Opetussuunnitelma on onneksi monitahoinen kokonaisuus, jossa hyvinkin vähäisen joukon, kuten suvivirren tapaus osoitti, vastustuksella on suuri merkitys. Lisäksi opetussuunnitelmia hiotaan paikallisella tasolla ja kouluittain yhteistyössä vanhempien kanssa, joten sateenkaariasian pakkosyötöstä lapsille esimerkiksi osan vanhempia sitä vastustaessa on suhteellisen turha uneksia.
Toisaalta asiaa kannattaa lähestyä myös siitä näkökulmasta, että asiaan liittyvä keskeinen lainsäädäntö on muuttumassa, sikäli kun se ylipäätään muuttuu, vasta 2017. Opetussuunnitelmassa olisi varmasti syytä pitäytyä siinä tosiasiassa, että asian käsittely on kesken ja se tuskin jää sillensä, sillä nykyinen asetelma on käytännössä kestämätön.
Olen aiemmin ehdottanut, että sukupuolineutraalia kasvatustyötä varten varataan omat oppituntinsa, joille osallistumisesta päättävät vanhemmat. Se johtuu siitä, että kouluopetuksen tulee perustua sekä tosiasioihin että laajaan ymmärrykseen opetettavasta aiheesta. Tällä hetkellä oikeastaan mitään ei voida sanoa varmaksi siitä, millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia asialla on, ja siihen tulee sen vuoksi suhtautua eräänlaisena uskomuksena.
Sitä uskomusta ei siis voida noin vain upottaa opetussuunnitelman sisältöihin, joka kuitenkin sisältää tietyn näkökulman asiasta mainitsemisen lisäksi siihen, miten asia laajemmassa kokonaisuudessa vaikuttaa ja miksi. Me voimme kertoa avoimesti esimerkiksi kommunismista, mutta meillä on siitä tietoa laajemmassa kontekstissa. Sukupuolineutraaliuden tapauksessa, tällaista tietoa ei ole opetettavaksi asti.
Toisin sanoen, Aito Avioliitto -yhdistys on aivan oikealla tiellä asian kanssa. Se tullee, jälleen kerran, luomaan voimakkaan vastakkainasettelun aiheen tiimoilta yhdelle areenalle, jossa asian käsittely on muista, tärkeämmistä asioista ja niiden käsittelystä pois.
Hihhulithan eivät Suomessa päätä opetussuunitelman sisällöstä. Jos Helluntai seurakunta saisi päättää, poistuisi myös evoluutioteorian opetus ja korvautuisi "luomistieteellä".
Inhimilliseen moninaisuuteen liittyvän tiedon pimittäminen on erittäin vastuutonta toimintaa. Toki Aito Avioliitto -poppoon toimintakulttuurissa vastuuttomuus ei ole kovinkaan yllättävää.
Kokonaan toinen asia on perheinstituutioihin liittyvät asiat. Avioliittolain uudistus tulee voimaan keväällä 2017, eikä sillä asialla ole suurtakaan roolia siinä, miten perheiden moninaisuutta on tarpeen pitää esillä.
Tämä uutinen on jälleen osoitus siitä, että AA-yhdistys on jo nostanut kädet ylös oman aloitteensa suhteen. Nyt etsitään uusia kohteita, joilla voidaan jatkaa mekkalointia, että saadaan jäsenkato vähenemään. Onhan selvää, ettei vähänkään ajatteleva yksilö ota enää todesta tuon porukan väitteitä.
Uutisen tämä kohta jossa Veikka Mattila kertoo yhdistyksen tulevasta tavoitteesta on suorastaan hellyttävä:
"Kun seuraava opetussuunnitelma julkaistaan vuonna 2016, olemme haukkoja sen suhteen, ettei sinne ujuteta mitään sellaista, mikä rikkoo meidän käsitystämme perheestä ja sukupuolesta."
Hyvä kuulla hyvissä ajoin että ovat valmiuksissa haukkumaan kun opetussuunnitelma julkaistaan.
Aivan toinen asia onkin mitkä tahot ovat mukana ennen sitä julkaisua eli silloin kun opetussuunnitelmat tehdään.
Lapset tottuvat erilaisiin perheasetelmiin jo hiekkalaatikolla ja tarhaiässä. Sateenkaariperheet, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasiat tulevat tutuksi varhain aivan opetussuunnitelmasta riippumattakin. Jos fundis-uskis ym. poikkeusvanhemmat eivät salli lapsensa osallistua koulussa asiaa käsitteleville tunneille, lapsen riski joutua silmätikuksi ja kiusatuksi on varmasti merkittävä.
Millä tavoin tämä uutinen, Juhani, kertoo siitä että Aito Avioliitto-yhdistys on luovuttanut tai todennut hävinneensä asiansa? Vähän kuin väittäisi, että partiolaistapahtumassa Japanissa sateenkaarikahvilan pystyttäminen kertoisi siitä, että kampanja etsii epätoivoisesti uusia kanavia levittää sanomaansa.
Tilannehan on nyt tämän propagandan suhteen muuttunut oleellisesti, joka kannattaisi aktiivienkin tiedostaa. Te pääsitte lakimuutokseen saakka papukaijamaisesti toistelemalla tiettyjä mantroja luottaen siihen, että niistä muodostuu yleinen mielipide ja tosiasia. Tämähän on kaiken propagandan kulmakivi, riittävä määrä toistoja riittävän usein.
Propagandan saadessa kuitenkin vastapainon ja vastapropagandakoneiston, kummankin kyky saavuttaa toistolla tehoa heikkenee merkittävästi. Riittää, kun joku kiistää ja tekee sen usein, mielipide ei enää muodostu samalla tavalla pelkällä jankutuksella. Toiveajattelijoiden mielikuvissa korkeintaan.
Opetussuunnitelmaan puuttuminen ja ilmoitus jo etukäteen asiasta pitää oikein hyvin asian esillä. Varsinkin nyt, kun maassa on konservatiivinen johto, ja viime kädessä valtiojohto on se joka määrittää suuntalinjat myös sille, mihin koulutukseen ja kasvatukseen on tarpeen panostaa. Luulen, että istuva hallitus ei ole todellakaan asettamassa sukupuolineutraaliutta opetussuunnitelmaan tai tue sellaista ristiriitojen kärjistämistä edelleen. Se kyllä joutaa odottaa parempiakin aikoja, jos siltä näyttää.
Suuri ero on siinä, että yhdenvertaisuuden eteneminen on perustunut tiedon ja ymmärryksen lisääntymiseen.
Vaikkapa tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen ja pyrkimys esimerkiksi perheiden moninaisuuden olemassaoloa koskevan tietoisuuden rajoittamiseen on puhtaasti ennakkoluuloihin perustuvaa toimintaa.
Tiedon pimittäminen ei ole tätä päivää. Joitain asioita jää käsittelemättä tai käsitellään suppeasti, kun aikaa on rajallisesti. Se aika on oikeassa suunnassa, kun joitain asioita piti pimittää, ettei joku (Neuvostoliitto) suutu. Se aika on jo pysyy menneisyydessä.
Tässä alkaa näyttää nyt siltä, että ihmisvihalla pyörivien systeemien perusidean mukaisesti paskanpuhumisesta tehdään ikiliikkuja. Ilmaisena neuvona vinkkaankin, että kaiken sateenkaaritiedon poistaminen internetistä olisi hyvä päämäärä. Sopivan mahdoton edes triljoonasosissa mitattuna, joten homma ei lopu kesken. Toki myös frenologian kaltaiset pseudotieteet ovat yhtä lailla edistämisen arvoisia. Homojen syy, että frenologian oppituoli on perustamatta, vaikka sille varmasti löytyisi joku sopiva takalisto.
Toivoisin myös vähän uudempia tutkimuksia. Ennen joulukuun 2014 lakimuutosta tehdyt alkaa olla vähän passé. Alkaa tuoksumaan vaihtoehtohistorialta, mikä tietysti sopii tähän vuodenaikaan, kun kerran mätäkuuta eletään.
Oletko, smo, ikinä ajatellut että "yhdenvertaisuus" on arvo. Sen arvon kohoaminen ei oikeastaan millään tavalla liity "tietoon" tai "ymmärrykseen" vaan mielipiteisiin.
Esimerkiksi sekä yritys-että yhteiskuntatasolla, meillä on sekä diktatuureja että demokratioita. Molemmat voivat toimia, hyvin tai huonosti. Demokratiassa yhdenvertaisuus on kaiketi merkittävä arvo, jonka lähtökohdat ovat liberalismissa. Sen vastapainoksi diktatuurissa tai oligarkiassa hierarkkisuus on tavoiteltava arvo ja rakenne, jonka uskotaan hallinnan ja jalostuneen päätöksentekorakenteen johtavan hyvään.
On jotenkin vaikea hahmottaa, että tässä vaiheessa vuonna 2013-2015 tieto ja ymmärrys juuri yhdenvertaisuuden tuottamasta yhteisestä hyvästä olisi lisääntynyt yhtään mihinkään. Ihminen on aina kokenut kyllä epäoikedenmukaisuuden tunteen voimakkaana, joka on nyky-Suomessa tehokkaasti karsinut yhdenvertaisuuden puutteita.
Todellisuudessa kyse on vain siitä, että kampanjanne sai nostatettua sellaisen aallon, että juuri tämä yksi yhdenvertaisuuden nimellä ratsastava epäoikeudenmukaisuus, homojen puuttuva oikeus saada mennä naimisiin, saavutti historialliset mittasuhteet. Ja se teki sen vain propagandan ja vasta-argumenttien puuttumisen, ei tiedon tai ymmärryksen mystisen lisääntymisen kautta.
Se ei tietysti poista sitä suurta ansiota heiltä, jotka kokevat tämän todella johtavan lisääntyneeseen hyvään. Asia oli oikein markkinoitu, mutta se oli ainoastaan oikein markkinoitu. Turha esittää ilman mitään todisteita yhteisen hyvän kehittymisestä, että kyseessä todella olisi joku suuri ihmisoikeustyö, joka on jonkun sivistyneistön ja älykköjen aikaansaannosta.
Olen tullut ajatelleeksi, että “yhdenvertaisuus” on arvo.
Kysymys siitä, voiko ihmistä kohdella eri tavoin henkilöön liittyvän syyn vuoksi velloo samoilla vesillä kuin kysymys siitä, voiko ihminen olla toisen ihmisen omaisuutta.
Ajatus kansalaisten yhdenvertaisuudesta on yksi tämänkin tasavallan kivijaloista.
Yleisesti yhdenvertaisuuden arvon voi toki kyseenalaistaa ja miettiä muitakin vaihtoehtoja siihen, mille yhteiskunta rakentuu. Minä ajattelin valita yhdenvertaisuuden.
Homoavioliittokysymyksessä ei olekaan kyse siitä, että oltaisiin yht´äkkiä huomattu yhdenvertaisuuden olevan tavoiteltava juttu. Sen sijaan viimeisen noin viiden vuosikymmenen mittaan on ymmärretty, että ihmisen homoseksuaalinen suuntautuneisuus ei ole perusteltu syy rajoittaa yksilön yhdenvertaista asemaa. Taustalla on lisääntynyt tieto kyseisestä ilmiöstä. Moni on myös ymmärtänyt sen, että yhdenvertaisuus-ajatus on perusteltua ulottaa kylmästä yksilöön liittyvästä tulkinnasta myös tämän parisuhteeseen.
Jännä juttu nähtiin keväällä Irlannissa. Äänestyksen alla tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön kannattajat ja vastustajat olivat molemmat omine kantoineen äänessä. Oli argumenttia ja vasta-argumenttia. Molemmilla oli tilaisuus “nostattaa aalto”. Lopputulos oli kuitenkin aika selkeä.
Henkilökohtainen arvioni on, että jos meillä tasa-arvoisen avioliitto-oikeuden vastustajat olisivat olleet äänekkäämpiä jo aiemmin, niin mainitsemasi aalto olisi ollut mittasuhteiltaan vielä historiallisempi hyöky.
Perusopetuksen arvopohjana ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisarvon kunnioittaminen. Syrjivien ja alistavien käsitysten tyrkyttäminen lapsille ja nuorille ei tule kuuloonkaan eikä opettajilla ole mitään oikeutta sotkea homovihamielisiä käsityksiään opetukseen.
”Olen aiemmin ehdottanut, että sukupuolineutraalia kasvatustyötä varten varataan omat oppituntinsa, joille osallistumisesta päättävät vanhemmat.”
Et kai oikeasti ole niin tietämätön ja tyhmä, että kuvittelet kaltaistesi fanaatikkojen ja uskontopohjaista homo-ongelmaisuutta potevien pienen hihhulipiirin määräilevän kouluopetuksesta? Ilmeisesti olet. Ihan vaan tiedoksesi, että koulun tehtävänä on opettaa yhteiskunnallista todellisuutta ja lapsilla on oikeus oppia ja sivistyä, olivatpa heidän vanhempansa kreationisteja, sairaalloista uskontopohjaista homo-ongelmaisuutta potevia tai rasisteja. Koulu ja opettajat eivät tule koskaan alistumaan kaltaistesi fanaatikkojen järjettömiin ja lainvastaisiin vaatimuksiin.
---
Jutussa mainitulla Veikka Mattilalla on ollut jo vuosia kovasti vastoinkäymisiä. Veikalla on onneksi ollut mahdollisuus purkaa sydäntään Usarin Puheenvuorossa, jossa Veikka on kertonut henk.koht. ongelmistaan muun muassa näin ( http://veikkamattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/145677-maksoin-hitler-jugendin-pakkojasenmaksun ). Monta muutakin esimerkkiä olisi, mutta eiköhän tämä riitä. Toivotaan että Veikalla riittää puhtia opiskeluunsa. Ettei kaikki mene ihan läskiksi.
Miten te jaksatte vääntää tästä asiasta puolesta ja vastaan. Antakaa ihmisten olla mielipiteidensä kanssa ja käyttäkää elämänne johonkin muuhun. Tulkoot avioliittolaki voimaan tai ei. Hyväksyy Venäjä homot tai ei. Olen itse juuri keski-ikäisyyden kynnyksellä oleva homomies ja todennut vain lyhyesti. Elämä menee tosi nopeasti ohitse olkoon hyväksyntää tai ei. Elämässä on kohta neljäkymmentä vuotta pärjätty niin maalla kuin kaupungissa. Ja jatkossakin aion pärjätä!
Mielestäni rekisteröity parisuhde on jo pitkään taannut homoseksuaaleille yhdenvertaiset oikeudet omissa parisuhteissaan. Ainoa konkreettinen asia joka nyt tehdyssä lakimuutoksessa on muuttunut, on parisuhteesta käytettävä nimitys.
Kuten jo aiemmin todettiin, oikeuksien tasa-arvolla ei tuntunut edes olevan merkitystä, tarjotessani vaihtoehdoksi super-oikeuksia. Tämä yhdessä edellisen tosiasian kanssa antaa aiheen kysyä, miten vahva tämä koko yhdenvertaisuus-argumentti ylipäätään on.
Tuntuu siis yhä vahvemmin siltä, että koska kyse ei ole oikeastaan yhdenvertaisuudesta, edes sen edistämisen lisääntyneestä tietoisuudesta tai mistään muustakaan vastaavasta etiikkaan nojaavasta periaatteesta, nämä vetoomukset niihin liittyen ovat pelkkää sanahelinää. Kyse on uskosta siihen, että samaa nimitystä käyttämällä homoliitoista, syrjintä, jota ei ole oikeastaan mitenkään toteen näytetty tai jonka mekanismien muuttumista todistettu tämän muutoksen myötä, vähenee.
Tämä oli kaiketi ensimmäinen kerta, kun hahmottui tämän ylätason yhdenvertaisuus-käsitteen heikkous. Homoseksuaaleilla on nimitysasiaa lukuunottamatta olleet yhdenvertaiset parisuhteisiinsa liittyvät oikeudet jo rekisteröidyistä parisuhteista annetun lain jälkeen. Nyt haetut muutokset ovat kosmeettisia ja kosto-hypoteesin perusteella ainoastaan tarkoitushakuinen yritys tunkeutua yhteen keskeiseen kristilliseen perinteeseen, vahingoittaa homovastaista kirkkoa ja runnoa liberaali perhekäsitys ja -arvot kaikkien ihmisten kasvoille.
"Et kai oikeasti ole niin tietämätön ja tyhmä, että kuvittelet kaltaistesi fanaatikkojen ja uskontopohjaista homo-ongelmaisuutta potevien pienen hihhulipiirin määräilevän kouluopetuksesta? "
Ihan vaan tiedoksesi, korjaan nämä väitteet. Ei, en ole tyhmä tai tietämätön, ja olen osoittanut sen ihan reaalimaailmassa. Jotkut jopa kutsuvat minua huippuasiantuntijaksi tietyillä aloilla kansainvälisellä tasolla.
En myöskään ole uskonnollinen, enkä fanaatikko. En kuulu kirkkoon enkä osallistu kirkon tai muidenkaan uskontokuntien toimintaan, enkä ole pyhittänyt elämääni tälle asialle. Se on kuitenkin minulle tärkeä, sillä koen sillä olevan valtava yhteiskunnallinen merkitys. Ei tosin homoille, vaan heteroille, perhearvoille ja sitä kautta lasten hyvinvoinnillle, joissa on suuria ongelmia. Pitkäjänteisyys ei ole fanaattisuutta, sinun esittämäsi tunteenpurkaukset ovat.
Toistan myös sen, että erityisesti monikulttuurisessa Suomessa erilaisten uskomusten huomiointi koulujen toiminnassa on arkipäivää. Oppilaat ja näiden vanhemmat saavat valita, osallistuvatko lapset uskonnolliseen opetukseen ja tilaisuuksiin, sekä ottavat hanakasti kantaa elämänkatsomuksellisiin teemoihin pienemmissäkin kouluun liittyvissä asioissa.
Sukupuolineurtaalius ei ole mikään absoluuttinen hyve, jollaista voitaisiin perustellusti alkaa pakkosyöttää lapsille ainoana tienä ja totuutena. Lisäksi, siitä huolimatta että sen eettinen pohja olisi suhteellisen vakaa, lasten vanhemmilla on nytkin paljon vaikutusmahdollisuuksia siihen, minkä verran he haluavat lapsensa saavan asiaan liittyvää opetusta.
Koulun, erityisesti peruskoulun, tehtävänä on antaa lapsille riittävät tiedolliset ja taidolliset valmiudet jatkaa opintoja. Hyvin paljon painoarvoa on myös sosiaalisella toiminnalla ja sen harjoittelulla. Moraalisten kysymysten käsittelyssä taas kyse on rajanvedosta vanhempien ja koulun välillä. Lapsi ei mene kouluun aivopesuun vaan oppimaan perustaitoja, ja moraalikasvatus on mitä suurimmassa määrin edelleen vanhempien tehtävä. Se, arvojen siirto, on aina ollut edeltäneen sukupolven tehtävä, ei koulun. Koulun tehtävänä tällä saralla on ollut korkeintaan tukea tätä.
Tälle kaikelle on myös ihan kasvatustieteellinen syy. Lapsen moraalisessa kehityksessä on useita vaiheita, ja esimerkiksi alakouluikäinen on vielä lähes täysin kykenemätön moraaliseen arvosteluun siihen liittyen, mitä hänelle sukupuolineutraaliudesta opetettaisiin. Vasta yläkoulu-lukio-akselilla lasten moraalinen kehitys antaa jotain valmiuksia tehdä jalostuneita arvioita asiasta, ja lopullinen arvostelu asiasta syntyy post-konventionaalisen moraalin kehittyessä 20-30 -ikävuoden aikana. Ja kokemus, se edelleen muokkaa tätä arvostelmaa, mutta vasta tuon vaiheen saavuttaneena valmiudet tehdä ko. arvostella ovat olemassa.
Näin ollen meillä ei ole käytännössä mitään tarvetta tunkea sukupuolineutraaliuden käsitteistöä peruskoulun opetussuunnitelmiin. Se olisi puhdasta aivopesua. Kiusaaminen ja syrjintä sinänsä kyllä kuuluvat jo alakoulun sosiaalisten taitojen kehittämiseen, joista tuleekin keskustella.
Keskustelun aiheena ei kuitenkaan tule olla, että "Matti on homo ja tiedättekö että se on ihan okei, koska blaa blaa" vaan että "Matti on homo, mutta Mattia ei tule silti kiusata, kuten ei laihoja, lihavia, rillipöllöjä eikä ketään muutakaan, koska se on väärin". Lapset sitten itse muodostavat käsityksensä Matin erilaisuudesta ja sen luonteesta myöhemmin.
Konkreettisia epäyhdenvertaisuuksia rek.parisuhteissa avioliittoihin verrattuna ovat puuttuva automaattinen oikeus yhteiseen sukunimeen ja puuttuva oikeus hakea adoptiota yhdessä. Nykyisin sukunimiasian hoitamiseen kuluu ylimääräistä rahaa ja aikaa. Adoptiotapauksissa samaan lopputulokseen pääseminen edellyttää toisen osapuolen tekemää adoptiota ja sen jälkeistä sisäistä adoptiota.
Molemmat olisi toki voitu korjata yksittäisinä asioina, mutta 1.3.2017 nämä korjautuvat tasa-arvoisen avioliittolain tullessa voimaan. Lisäksi korjautuu se, että siviilisäädyn parisuhdeinstituution kertominen ei enää kieli seksuaalista suuntautuneisuutta, kun vaihtoehtoja on vain yksi. Tuon asian kuntoon saattaminen ei oikeastaan onnistu kuin tällä eduskunnan jo hyväksymällä ja presidentin vahvistamalla avioliittolain uudistamisella.
Tämän lisäksi on koko joukko vähemmän on/off -tyyppisiä konkreettisia vaikutuksia. Esimerkiksi syrjintä on usein vaikeasti toteen näytettävä ilmiö. Tehtyjen selvitysten mukaan sellaista kuitenkin tapahtuu. Esimerkiksi ihan toteen näytetysti rekisteröityä puolisoa ei läheskään automaattisesti edelleenkään tunnusteta vaikkapa virka- ja työsuhde-etuuksien yhteydessä aviopuolison veroiseksi. Avioliittolain uudistuksen myötä tällaiseen liittyvä kissanhännänveto päättyy.
Avioliitto ei ole taustaltaan mitenkään kristillinen, vaikka toki rituaalina avioliiton solmiminen on kristikirkon kirkolliseksi toimitukseksi adoptoima. Tässä maassa voi kuitenkin solmia avioliiton yhtäläisesti myös siviilimenoin.
Minusta on surullista - ja kertoo paljon ihmisestä - jos näkee yhdenvertaisen avioliittolain jollain tavoin kostona.
Ja kun palataan tämän uutisen aiheen alle: en keksi ainuttakaan syytä, miksi pitäisi jotenkin rajoittaa perheiden moninaisuuteen liittyvän tietoisuuden "runnomista kaikkien ihmisten kasvoille". Minä näkisin, että asiaan liittyvän ymmärryksen pitäisi kuulua suomalaisten yleissivistykseen. Lopputulos ei muuta yhdenkään perheen mahdollisuutta olla juuri sellainen perhe kuin ennenkin.
Asiat pitää esittää lapsille näiden kulloisenkin kehitystason mukaiseksi. Jo tarhaiässä on ihan perusteltua kertoa, että usein vanhempina ovat Matti ja Maija, mutta joissain perheissä vanhemmat voivat olla Emmi ja Milla taikka Juuso ja Petteri - ja jollain lapsella on yksi vanhempi. Ja niin edelleen.
Seksuaalisuuteen (ja seksuaaliseen suuntautuneisuuteen) liittyvän käsitteistöön tutustumisen aika alkaa alakoulun loppumetreiltä ja yläkoulun mittaan näihin asioihin on aika tutustua syvemmin. Ettei omalle kohdalle tuleviin asioihin tarvitse valmistautua ihan kylmiltään.
***
TjusSmåJunnuÖ: elämä menee ja pärjätty on. Itse olen hyvilläni siitä, että itse olen ollut täällä silloin, kun eduskunta päätti hyväksyä tasa-arvoisen avioliittolain; se on tärkeä myönteinen päätös tuleviin hlbti-polviin kuuluvia ajatellen - ja miksei koko kansaakin ajatellen.
Jos lakia rekisteröidyistä parisuhteista olisi muutettu näiden pienten nimi- ja suuremman adoptiolain osalta haluamallenne tasolle, koko tämä järjetön hässäkkä olisi jäänyt erittäin suurella todennäköisyydellä syntymättä. Laki rekisteröidystä parisuhteesta ei saavuttanut laajamittaista yhteiskunnallista keskustelua, koska se ei koskettanut kuin pientä marginaalia.
Koska tämä ei kuitenkaan sopinut, se ainoastaan alleviivaa sitä mille tämä koko agenda todellisuudessa perustuu. Eikä se suinkaan ole oikeudellinen yhdenvertaisuus, eikä se ole toteen näyttämättömän syrjinnän väheneminen tai estyminen. Se on systeemitasolla hieroa homoagendaa ihmisten naamaan, tunkeutumalla syvälle koko yhteiskunnan keskeisimpään instituutioon ja sen määrittelyyn.
Strategisesti siis näyttäisi tärkeimmältä tavoitteelta ainoastaan pitää homoasiaa keskustelussa, jotta se tavanomaistuisi. Tähän tarvitaan tunteita ja asiasta välittämistä. Jos kukaan ei välittäisi, sanoisi tyynesti että aivan sama, mitään ei tapahtuisi. Kaikessa hiljaisuudessa muutama homopari solmisi vuosittain avioliiton, ja thats it. Tämä vastakkainasettelu taas on sekä tarkoitushakuista että ainoa keino mahdollistaa homoasian esillä pitäminen.
Tämän ainoa ongelma on vastakkainasettelun aiheuttaneiden vaikutusten lisäksi se, että homoseksuaalisuus ei tavanomaistu koskaan, ei biologisin eikä kulttuurillisin perustein.
Mitä tämä sukupuolineutraali kasvatus oikein pitää sisällään? Vain sen, että koulussa seksuaalivalistuksen tunnilla kerrotaan myös homojen olemassaolosta? Kouluissa opetaan jo nyt, että homoja on olemassa ja että se on okei. Näin opetettiin ainakin minulle lukiossa ja siitä on aikaa jo 15 vuotta. Vai onko kyse jostain muusta?
Opetuskysymykset ovat olleet kansainvälisesti vaikeita. Kanadan Ontariossa hallitus on kahdesti joutunut vaikeuksiin opetussuunnitelmien HLBT-osuuksien ja yleisemmin lasten sukupuolivalistuksen kanssa. Kanadassa koululaitos on voimakkaasti provinssikohtainen.
Sukunimi- ja adoptiokysymyksen suhteen avaimet olivat jo parisuhdelakia säädettäessä yhdenvertaisuuden vastustajien käsissä. Senkin jälkeen olisi ollut monta paikkaa korjata nuo asiat. Mutta näin ei tapahtunut. Sitten avioliittokysymys ajankohtaistui kansainvälisesti laajemmin - muuallakin kuin Alankomaissa - ja aika ajoi vaillinaisen kompromissin ohi.
Jos nuo pari asiaa olisivat olleet jo viime vuosikymmenen puolella ratkaistuna, niin avioliittolain uudistus olisi joko mennyt keveämmin läpi tai viivästynyt vielä tästäkin. Tanskassahan parisuhdelaki oli kattava ja siellä paine avioliittolain uudistukselle oli ehkä hieman vähäisempi kuin Ruotsissa tai Norjassa.
Parisuhdelain säätäminen kyllä saavutti varsin laajamittaisen yhteiskunnallisen keskustelun. Lain vastustajien argumentit eivät juuri poikenneet kaikesta tästä nyt kuullusta; samat irrationaaliset väitteet yhteiskunnan romahtamisesta ja perheiden perikadosta lähtien kuultiin silloinkin. Lisänä olivat vielä nyt vähäisemmät väitteet nuorison homottumisesta. Mutta parisuhdelaki sorvattiin ennen some-aikakauden alkua. Keskustelukanavat olivat vähäisemmät ja etenkin hitaammat.
Se on totta, ettei homoseksuaalisuus yleisty yhdenvertaisuuden lisääntymisen myötä. Yhä useampi kuitenkin kokee ilmiön ja kyseiseen vähemmistöön kuuluvat tavanomaisena asiana. Hlbti-vähemmistöjen esilläpito kouluopetuksessa auttaa tässä asiassa. Homoseksuaalisesti suuntautuneet saavat tämän kehityksen myötä enemmän tilaa olla ja elää; voivat käyttää voimiansa yhä enemmän muuhun kuin “homoseksuaalisuutta vastustavien” paukapäiden välttelyyn tai näiden kanssa mittelemiseen. Jos kohta - kuten todettu - homo-ongelmaisia lienee olemassa maailman tappiin asti.
tjas (ei rekisteröitynyt) • 12:14:
>>> Keskustelun aiheena ei kuitenkaan tule olla, että "Matti on homo ja tiedättekö että se on ihan okei, koska blaa blaa" vaan että "Matti on homo, mutta Mattia ei tule silti kiusata, kuten ei laihoja, lihavia, rillipöllöjä eikä ketään muutakaan, koska se on väärin". Lapset sitten itse muodostavat käsityksensä Matin erilaisuudesta ja sen luonteesta myöhemmin. <<<
Miksei saisi kertoa sen olevan okei? Luuletko, että siten voidaan estää lapsen "homoksi kehittyminen"?
Nyt kun 23 vuoden ikäisenä muistelen vaikka yläasteaikoja, olisin ollut paljon onnellisempi jos homoseksuaalisuudesta olisi koulussa puhuttu tavanomaisena ja hyväksyttävänä asiana sen sijaan, että ainoa vaikutin olivat ikätovereiden homottelut ja muut joskus hyvinkin myrkylliset ennakkoluulot. Olisin pystynyt hyväksymään itseni paljon aiemmin ja välttämään vuosien turhan kipuilun ja itsesyyllistämisen.
smo • 14:10:
>>> Se on totta, ettei homoseksuaalisuus yleisty yhdenvertaisuuden lisääntymisen myötä. Yhä useampi kuitenkin kokee ilmiön ja kyseiseen vähemmistöön kuuluvat tavanomaisena asiana. Hlbti-vähemmistöjen esilläpito kouluopetuksessa auttaa tässä asiassa. Homoseksuaalisesti suuntautuneet saavat tämän kehityksen myötä enemmän tilaa olla ja elää. <<<
"Jos lakia rekisteröidyistä parisuhteista olisi muutettu näiden pienten nimi- ja suuremman adoptiolain osalta haluamallenne tasolle, koko tämä järjetön hässäkkä olisi jäänyt erittäin suurella todennäköisyydellä syntymättä."
Tässä piileekin myös yksi syy miksi "aito avioliitto"-aloite ei tule menemään läpi, koska jos se menisi läpi niin laki rekisteröidystä parisuhteesta olisi edelleen juurikin noilta osin epätasa-arvoinen.
Aloitteen tekijöiten suurimmaksi mokaksi voidaankin katsoa se, että he eivät aloitteessaan esitä parannuksia lakiij rekisteröidystä parisuhteesta. Ja tässä osaltaan piilee myös koko aloitteentekijöitten homovastaisuus ja -fobisuus.
Kyllähän kaikki olemme varmasti siitä yhtä mieltä että saatanan-palvontaan keskittyvät kristillisyys ym abrahamiset uskomus-hapatukset on ehdottomasti syytä siivota pois kouluopetuksesta.
Perverssiähän on uskotella että profeetta jeesus olisi syntyny ja tullut ihmiseksi muka ilman biologista isää. Noinhan kuitenkin pakanallinen kristinuskomus kouluissa opettaa, valheellisesti.
Eli kuten tjas toteaa, kouluopetuksen pitää perustua tosiasiohin, eikä uskonnollisiin hölynpöly-huuhaa-harhaoppeihin.
human (2.8.): "Kyllähän kaikki olemme varmasti siitä yhtä mieltä että saatanan-palvontaan keskittyvät kristillisyys ym abrahamiset uskomus-hapatukset on ehdottomasti syytä siivota pois kouluopetuksesta."
Kyllähän kaikki olemme varmasti siitä yhtä mieltä, mutta ei tukita teinikapinan generaattoria, joka on jo vuosisatoja kannustanut nuoria oppimaan kiroilemaan vanhemmilleen, lähmimään tosiaan.
Jotenkin yksinapainen käsitys, että kumoavan lakialoitteen pitäisi sisältää ehdotuksia toisen, rekisteröityä parisuhdetta koskevan lain kehittämisestä. Aivan kuin homojen oikeuksien parantaminen olisi jokin Jumalan ilmoitukseen perustuva pakko.
Olet varmasti siinä oikeassa nimim. "tjas", että kehotus lähimmäisen rakastamiseen löytyy myös Raamatusta ja nyt sille on lakisääteinen suoja myös samaa sukupuolta olevilla pareilla Suomessa.
AA-liike on täysin amerikkalaisten ultrauskonnollisten järjestöjen kopio eli ei mitään uutta. Molemmat kehittelevät epätieteellisestä näkökulmasta omia "tutkimuksiaan" ja lukevat olemassa olevia tutkimustuloksia kuin piru Raamattua. Kyseiset liikkeet edustavat vihaa, diskriminointia ja muiden alistamista "kristillisille" arvoille.
On väärin, jos seksuaaliterveydenopetusta annetaan nuorille Raamatun näkökulmasta jättäen opetuksesta pois rakkauden, seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuus. Tunnen useita uskonnollisissa perheissä kasvaneita, joille itseksi ja omaan seksuaalisuuteen kasvaminen oli yhtä helvettiä tiukassa hetero-uskonnollis-normatiivisessa painostuksessa. Osa näistä nuorista ei tosin koskaan kasvanut aikuisiksi. He tekivät itsemurhan, koska eivät kestäneet perheensä ja yhteisönsä painetta kasvaa aidoiksi ja oikeiksi heteroiksi.
Aito avioliitto - siis mikä se on? Yhdistyksen perustaja ei taida tietää mitään mikä avioliitto on ja mitä sana avio tarkoittaa.
Tärkein asia on se, että Raamatun alkuperäisteksteissä ei ole esiintynyt avioliitosta kertovia tekstejä, koska avioliittoa ei tuolloin tunnettu lainkaan. Nainen oli miehen omaisuutta, ja arvoltaan tuli vasta karjan jälkeen. Naisen kanssa ei menty missään nimessä vihille, ja mies sai naida kaikkia naisia, joita hänen ympärillään oli elikkä kaikki naiset olivat ainoastaan lapsentekokoneita.
Varhaiskristillisellä ajalla v. 30-325 ei tunnettu kirkollista vihkimistä papin suorittamana ja parin yhteenmeno oli yksityisasia, eikä tuolloin ollut hääseremonioita ja avioliitossa uskonnollista taustaa. Miehet keskenään tai naiset keskenään saivat solmia ystävyysliittoja.
Suomen kielessä sana avioliitto on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605.
On arveltu, että avio sanana tarkoitti lakia tai normia, koska avioliitolla haluttiin taata puolisolle tiettyjä laillisia oikeuksia. Joidenkin mielestä avio sanana olisi johdos samasta ava, josta on muodostettu verbi avata. Tämän selityksen mukaan avioliitto olisi siis avoin, julkinen liitto, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että avioliitto sanana merkitsisi lasten siittämistä aviovuoteessa ja lisääntymistä, vaan avioliitto tarkoittaa ainoastaan kahden ihmisen liittoa olivatpa nämä samaa tai eri sukupuolta.
Mikael Agricola kehitti suomen kieleen sanat aviomies, aviovaimo, aviovuode ja aviolapsi. Näitä sanoja ei siis ollut suomen kielessä ennen 1500 -lukua ja Agricolaa.
Suomen kuuluessa Ruotsin valtakuntaan vuoden 1734 laki määräsi avioliiton päättämisen kirkollisella vihkimisellä pakolliseksi. Aikaisemmin se oli ollut Suomessakin yksityinen, rituaalinen toimitus.
V. 1917 tuli voimaan siviilivihkiminen, jonka toimittaa maallinen viranomainen. Siviilivihkiminen on useissa maissa ainoa oikeudellisesti tunnustettu avioliiton päättämismuoto. Itsenäisessä Suomessa annettiin avioliittolaki 1929, ja se astui voimaan 1930. Viimeksi sitä muutettiin vuonna1987.
Näin ollen mies voi mennä miehen kanssa avioliittoon tai nainen mennä naisen kanssa avioliittoon, koska sana avio tarkoittaa normia tai lakia, eikä sillä ole alun pitäen mitään tekemistä kirkon kanssa tai lisääntymisen kanssa.
