Epäselvä tilanne

Achtung

Kaksi samanlaista, saman valmistajan tuotetta, parranajogeeliä. Ominaisuuksissa ei mitään eroa. Kuitenkin USA:sta hankitussa purkissa on suurikokoinen varoitus, että se saattaa kuumentuessaan räjähtää.

CAUTION: CONTAINER MAY EXPLODE IF HEATED

Suomesta ostetussa tuotteessa vastaava kohta on jätetty tyhjäksi.

Ensimmäinen ajatus on, että USA:ssa pelätään kalliita joukkokanteita ja lisätään itsestäänselviä varoituksia eikä oikeasti olla kiinnostuneita kuluttajan turvallisuudesta. Kuten kuuluisa varoitus auton sivupeilissä.

OBJECTS IN MIRROR ARE CLOSER THAN THEY APPEAR

Tai Lontoon metron hokema:

MIND THE GAP

Mutta palataan takaisin partageeliin. Myös Suomesta ostetussa tuotteessa on varoituksia. Ne vain on präntätty pistekoolla 4 tuoteselosteeseen, jonka lukemiseen tarvitaan kirkas valaistus ja suurennuslasi:

"Painepakkaus. Ei saa säilyttää auringonpaisteessa eikä yli 50°C lämpötilassa. Ei saa puhkaista eikä polttaa tyhjänäkään. Ei saa suihkuttaa avotuleen eikä hehkuvaan aineeseen. Eristettävä sytytyslähteistä. Tupakointi kielletty. Säilytettävä lasten ulottumattomissa. Sisällöstä 7,1 p-% on palavia aineita."

Kumpi näistä varoituksista on toimivampi, amerikkalainen vai suomalainen? Suomenkielinen varoitus on melko kaikenkattava. Mutta näinköhän kukaan lukee litaniaa. Lisäksi jätetään kertomatta, mistä syystä näin ei saa tehdä. Ei vain saa. Tai muuten...


Festina lente

Minulla ei ole lapsia, ei kovinkaan paljon harrastuksia enkä hoida omaisiani. Silti tuntuu, ettei aikaa ole koskaan tarpeeksi, etenkään kotona. Backlog kasvaa vuosi vuodelta ja kämppä muuttuu aina vain sotkuisemmaksi. Mihin kaikki aika katoaa?

Yksi epäilys kohdistuu rutiineihini. Aiemmin selvisin aamupuuhista alle tunnissa sisältäen suihkun, aamupalan ja muutaman sivun lukemisen aamun lehdestä. Nyt samaan menee puolitoista tuntia. Aamusta on tullut mukavampi mutta samalla monimutkaisempi. Keitän kahvin manuaalisella espressokeittimellä ja höyrystän sekaan maidon. Lämmitän karjalanpiirakkaa mikrossa ja pinoan piirakan päälle leikkelettä ja kurkkua. Lisäksi syön jonkin hedelmän. Lehden ehdin silmäillä kokonaan, samalla kun syön aamiaista ja hörpin lattea. Astiat pesen astianpesukoneen pikapesuohjelmalla sillä aikaa kun käyn suihkussa, ajan parran (höylällä!), yritän saada tukan rauhoittumaan, pesen hampaat, ja jos muistan, lisään pienen pirskauksen hajuvettä. Vaatteet valitsen melko nopeasti. Ja kiitos auton, ei tarvitse harrastaa kerrospukeutumista. Ennen lähtöä sijaan sängyn ja yritän jättää kämpän mahdollisimman siistiksi, niin että sinne on mukava illalla taas palata.

Ja tämä oli vasta aamun ensimmäiset puolitoista tuntia.

Töissä olen tehokas, mutta päivä venyy usein pitkäksi. Sen jälkeen kauppaan, kuntosaliin tai molempiin ja illalla ehkä pyykinpesua. Pyykki pitää tietenkin silittää heti pesun jälkeen, muuten se jää tekemättä. Sitten pitää valita, pistääkö auki tv:n tai netin vai lukeeko kirjaa. Minkä tahansa valitseekaan, kello lähestyy kuin huomaamatta puoltayötä ja pitää valmistautua yötä varten. Avaan sängyn ja makuuhuoneen ikkunan, sitten pesua, hampaiden puhdistusta harjalla ja langalla. Kun pääsen sänkyyn, nukahdan yleensä heti, mutta joskus huoli liian vähästä yöunesta vie unet.

Tarvitsisin päivään muutaman tunnin lisää. Eräs ajanhallintateoria ehdottaa 28-tuntista päivää, josta seuraisi kuusipäiväinen viikko. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mutta koska inhoan pimeitä päiviä, se taitaisi vaatia jatkuvaa länteen suuntautuvaa lentämistä tai päivänvaloa muistuttavaa keinovaloa.

Voisin ehkä tehostaa rutiinejani sikäli kun ne eivät tuo elämään suurempaa iloa. Tai sitten olen omaksunut Maija Poppasen ohjeen liiankin hyvin: "In every job that must be done, there is an element of fun." Pitäisi pikemminkin miettiä, miten kaiken huvin saisi mahtumaan vuorokauteen.

http://www.youtube.com/watch?v=HrnoR9cBP3o

Isoveli kyykyttää

Seurasin eilen tv:stä Suomen Big Brotheria. Sunnuntain suorissa jaksoissa äänestetään yksi tai useampi asukas ulos BB-talosta. Eilen ulos joutui tai pääsi - miten sen nyt ottaa - Ragnar, rento nuorimies.

Koko asetelma BB-talossa on epäreilu. Talo on jaettu kahtia paratiisiin ja slummiin. Paratiisissa eletään yltäkylläisyydessä kivassa kimppakämpässä ja järjestetään kosteita bileitä. Slummissa eletään ilman perusmukavuuksia kuten lämmintä vettä töhrityssä ja ahtaassa nurkkauksessa ja syödään riisiä ja purkkikalaa. Köysi paratiisin ja slummin välissä toimii elintasorajana. Asukkaat voivat keskustella keskenään rajan yli, mutta rajaa ei saa ylittää. Välillä asukkaat vaihtavat puolta, mutta itse ei elintasoaan pysty parantamaan muuten kuin ehkä näyttämällä mahdollisimman surkealta. Voiko enää selvemmin viitata lamatodellisuuteen, joka vallitsee BB-talon ulkopuolella. Kellä on töitä, asiat ovat hyvin, ja kellä ei, niin voi-voi. No, ammutaanhan hevosiakin.

Kaiken kyseenalaisen, kilpailijoita hyväksikäyttävän moraalin jos pystyy unohtamaan, ainakin ohjelma antaa lohdullisen kuvan nuorten suhtautumisesta homoihin. Uudelta asukkaalta kysytään heti, onko tämä homo vai hetero. Heterouttaan jos erehtyy pönkittämään homoja arvostelemalla, muut hermostuvat kivikautisesta asenteesta. BB kerää satoja tuhansia katsojia, joten kaipa sillä jonkinlainen vaikutus on sitä seuraaviin katsojiin. Kun sarjaa oltiin käynnistämässä Suomessa muutama vuosi sitten, epäilin, miten juroista suomalaisista ylipäätään löytyy tarpeeksi vapaaehtoisia pistämään itsensä likoon ja osallistumaan kilpailuun. Ei epäilytä enää.


Miesjana

Olen kohta vuoden verran kirjoittanut tässä blogissa ristiriidoista, joita elämässäni silloin tällöin tulee vastaan. Ehdottomasti suurin ristiriitani on se, että miehet jostain käsittämättömästä syystä ovat minusta seksuaalisesti paljon houkuttelevampia kuin naiset, ja että useimmat miehet ovat mielestäni melko sietämättömiä. Voi olla, että jotkut heteronaiset tietävät, mistä puhun.

En ole oikeastaan tavannut kuin kahdella tavalla raivostuttavia miehiä: toiset ovat itseriittoisia toiminnan miehiä ja toiset ympäristöään häiritseviä saarnaajia, jotka väsymättä kertovat muille, miten heidän tulisi toimia. Samaa lajityyppiä voi esiintyä sekoituksina (Jari Sarasvuo?), mutta puhtaimmillaan toinen sulkee toisen pois. Kyse on siis janasta, jonka toisessa päässä majailee minäminä-tyyppi ja toisessa päässä sinäsinä-tyyppi. Molemmat ovat miehekkään itsekkäitä ja epäempaattisia. Mutta ero on strategiassa, jolla he pääsevät tavoitteisiinsa. Esimerkkejä:

Autokuskeja on monia, mutta melkein aina kun joku ajaa ylinopeutta, se on kiireinen minäminä-mies allaan BMW, Audi tai Volvo. Nopeusrajoituksia noudattavat kuskit ovat hidaste etenemiselle. Siispä eteenpäin päästään puikkelehtien ja reilulla ylinopeudella. Samaa menoa harrastetaan lounasruokaloissa, ohi aina kun vain jonoon ilmestyy rako. Päivän aikasäästö ehkä minuutin.

Sinäsinä-mies seuraa silmä kovana netin keskustelufoorumeita. Aina kun palstoille ilmestyy jokin väärämielinen kirjoitus, siihen pitää laittaa uhkaavan, pilkalliseen tai holhoavan sävyinen vastine. Kun pahaa-aavistamaton vieras erehtyy käymään sinäsinä-miehen kotona, kaikkia kodin kirjoittamattomia sääntöjä tulee noudattaa pilkulleen. Televisiota ei saa katsoa. Lautasia ei saa pinoa päällekkäin, jotta pohja ei likaannu. Jos uskallat sanoa jotakin, josta sinäsinä-mies on eri mieltä (tämä on melko helppoa), saat saman äkkiväärän kohtelun kuin jos olisit kirjoittanut nettiin väärämielisen kirjoituksen.

Tietenkin on myös naisia, jotka käyttäytyvät yhtä sietämättömästi kuin miehet. Esimerkiksi Nina Mikkonen on puhdasta saarnaajatyyppiä, ja liike-elämän harvalukuisista naisjohtajista varmaankin löytyy minäminä-tyyppejä, kenties Kristina Illi.

Ja tietenkin on myös miehiä, jotka ovat tunneälykkäitä ja kykenevät asettumaan myös toisen ihmisen asemaan. Näitä ei vain tunnu olevan kovinkaan monia. Tai jos olisi, niin miksi monet tekniset laitteet, jotka ovat usein miesten suunnittelemia, ovat vaikeita käyttää? Ikään kuin suunnittelija ei osaisi asettua käyttäjän asemaan. Mutta siitä lisää joskus toiste.


Olipa kerran sen pituinen se

J: Polvistuin hänen eteensä ja kosin prinsessaa.
M: Ja minä vastasin nopeasti, että tietysti tahdon.
J: Ihastuin hänen kauniisiin sinisiin silmiinsä ja ihanaan nauruunsa. Hän on tavattoman iloinen ja valoisa henkilö, joka löytää aina asioiden parhaat puolet.
M: Jonas on maailman kiltein ihminen, muut huomioiva, ihana ystävä.

Kaunista. Ei ehkä ihan Shakespearea eikä Austenia, mutta kaunista.


Ratiriti ralla

Miellyttävän lämmin viikko takana. Mikään ei vielä muistuta tulevien, kylmempien vuodenaikojen saapumisesta. Paitsi YTV:n viikon päästä voimaan astuva talviaikataulu. Tätä talvimaisemaako pitäisi tuijottaa seuraavat kymmenen kuukautta? No, onneksi tutkin aikataulun yleensä netistä.


M

Etukäteisvaroitukset ruuhkista Madonnan Helsingin konserttiin olivat enimmäkseen turhia. Ainoat jonot olivat perällä olevalle anniskelualueelle. Konserttialueelle pystyi kävelemään ja sieltä poistumaan pysähtymättä. Kiertueen tuotannosta vastaavan Chris Lambin kommentti konserttialueen kauneudesta oli silkkaa kohteliaisuutta, ellei sitten satu pitämään isoista tasaisista sementtipinnoista. Mutta sää oli kyllä kaunis. Edellisen viikonlopun Kalevan kisat vietettiin kaatosateessa.

Musiikki kuului hyvin C-katsomoon - ilmeisesti paremmin kuin A-katsomoon - ja isoista screeneistä pystyi seuraamaan lavan tapahtumia. Mutta eihän se ole sama asia kuin jos olisi nähnyt hienon lavan lähempää ja tähden ilmielävänä silmien edessä. Showtahan tänne oli tultu katsomaan. Koska konsertti on pääpiirteissään sama kaikkialla, minkä tahansa aiemman konsertin olisi voinut katsoa myös kotona tv:stä. Tosin lopun laserit olivat näyttäviä. Ne tuntuivat jatkuvan kauas aina Lauttasaareen asti.

Ei ollut lainkaan yllättävää, että Madonna joutui vähän sparraamaan yleisöä. "Vain yksi ihminen osaa lauluni sanat," Madonna totesi surullisena. Me suomalaiset taidamme olla enemmän töllääjiä kuin osallistujia. Mitenköhän intoa riittää tänään Göteborgissa? Tuoreista kuvista päätellen ainakin näkyvyys lavalle on Ullevin stadionin lehtereiltä parempi kuin Jätkäsaaressa.


Ankeuttajat

Mas(s)an blogi sai pohtimaan ihmismielen synkempää puolta. Masa tuntuu saavan oudolla tavalla voimaa siitä, että häntä kohdellaan epäreilusti. Itse en voi sietää epäreilua kohtelua - kohdistuu se sitten itseeni tai johonkuhun toiseen - mutta olen pyrkinyt pitämään mölyt mahassa lievemmissä ja ilmeisen tahattomissa tapauksissa. Muutenhan sitä ei paljon muuta ehtisikään tehdä kun moittia. Ja mikä Jeesus minä olen muita ojentamaan.

Mandy Gap veti Hercussa eilen urheasti läpi shownsa siitäkin huolimatta, että kourallinen känniääliöitä yritti sabotoida esitystä välihuudoilla, joiden taso ei yltäisi Masan top 15 -listalle. Mandykin tuntuu kotisivujensa - www.mandygap.com - perusteella arvostavan ainoastaan älykkäitä loukkauksia. Eräässä vaiheessa iltaa Mandy oli valmis maksamaan 20 euroa esitykseen tyytymättömälle huutelijalle, jotta tämä lähtisi v*ttuun siitä. Hercun pääsymaksuhan oli peräti viisi euroa, eikä huutelija kokenut saavansa rahoilleen täyttä vastinetta. Missä hän oli väärässä. Mandy lauloi omalla äänellään ja vieläpä loistavasti.

Hesarin yleisönosaston yksi hiljaisen kesän puheenaiheista on ollut suomalaisten väkivaltaisuus. Laajentaisin väkivaltaisuuden koskemaan myös henkistä laatua olevat lyönnit. Jokin tuntuisi syövän ihmisiä. Nettikeskustelut ovat täynnä äkkivääriä henkilöön käyviä kommentteja. Lienevätkö Harry Potterin ankeuttajat asialla:

"Ankeuttajat ruokkivat itseään ihmisten iloisilla tunteilla. Niiden läsnäolo tuo ihmisille mieleen heidän pahimmat ja kolkoimmat muistonsa. Altistuminen pitkään ankeuttajan läsnäololle vie järjen."
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Harry_Potter_-sarjan_käsitteet#Ankeuttaja

Jokohan tässä on kohta järki lähtemässä?


Muu maa mustikka

En ymmärrä, mikä ihmeen pakko ihmisellä on lähteä ulkomaille keskellä kauneinta heinäkuuta. Mutta näin taas kerran on tarkoitus toimia. Se vain tuntuu olevan tehokkain tapa katkaista työ ja arki.

Mukavuusalueelta pitäisi aina välillä poistua. Se on pitemmällä tähtäyksellä hyväksi samalla tapaa kuin liikunta. Työ ja arki ja vapaa-aika ovat kaikki olleet liian kauan liian kaukana mukavuusalueen ulkoreunalta. Pitäisi miettiä aika moni asia kokonaan uusiksi. Ja tärkeiden perusasioiden miettiminen uusiksi olisi helpompi tehdä sitten joskus myöhemmin. Heti loman jälkeen...

Myös olisi tarkoitus syödä vatsa täyteen kotimaisia mansikoita. Tulee sitten toimeen vähän aikaa ilman.

Ei löydy sopivaa hymiötä. :-/


Tapu tapu

Töissä oli huono päivä. Lähdin iltakävelylle tuulettamaan ajatuksia. Vastaan tuli koiranpentu emäntänsä kanssa. Koira halusi tehdä tuttavuutta ja niin minäkin koiraan. Hetki riemastuneen koiranpennun taputtelua sai heti paremmalle tuulelle.

Tarjotaankohan jossain koiria paijattavaksi maksua vastaan? Niin kuin uimista delfiinien kanssa.