Eli jos Alfred Biolek adoptoi Scott Ritchien, niin toivottavasti heillä ei ole mitään seksuaalista suhdetta, sillä silloin kyseessä olisi "sukurutsa", "(otto)lapseensasekaantuminen", mikä ei missään nimessä ole tervehenkistä ajattelua.
Tai ainakaan itse en kannata mitään pederastiaa, ei eritoten suvun sisäistä.
Jos vanhemman ja lapsen välillä on jotain eroottis-seksuaalista suhdetta, on suhde epäterveellä pohjalla. Ikäihmisten kannattaa elämässään oppia pitämään iästään ja ikäisistään, vastuullisen vapaasti - olipa sitten biseksuaali, hetero tai homo.
"Adoptiossa adoptoitava saa esim. perimistilanteessa samat oikeudet kuin adoptiovanhemman biologiset lapset."
Kannattaa muistaa, että tuollaisissa aikuisten adoptioissa on myös se vaaransa, että samalla tavalla esim. vanhuksia "hoitavat" uskovaisetkin voisivat adoptoida itsensä vanhuksille, tunnetuin taka-ajatuksin. Tai miltä tuntuisi ajatus että homofobisen uskonlahkon edustaja (jonka omat vanhemmat ovat kuolleet) adoptoituttaa itsensä dementikko-homo-miehen ainoaksi lapseksi ja perilliseksi?
Meille emotionaalisseksuaalivähemmistöjen edustajille on syytä saada tasaveroiset avioitumisoikeudet ja adoptio-oikeudetkin, jotta sitten vanhuusiässä voidaan perustellusti elää samoin vastuullisuuksin, kuin avioituneet tai sinkut/eronneet heterotkin, lasten tai lapsettomuuksien, läheis- tai ei-läheisturvan ja perinnönjakojen suhteen.
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi, tai "kannattaisi", iän korkeudesta tai vähäisyydestä riippumatta "oppia pitämään iästään ja ikäisistään"? Jos kaksi ihmistä pitää toisistaan tai rakastaa toisiaan, mitä ihmeen väliä iällä tai ikäerolla on, edellyttäen että molemmat ovat laillisessa iässä? Jos kiintymys on aitoa ja molemminpuolista, tulkoot yhdessä onnellisiksi!
Tässä tapauksessa lienee selvää, että adoptio on valittu pakon sanelemaksi keinoksi osapuolten perhesuhteen vavhvistamisen nimissä. Biologista verisukulaisuutta ei ole, joten suhteen muodollistamisen nimitys ei ainakaan minun moraalini mukaan aiheuta mitään rajoitteita heidän keskinäisen yksityiselämänsä luonteelle. Puheet tervehenkisyyden puutteesta haiskahtavat tässä yhteydessä kovasti tekopyhältä saivartelulta :)
Humanin mainitsemaan pederastia-käsitteeseen liittyy olennaisesti nuoremman osapuolen alaikäisyys. Tuota käsitettä ei ole syytä liittää tähän tapaukseen. Sen sijaan sukurutsasta on lain edessä kyse useissa maissa, täysi-ikäisten ottolastenkin kohdalla.
Kuitenkin se, kenestä pitää ja kenen kanssa on - kuten Public eye totesi - on minunkin mielestäni kunkin aikuisen ihmisen oma asia, kunhan osapuolten vapaa tahto asiassa molemminpuoleisesti toteutuu. Sukupuoleen, rotuun, (sallitun iän ylittävään) ikään ja muihin henkilöön liittyviin syihin katsomatta.
Asiallinen ratkaisu olisi eittämättä taata aikuisille ihmisille mahdollisuus solmia avioliitto haluamansa (aikuisen, täysivaltaisen) ihmisen kanssa. Onhan adoptiomenettely kuitenkin aika kyseenalainen keino hoitaa tällainen asia.
Olikos niin, että Saksassa parisuhteen rekisteröiminen ei välttämättä tee osapuolia virallisesti toistensa lähimmiksi henkilöiksi, ja siksi olisi päädytty tällaiseen ratkaisuun?
Anteeksi, roomalaiset, hoitivat asian juuri näin.
Oli ikäänkuin kahdenlaisia "adoptioita"; toisessa todella otettiin ottolapseksi, toisessa yksinkertaisesti sukulaiseksi, mieheksi tai esim. (poliittiseksi) perijäksi.
Molemmat menivät ilmeisesti ihan saman kaavan mukaan, mutta kaikki ymmärsivät ihan automaattisesti kokemusperusteella mistä kulloinkin oli kysymys...
Mielipiteitä voi olla monia ja omasta mielestäni vuosikymmenien ikäerot seksuaalisissa suhteissa eivät ole tervehenkisiä ja niissä on epäterveitä piirteitä, erityisesti jos niistä tulee jokin muka ihanne.
Jos jonkun mielestä 58-vuotiaan ja 24-vuotiaan seksisuhde on hyvä, niin se ei ole, eikä voi olla yleispätevä totuus, vaan on vain joidenkin mielipide.
Noilla uutisen ihmisillähän oli tuollainen 34 vuoden ikäero, eli puolentoista sukupolven ikäero.
Minä ja monet muut näkevät sen, että tuollaisissa on nykyaikana kyse usein ylikorostuneen taloudellisista riippuvuussuhteista, etenkin vanhemman osapuolen henkisestä tunneköyhyydestä ja kypsymättömyydestä, sekä aikuisen ihmisen vastuun puutteesta.
Omasta mielestäni se, että nuoria reippaasti vanhempien ihmisen on syytä olla vastuullisia ja jättää nuoret seksuaalisesti rauhaan liittyy myös ihmisten eliniän pidentymiseen ja sen kautta siihen että nuoria ihmisiä on suhteessa koko ajan vähemmän. On edesvastuutonta että nuoria "jahtaisi" yhä vanhempi ja kasvavampi joukko vanhoja ihmisiä.
Minusta nimittäin nuoret ihmiset ansaitsevat nuoruutensa, ikäistensä toisten nuorten kanssa. Reilusti vanhempi ei sitä voi tarjota nuorelle, vaan ainoastaan varastaa sen kokemisen nuorelta, omista itsekkäistä syistään.
Suhde ja rakkaushan ei ole mikään "vanhempi opettaja ja nuorempi oppilas" -asia, vaan yhteinen matka löytää rakkaussuhteen ja elämän asioita. Suurella ikäerolla se yhteisten asioiden ensikokeminen jää pahasti niukimmaksi.
Tutkitustihan ihmisten parisuhteet ovat onnellisimpia, kun ihmiset ovat asioissa lähellä toisiaan - ja se pätee myös iässä, eli parasta on sama sukupolvisuus.
Sitäpaitsi, siinähän on jotain aika surullista ja traagista, jos joku esim. 58-vuotias pitää vain ainoastaan alle 30- tai jopa vain alle 22-vuotiaista - eikä pidä lainkaan 50-vuotiaasta tai 58-vuotiaasta. Eittämättä herää kysymys, missä tilassa hänen itsetuntonsa on ja onko hän siten järin hyvää seuraa nuorellekaan.
Maailmassamme on myös riistetty paljon naisia, kautta ihmiskunnan, pakottamalla heitä naimisiin vanhempien, kamalasti vanhempienkin miesten kanssa ja riistämällä heiltä ikäisensä mieskumppani elämästään. Tuo joittenin vanhojen miesten tyyli lapsen/lapsenikäisten poikien jahtaamisessa on ihan samaa umpi-itsekästä sikailua.
Tuossa Saksan adoptiotapauksessa, mikäli se sisältää seksuaalisen suhteen, on sekin ikävä puoli, että sen perusteella joku hetero voisi solmia samanlaisen, jopa verisukulaisensa kanssa ja sitten harrastaa seksiä tämän kanssa, sukurutsaseurauksin. Pitäisikö se sallia heteroille sitten? Tai jos ei, miksi se sallittaisiin biseksuaaleille / homoille, eli miksi erioikeudet ja miksei sitten erioikeudet myös avioliitossakin taas puolestaan heteroille? Minä kannatan aina sitä, että meidän seksuaalivähemmistöjenkin on muistettava vapauksien kanssa myös vastuut, eikä missään nimessä erehtyä vaatimaan, tekemään jotain, mitä muut eivät voi tai mistä vastaavalla tavalla olisi muille vahinkoa.
Ihmisethän eivät elä koskaan yksin, eivätkä edes vain pariskuntana, vaan osana ihmisyhteisöä ja tietyllä tapaa muita ihmisiä on aina otettava huomioon, oltava vapauksissa myös vastuullisia. Yksilönvapaudet menevät huonoiksi, jos ne menevät anarkian puolelle.
Siksi myös kannatan julkisissa tiloissa, kuten uimahelleissa tms. kunnolla käyttäytymisen vaatimusta, eikä seksin tms. harrastamista siellä - koska heteroillakaan se ei ole käypää ja koska se on enempi vain selkäänpuukotusta meille itselle lopulta.
Ja se "muinainen rooma" oli eriarvoisuuden tyyssija, vapaiden miesten, liki oikeudettomien naisten ja lasten, sekä orjien kesken. Sieltä ei oikein löydy oikeusvaltion kantavia perusteita.
Toki yleensä ihmisten maailmat kohtaavat parhaiten huomattavasti omia ikävuosia pienemmässä haarukassa, mutta ei pidä nähdä asiaa niin mustavalkoisesti ja ehdottomasti. Ikä ei ole läheskään ainoa yhdistävä tekijä, jonka kautta ihmiset voivat löytää yhteyden välilleen. Vaikka sillä on varmasti usein merkitystä. Kuten on sukupuolenkin kohdalla.
En olisi huolissani, että ison ikäeron suhteista tulisi sellainen ilmiö, että niitä solmittaisiin määräänsä enempää. Ja vaikka solmittaisiin, niin aikuisten ihmisten välisissä suhteissa kyse on aikuisten ihmisten omista ratkaisuista, eikä niihin pitäisi ulkopuolisten lähtökohtaisesti puuttua, jos ei ole merkkejä tahdonvastaisesta pakottamisesta.
Mitä taas tulee taloudellisiin riippuvuussuhteisiin, niin joskus sellaisia on ja joskus ei. Ikäeroista riippumatta. On totta, että nelikymppinen talkkari ja saman ikäinen akateemisesti koulutettu toimitusjohtaja löytävät toisensa ilmeisesti kohtuu harvoin, mutta mahdollisuuksien rajoissa sellainenkin on. En olisi tuollaisen suhteen tervehenkisyyttä kuitenkaan kyseenalaistamassa.
Aikuisten, täysivaltaisten henkilöiden motiivit suhteelleen eivät mielestäni ole muiden asia.
Koen, että humanin esittämien ihanteiden kapeus ei paljonkaan poikkea niistä ihanteista, joiden mukaan homoseksuaaliset suhteet eivät olisi "tervehenkisiä" ja olisivat piirteiltään epäterveitä. Käsitteessä "tervehenkisyys" on tällaisessa yhteydessä hivenen Saksanmaan tai koti-Suomenkin 1930-lukuun viittaava klangi. Samoin epäterveistä piirteistä puhuminen on tosiaan hyvinkin subjektiivista lähtökohdiltaan.
***
Moni vanhemman polven hlb-henkiö on joutunut peittämään suuntautumisensa nuorena, koska yhteiskunnan asenteet ovat olleet torjuvia. Jotkut vanhemmat hlb-henkilöt saattavat ehkäpä yrittää paikata menetettyä nuoruuttaan kypsässä iässä. Toisaalta, tiedän olevan varsin nuoria ihmisiä, joille toisen osapuolen ikä ei ole merkitsevä tai joille merkittävästi itseä vanhempi on hyvinkin mielenkiinnon kohde. Motiiveja en tietysti käy arvelemaan, kun kyseessä ei ole minun asiani.
Omalta osaltani nuoruuden ihmissuhdesäädöt myöhästyivät viitisen vuotta, ihan siksi, että hahmotin olevani homo, mutta minulla ei ollut ymmärrystä/rohkeutta elää suuntautumiseni mukaan. Oman "ajallaan olleen" nuoruuteni olin kyllä hyvinkin mukana menossa, mutta suhteilun suhteen ulkopuolisena. Vasta pitkälti yli parikymppisenä otin ohi mennyttä takaisin. Toivottavasti hyvällä maulla kumminkin.
***
Siinä olen humanin kanssa samaa mieltä, että yleiset uimalat ja vastaavat eivät ole seksuaalisuhteiden harrastamiseen sopivia paikkoja.
En olisi uskonut olevani joskus humanin kanssa jostain samaa mieltä mutta nyt täytyy tehdä poikkeus, koko hänen kommenttinsa on täyttä asiaa.
Ei ole todellakaan tervehenkistä jos on kiinnostunut (seksuaalisesti) itseään vuosikymmeniä nuoremmasta tai vastaavasti vanhemmastakaan seurasta. Se on perverssiä. Vastuu pitäisi kuitenkin olla aina sillä vanhemmalla osapuolella. Vaikka ulkopuolisen silmin "suhteessa" ei olisikaan mitään hälyttävää, siinä voi hyvin olla kyse hyväksikäytöstä tms. Uutinenhan on kuin suoraan My life with Liberace -leffasta. Kannattaa katsoa jos ei ole vielä nähnyt. Asiasta löytyy omakohtaistakin kokemusta ja voin siitä ihan julkisesti kertoa hetkeksi ottaen itsesensuurin suukapulan pois.
Olen muutaman kerran harrastanut seksiä itseäni n. 20 vuotta vanhempien miesten kanssa. Tästä on jo aikaa vuosia. En ole mitenkään ylpeä siitä tai pidä sitä hyvänä kenellekään, se on henkisesti rapauttavaa ja ehkä traumatisoivaakin. Tällaiset henkilöt ovat yleensä terapian tarpeessa eikä minkään irstaan sedän, vrt. "sugar daddy" ja "toy boy" asetelma. Yksikin sanoi ettei ole kiinnostunut alaikäisistä mutta jo 18v poju kelpaa, tyyppi oli siis 42v. En näe tuossa eroa onko poika esim. 17 vai "jo" 20v, ikäero on silti valtava. Miten tuolla perusteella voi muka määritellä "kiinnostuksensa", siis kiinnostuako 16 vai 19 kesäisestä? Noh, onneksi en enää itse ole näiden saalistajien kynsissä. Sääli niitä jotka ovat niin heikoilla elämässä etteivät muuta voi. Mikähän voima heitä siihen ajaa?
Mielestäni humanin ja kala86:n arviot selvästi eri-ikäisen parin suhteen laadusta on varsin kapea ja yksinkertaistava.
Voin kertoa, että on nuoria, jotka ovat kiinnostuneita henkisesti ja eroottisesti vain ja ainoastaan itseään selvästi vanhemmista henkilöistä. Tiedän tälläkin hetkellä tuollaisia hyvässä ja toimivassa parisuhteessa olevia ihmisiä, niin heteroita kuin homojakin.
Käsittääkseni tuolloin on usein kyse siitä että henkilö on jäänyt henkisesti (lapsuudessaan) jotain vaille jota sitten yrittää paikata hankkimalla esim. puolison joka voisi iältään olla jopa hänen vanhempansa. Henkisesti ikäisensä löytävät yleensä vertaisensa kumppanin oman sukupolvensa joukosta.
kala86: "Käsittääkseni tuolloin on usein kyse siitä että henkilö on jäänyt henkisesti (lapsuudessaan) jotain vaille jota sitten yrittää paikata..."
Tuolle väitteelle ainakaan minä en tunne ainuttakaan perustetta taikka tutkimustulosta. Siihen saakka kuin muuta näyttöä ei esitetä, pidän väitettäsi pelkästään ennakkoluulona.
Jokaisesta ryhmästä voidaan löytää kuhunkin ennakkoluuloon sopiva yksilö tai yksilöitä, mutta sellainen ei riitä kuvaamaan koko ryhmää ja sen omaisuuksia.
Tässä keskustelussa tuli esille taloudellinen eriarvoisuus esim. eri-ikäisissä pariskunnissa. Jotenkin sellainen maku jäi, että se on paha asia, jos rikas 50-vuotias mies seurustelee köyhän 20-vuotiaan kanssa.
Miten se muka voi olla huono asia, jos vanhempi osapuoli tuo nuoremmalle käyttöön taloudellisia resursseja ja nuorempi osapuoli puolestaan tarjoaa vanhemmalle virkistävää kumppanuutta.
Tämähän on todellinen win-win-tilanne molemmille osapuolille ;)
AAA:n kommenttiin sanon vain että tämä 20v voi helposti alkaa suhteeseen 50v:n kanssa vain rahan takia jolloinka suhde on hyvin epäterveellä pohjalla. Tämän "toy boyn" on hyvin vaikea irtautua tällaisesta suhteesta mahdollisesti tultuaan taloudellisesti riippuvaiseksi siitä ja "sugar daddyn" on taas helppo kiristää häntä tai vaihtaa hänet nuorempaan. En väitä ettei näin tapahtuisi myös samanikäisten suhteissa mutta se ei ole yhtä helppoa jos esim 40v ihmiset aloittavat suhteen. Silloin on jo elämänkokemusta tarpeeksi molemmilla yleensä.
