeensä kaunista (=nuorta) ruumista.

Hitto.

(Ilme on lasittunut koska... katse on lasittunut.
Yksinkertaista, rakkaat himpula-pimpula- ja lepakko-Watsonit)

Eilen tuli kuluneeksi tasan puolitoista vuotta siitä kun tämä ja Pölhö tapasivat
ensimmäisen kerran
(tai jos oltiin tavattu aiemmin, eilen tasan puolitoista vuotta sitten ainakin nukuimme
ensimmäisen kerran vierekkäin).

Onko puolitoista vuotta lyhyt vai pitkä aika?

-Kyllä.

Sen yli voi katsoa taaksepäin helpostikin, mutta hämmentävän paljon maailmaa
mahtuu sen ajan sisään.
Ja hämmentävän paljon sellaista maailmaa, jossa ei ole
ollenkaan aina 'minä'...

...vaan varsin usein 'me.'

Tällaisia, -R

- - -

"Time - he's waiting in the wings,
he speaks of senseless things;
His script is you and me,
boy"

Jep. And on:

"You - are not a victim
You - just scream with boredom
You - are not evicting
time"

-David Bowie: "Time", lp:ltä "Aladdin Sane", joka ilmestyi...
...samana vuonna kuin minä.

Pölhöllä on tänään syntymäpäivä.
Pölhö ilmestyi samana vuonna kuin "The Man who Sold the World".

Kummallakin on huomenna töitä, joten eipä juhlita aamuun saakka.

Säästyypähän iho.

- - -

...miesten vuorolla, eilen.

"Saunaparlamentin" vakiosuunsoittaja, erittäinkin hauska mies,
vaahtosi henkisistä kokemuksista, eli ettei sellaisia ole olemassakaan.
Tämä samalla todisti että Raamattu on historiankirja, piste.
"Oletteko kokeneet ruumiista irtautumiskokemuksen?"
tuo kysyi retorisena kysymyksenä henkisyyttä vastaan, siis, ja kysyipä minultakin:

"Oletko sinä irtaantunut ruumiista? Oletko?"

Noh, kyllähän minä olen irtautunut ruumiista, monta kertaakin...
...mutten omastani.

Hah! Voitontanssi! Sainpa kaverin (asianomaiset-tietävät-kyllä-kenet)
kylmään suihkuun ja sanattomaksi!

- - -

Tuonnempana tuli vielä puhetta islamilaisuudesta ja miten "kunnon muslimit"
tekevät työnsä ensin ja "pyllistelevät" sitten, jos jää aikaa (siis rukoilevat).
Mutta että kun iranilaiset ne vaan pyllistelee eikä tee töitä ollenkaan.

Maltoinko pysyä hiljaa?

Nimim. Kelpaisihan tuo iranilainen elämäntapa allekirjoittaneellekin...

-R

(P.S. Ja pahoittelut asianomaiselle aivan toisesta asiasta siellä samassa paikassa.
Liekö sama kaveri josta tosiaan kirjoitinkin tänne jo -?)

- - -

Ja tänään torstaina jälleen. Harmi että meni vähän turhan myöhäiseksi, taitaa olla
suunpieksentä jo loppumassa, ja jää samalla pari mieluisaa tuttua todennäköisesti näkemättä.

Ja joku juttu kertomatta.
Vaikka se miten Raamatun ajan egyptiläisillä oli tunnetusti
mitä rrreippaimman kokoiset ja toimivimmat varustukset siellä
minne tavallisesti ei anneta auringon paistaa.

- - -

...Tai oikeastaan ei jatkoa, vaan humanisteille tutun toisaalta - toisaalta -asetelman
se toinen toisaalta -esimerkkitapaus.

Kummipoikani soitti tänään.
Hän on nyt toisella luokalla koulussa ja teki äidinkielen läksyjä.
Äitinsä oli kehottanut soittamaan, kun läksyissä oli kinkkisiä kysymyksiä:
Mikä on englannin aakkosten viimeinen kirjain?
Ja: Mikä on ruotsin aakkosten viimeinen kirjain?
Kävimme sitten aakkoslaulun läpi ja vähän kyselemällä poika tiesi lopulta itse vastata
ettei ruotsalainen oo taida kuulua englantilaisiin aakkosiin, ja sitten autoin loput.
Muistutin vielä kaksoisveestä siinä matkan varrella.
Ruotsin aakkosiin en enää keksinyt leikkiä, joten kerroin että samat kuin suomessa
- mukaanlukien se ruotsalainen oo.

Mukavan kummipoika - kummisetähetken ohella soiton takana oli oikeakin syy:
Kummipoikani äiti, tätini, ei oikeasti tiennyt vastausta noihin kysymyksiin.

Tyhmä?
Jospa kuitenkin "vain" toisaalle kuin vieraampien kielten aakkosiin suuntautunut.
Tätini tekee tärkeää työtä: Hoitaa työkseen muita töitä tekevien vanhempien lapsia.
Sen ohessa osaa kyllä äidinkielensä aakkoset.

Silti tällaiset pääsevät joskus yllättämään.

- - -

Onkos tämän blogin lukijoiden joukossa niitä akateemisia ihmisiä?

Ohessa oivia reflektoinnin perspektiiviapuina toimivia sarjakuvia
(ja kun linkit eivät tahdo toimia: siispä copy - paste, olkaa hyvä):

Entre:

http://www.phdcomics.com/comics/archive.php?comicid=907

Justifying one's place & space, or not:

http://www.phdcomics.com/comics/archive.php?comicid=908

End of story:

http://www.phdcomics.com/comics/archive.php?comicid=911

- - -

Näistä kiitos: Tanja, Kaiken pelitys

- - -

Last Sunday. Anyone?

- - -

Minä en ollut, mutta tarinaa pukannee kohta silti.

- - -

Valtakunnan ykköslehteyden pää-äänenkannattajassa oli kulttuurisivuilla pieni juttu.
Että Iggy 60 v. hyppäsi kolme metriä yleisön joukkoon,
ja että oli reservoitu soundi.
Jaha.

- - -

Xena seikkaili sunnuntaina taas - minulle pitkästä aikaa - ja sattui tuntemattomaan laaksoon, jossa puolusti aseettomia, avuttomia talonpoikia pahoja ahneita aseellisia vastaan.

Pientä romanssinpoikastakin oli: Autettu pasifistimies auttoi Xenaa ottamaan tämän lävistäneen nuolen pois.
Mutta voi, mies oli hieman avuton, ja Xenan piti neuvoa...
...ja lopulta Xenan piti omin käsin hoitaa homma loppuun.

(Tästä huolimatta?) em. mies sai suostuteltua Xenan pukeutumaan mekkoon, jollaista X ei sanojensa mukaan ollut koskaan käyttänyt. Nyt käytti.
Mutta voi, repiähän se piti, ja tämäkin taas omin käsin, kun oli taisteluhommia edessä.

Kaiken auttamisen jälkeen antiikin maalimoiden sivarimies tarjosi Xenalle paikkaa perheessään: Olisi ollut Mies ja Lapset siinä valmiina.
Mutta voi, Xena lähti sydänystävänsä kanssa jatkamaan matkaansa, melkein auringonlaskuun...
...Ja kumpikaan ei suostunut ratsastamaan (ainakaan hevosella).

Xena rules!

- - -

Onneksi Pölhö tuli takaisin kotiin.
Olin päässyt tv:n katselussa ehkä jo aivan riittävän pitkälle.

- - -

Lisäys:

Xena on sisäisen lesboni sankaritar no. 1.
On!