- 101 / 101
- smo
- 10.8.2015 7:30
Perinteisesti perheen vanhin poika on yleensä ollut perinnön saaja. Ja perinteisesti esim. serkkuja on tiettyjen käytäntöjen puitteissa naitu, jotta omaisuus on saatu pysymään suvun hallussa. Ei kovinkaan lapsikeskeistä, vaan omaisuuskeskeistä. Omaisuudettomat eivät välttämättä ole tarvinneet instituutioita yhteiselämälleen, koska mitään perittävää ei ole ollut.
Asiaa on sittemmin esimerkiksi täällä Suomessa jiirailtu toiseen muotoon.
Oletan, että tiedät, etteivät lapset synny siten, että aikuiset menevät naimisiin. Lapsia saatetaan alulle ja lapsia syntyy naimisiinmenoista riippumatta, erilaisiin perheisiin. Siittiö ja munasolu tarvitaan, samoin äidin kohtu. Useimmiten vanhempina on biologiset vanhemmat: mies ja nainen - kuitenkaan ei aina. Mutta miehen ja naisen erityinen "toisiaan täydentävyys" kasvattajana samaa sukupuolta olevaan pariin verrattuna on aika vahvasti "uskon asia". Lapsikeskeisen avioliiton pitää aivan luonnollisesti lähteä myös siitä, että instituutio kattaa niin heteroparit kuin homoparitkin ja näiden vanhemmoimat perheyksiköt.
Tasa-arvoisen avioliittolain lapsikeskeisyys näkyy myös siinä, että missä tahansa perheessä varttuva lapsi voi ymmärtää jo varhaisessa vaiheessa, ettei tämän mahdollinen homoseksuaalisuus ole mitenkään syrjään vievä ominaisuus.
***
Vai olisiko sellainen ratkaisu kiva, jossa aikuiset ensin virallistaisivat parisuhteensa ja vasta näiden yhteisen biologisen lapsen siittäminen päivittäisi suhteen avioliitoksi? Silloin avioliiton kohdalla voitaisiin puhua lapsikeskeisyydestä.
Asiaa on sittemmin esimerkiksi täällä Suomessa jiirailtu toiseen muotoon.
Oletan, että tiedät, etteivät lapset synny siten, että aikuiset menevät naimisiin. Lapsia saatetaan alulle ja lapsia syntyy naimisiinmenoista riippumatta, erilaisiin perheisiin. Siittiö ja munasolu tarvitaan, samoin äidin kohtu. Useimmiten vanhempina on biologiset vanhemmat: mies ja nainen - kuitenkaan ei aina. Mutta miehen ja naisen erityinen "toisiaan täydentävyys" kasvattajana samaa sukupuolta olevaan pariin verrattuna on aika vahvasti "uskon asia". Lapsikeskeisen avioliiton pitää aivan luonnollisesti lähteä myös siitä, että instituutio kattaa niin heteroparit kuin homoparitkin ja näiden vanhemmoimat perheyksiköt.
Tasa-arvoisen avioliittolain lapsikeskeisyys näkyy myös siinä, että missä tahansa perheessä varttuva lapsi voi ymmärtää jo varhaisessa vaiheessa, ettei tämän mahdollinen homoseksuaalisuus ole mitenkään syrjään vievä ominaisuus.
***
Vai olisiko sellainen ratkaisu kiva, jossa aikuiset ensin virallistaisivat parisuhteensa ja vasta näiden yhteisen biologisen lapsen siittäminen päivittäisi suhteen avioliitoksi? Silloin avioliiton kohdalla voitaisiin puhua lapsikeskeisyydestä.