Kun olin lapsi ja nuori niin oli itsestään selvää, että talvella hiihdettiin lähimaastoissa ja kesällä uitiin meressä. Sekä hiihto- että uimakauden pituus oli ainoa variaatio, mutta joka talvi pääsi hiihtämään ainakin parin-kolmen kuukauden aikana.
Ei olisi käynyt mielessäkään, että nyt keski-ikäisenä pitää itseään erityisen onnekkaana jos voi saman vuonna harrastaa molempia.
Juuri nyt kun ulkona satelee lunta ja maisema on talvinen, voi kuvitella menevänsä hiihtolenkille, mutta nyt on jo oppinut, että huomenna lumet voi sulaa ja ladut olla poissa. Sama koskee uimavettä. Jos kesällä aamupäivällä käy uimassa sinilevättömässä poukamassa, saattaa iltapäivällä meri olla täynnä pientä hiutaletta.
Ilmasto on muuttunut.
Ilmasto on toki muuttunut ennenkin. Vuoden 1940 tienoilla ilmasto kääntyi kylmempään suuntaan, kunnes tämä nykyinen ilmastonmuutostrendi alkoi vaikuttaa. Sitä ennen on ollut monta monituista käännettä. Viikinkiaikana Grönlannissa on viljelty maata ja havupuuraja suomen Lapissa on ollut paljon nykyistä pohjoisempana.
Kun lapsuus osui kylmän-sodan neukkuaikoihin, kuvitteli, että omana elinaikana ei koskaan tapahdu mitään jännittävää. No eipä Neuvostoliittoa enää ole, eikä kohta Suomeakaan ja mitenköhän käy maapallomme?
Että kyllä tässä ainakin jännitystä piisaa!