Helsingin Lähetysjuhlat huipentuivat pappisvihkimykseen ja lähettien siunaamiseen (juttukommentit)

Piista Askola puhui hienosti, enemmän tuollaisia ihmisiä kirkon palvelukseen!
  • 2 / 23
  • ERKKI - VAASA
  • 9.6.2013 19:35
Piispa Irja Askola on rohkea ja edistyksellinen kirkon palvelija. Hänen kaltaisiaan Ihmisiä Isolla Iillä tarvittaisiin kirkon työssä entistä enemmän.
Uskon että silloin kirkko koettaisiin vielä enemmän ihmisläheiseksi kuin nykyisin. Jos taas hänenkaltaisensa ihmiset jäävät syrjään kirkon toiminnassa niin se muuttuu helposti pelkäksi hihhuleitten temmellyskentäksi. Menneisyyteen palaamisen ja ”raamatulla päähänlyömiseen” ei kirkolla ole varaa mikäli se haluaa säilyttää paikkansa nykyajan sekulaarissa yhteiskunnassa. Siunausta Piispa Irja Askolalle hänen tärkeässä työssään ihmisyyden ja tasa-arvon puolesta.
On surullista, että siunaustakin pitää häiritä. Siinä kuitenkin olemme Jumalan kasvojen edessä.
Paha lähtee ihmisen valinnoista. Sellaisia valintoja ovat mm. ne, joissa lähimmäistä ei oteta huomioon, ja ne, joissa oma itse heijastetaan lähimmäiseen.
  • 4 / 23
  • ERKKI - VAASA
  • 9.6.2013 21:02
"Eroakirkosta.fi ” - sivusto kertoo taas omalta osaltaan karua kieltään siitä ettei tämänpäiväinen Lähetysjuhla ollut kakkien mieleen. Kirkosta eroamisluvut ovat pitkään olleet 40 - 50 henkilön välillä vuorokaudessa mutta tänään Sunnuntaina 09.06.2013 kello 21.00 mennessä lähtijöitä on ollut jo 69!
Tämä ilmiö kirkosta eroamisluvuissa on aina havaittavissa kun kirkon kentässä tapahtuu jotain poikkeuksellista. Ilmeisesti nyt vanhoillisille tuli taas aihetta jättää kirkko ja siihen toimenpiteeseen kelpaavat vapaa-ajattelijoitten verkkosivutkin oikein hyvin!
Olin aistivinani tilaisuudessa jonkin verran jännittyneisyyttä ja myös "taisteluhenkeä": näytetään niille! Tämä on siis vain oma tulkintani tunnelmasta ja muutamista keskusteluista osanottajien kanssa. Väkeä oli valtavasti. Ennakkoon olin kuullut huhun, jonka mukaan konservatiivit olisivat olleet aikeissa boikotoida tilaisuutta ja siten osallistujamäärä olisi jäänyt vähäiseksi. Väkeä oli todella paljon, lähes koko sali täynnä.

Kolehti kerättiin lähetystyöntekijöiden matkustuskustannuksiin. Kohdalleni tullut kolehtihaavi oli niin täynnä seteleitä, että piti kädellä painaa niitä alaspäin etteivät olisi tippuneet lattialle. Olisi kiinnostavaa tietää kolehdin kokonaissumma. Se saattaa olla huomattava.
Toisaalta, vaikeaa nähdä mitään "huippua" siinä, että ihmisiä lähetetään "työhön", jossa he menevät sanomaan muiden kulttuurien ihmisille, että te elättä väärin, te uskotte väärin ja että tämä meidän on se ainoa oikea uskomus. Pahaa myöskin se että Kaakkois-Aasian buddhlaisille mennään väittämään että kaiken yläpuolella olisi muka jokin mielikuvitus-jumala - alkuperäiseen buddhalaisuuteen kun ei kuulu mitään jumalia tai mielikuvitusolentoja.

Sitä voisi verrata siihen, että kiinalaiset tai usalaiset tulevat Suomeen ja sanovat että täällä puhutaan väärää kieltä ja että täällä pitää alkaa puhumaan kiinaa tai englantia vain.

kristinuskomuksen ja islamin aatteissa on niin paljon sellaista, joka ei kestä päivänvaloa ja on täysin edesvastuutonta ja luonnotonta.

Hyvissä uskonnoissa keskustellaan asioista, pyritään vastuullisuuteen ja hyvään elämään muutenkin kuin korostuneen itsekeskeisesti, sekä opetetaan kohtaamaan elämän kiperiä ja kipeitä asioita, etenkin yhteisöllisesti. Pahat teot ja pahoista pahimpienkin tekojen anteeksiantaminen - lähinnä vain pahantekijälle - ei edusta oikein korkeaa moraalia - huono uskonto myös se, joka asettaa naiset kovin eriarvoiseen asemaan miesten kanssa tai joka ei ymmärrä ihmisen olevan osa luontoa, siitä olennaisen riippuvainen.

jumala-uskonnot ovat yleensäkin riskialttiita, koska jumalat ovat olemassa vain niiden nimissä puhujina ja ne puhujat voivat huonolla onnella olla järkyttäviä tapauksia.

Käytetäänkö tuolla kerätty kolehtisumma vain lähetystyöntekijöiden kuluihin, vai käytetäänkö siitä yhtään tai paljoakaan hyvän tekemiseen? Eli meneekö sinne rahakkaita suomalaisia vain julistamaan uskontoaan köyhille hyville ihmisille?

Kaakkois-Aasiassa on ollut myötämielisyyttä ja aloitteellisuutta viimekin aikoina mm. tasa-arvoisen avioliiton saamiseen ja muutenkin seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseen. Toivottavasti se, että sinne mennään viemään ihmisille raamattuja luettavaksi, paavalin asenteita, raamatun vihapuheita, ei käännä siellä potentiaalisesti myönteisen kehityksen kelkkaa.

Kommenttia muokattu: 09.06.2013 klo 22:40
En luonnollisestikaan ko. työhönsä siunattua mieslähettiparia tunne, mutta voisin jotenkin kuvitella, että he ovat saaneet/joutuneet kulkemaan pitkän matkan, ja varmasti usein sitä myöskin vastavirtaan. Vaikeaa olisi kuvitella, että tämmöiset ihmiset olisivat ensimmäisinä tuomitsemassa muiden kansojen uskomuksia, uskontoja tai elämäntapoja. Heillä varmaan on välineitä toisenlaiseen kohtaamiseen.

Kristinusko on on minulle äärimmäisen vaikea teema, mutta Irja Askola on jollain tavalla luonut uskoa siihen, että kirkkokin ja kristikunta on avartumassa.
Piispa Irja Askolan toiminta on erittäin arvostettavaa ja kunnioitettavaa.

Pidän itseäni uskonnottomana. Seuraan kriittisesti ja hieman analyyttisestikin uskonnonharjoitusta ja kirkkoja. Ihmisten uskonnollista vakaumusta pyrin kunnioittamaan. Koin täysin sopimattomaksi esimerkiksi Lähetysjuhlien päätösmessun yhteydessä tapahtuneet mielenosoitukset salissa ja miksei ulkopuolellakin. Sellainen on toisten ihmisten uskon halveksuntaa.
  • 9 / 23
  • Havainnoija
  • 10.6.2013 16:31
Uutisista päätellen kaikki sujui lopulta hyvin, vaikka osallistujia oli kaikkiaan muistaakseni 10 000. Irja Askola kertoo, että viikko on ollut hänen piispakautensa vaikein, mutta myönteinen palaute on auttanut jaksamaan.

Kuopion entinen piispa Wille Riekkinen sanoo, että Lähetysseura teki linjakkaan päätöksen ja mauttomien mielenilmausten ja vihapuheen on nyt aika loppua.

Kohu varmaan hiljenee nopeasti, vaikka tietyt ääriryhmäläiset toki jatkavat Lähetysseuran ja kirkon tuomitsemista.
Irja Askola ja Wille Riekkinen ovat inhimillistäneet kirkkoa, vaikka paljon on tietenkin vielä parantamista.

Tähän mennessä ainoastaan Utsjoen pieni seurakunta on ilmoittanut irtisanovansa sopimuksen Suomen Lähetysseuran kanssa. Yksittäiset seurakuntalaiset voivat tietenkin tukea Lähetysseuraa edelleen.

http://yle.fi/uutiset/ohcejoga_searvegoddi_eretcealka_soahpamusa_vuolggahussearvviin/6681354
---
Helsingin seurakuntalehti ilmoittaa olleensa homoavioliittojen kannalla jo 1990-luvulta lähtien:

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/11673-helsingin-seurakuntalehti-homoavioliittojen-kannalla

***
Kristillisten verkkolehtien ylläpidot joutuivat olemaan töissä koko viikonlopun ja poistamaan suuren määrän äärilaidan lähettämiä kommentteja.
Jotkut kommentoijat eivät kiihkossaan meinanneet saada raamatunkohtia oikein kuten tämä Alpo:

Jos Suomen Lähetysseura aikoo olla tulevaisuudessakin lähetysjärjestö joka vie Jumalan sanaa eteenpäin niin pitää kyllä uskoa Jumalan sanaa ja myös totella sitä. 1.Kor 6:1,10.
Alpo Huhtala | 09.06.2013 20:21

Tuli näköjään näppivirhe. Raamatunpaikka pitää olla 6 Kor:9,10.
Alpo Huhtala | 09.06.2013 20:27

Missähän nyt on vika kun ei onnistu. 1.Kor 6:9,10
Alpo Huhtala | 09.06.2013 20:28
Kristinusko on on minulle äärimmäisen vaikea teema, mutta Irja Askola on jollain tavalla luonut uskoa siihen, että kirkkokin ja kristikunta on avartumassa.

Miritza • 09.06.2013 23:01

Minulle se on myöskin ollut tavallaan, koska olen pelännyt tehneeni syntiä kun lähdin prosessiin korjaamaan sukupuoltani. Se mikä on vaikuttanut siihen etten pelkää enää on Lorna Byrne, jonka kaksi kirjaa olen lukenut, kolmatta en kuitenkaan vielä.
Tämä on häpeä ja kauhistus koko evlut kirkolle. ..Onneksi täällä pohjois-suomessa löytyy vielä oikeita kristittyjä jotka eivät hyväksy homoparin lähettämistä lähetystyöhön.
Miehiä ei siunattu "lähetystehtäviin", kuten jutussa mainittiin, vaan kehitysyhteistyötehtäviin.

Työnantajana Suomen Lähetysseuran täytyy tietenkin arvioida tarkkaan, minne ja mihin tehtäviin homoparin voi lähettää. Esim. Afrikasta monista maista on kieltäydytty vastaanottamasta homoseksuaaleja kirkon työhön ja seurakunnan työntekijöiksi.

Myös paikallisten ei-kristittyjen kulttuuri ja uskomukset täytyy huomioida, hyväksyykö kulttuuri homoseksuaalit henkilöt. Lähetysseura ei halua eikä voi lähettää ketään sellaiseen kohdemaahan ja sellaisiin tehtäviin, joissa homoseksuaalit henkilöt kivitettäisiin, tai muuten heidän henkeään tai terveyttään uhattaisiin. Maailmassa on vielä lukuisia kulttuureita ja alueita, joissa niin voisi käydä.

Siksi on hyvä aloittaa kokeilu kehitysyhteistyötehtävissä, poissa kirkon ja seurakunnan välittömästä yhteydestä. Näin turvataan vastaanottajien ja lähtijöiden keskinäinen sopusointu ja rauha. Vasta myöhemmin selviää, voidaanko vastaavaa kokeilla jollain kentällä myös seurakuntatehtävissä.

Toistaiseksi suurin uutinen oli vain siinä, että Lähetysseura ensimmäistä kertaa siunasi kentälle rekisteröidyssä parisuhteessa olevat.

Mitään uutta ei ole siinä, että siunattiin papiksi homoseksuaali (toinen parista), tai että kirkollinen taho lähettää kentälle homoseksuaaleja kehitysyhteistyöhön. Näitähän Lähetysseura ei ole pystynyt mitenkään kontrolloimaan aiemminkaan.

Vasta rekisteröity pariskunta tekee seksuaalisesta suuntautumisesta julkisen, jolloin työhönottajan täytyy valita kantansa.

Lähetysseura tekee pilottinsa harkitsevasti, ja sijoittaa miehet kehitysyhteistyöhön. Myös kenttä on varmasti tarkoin harkittu, ja jos yllätyksiä tulisi, Lähetysseuralla on toki valtava kokemus ja mahdollisuudet vetää miehet turvallisesti pois kentältä, niin ettei heille aiheudu vaaraa.

Miehet ovat valinneet työnantajansa hyvin. Kuinka moni bisnes-puolen firma pystyy etsimään työntekijäparille erilaisuutta sietävän kulttuurin ja 2 sopivaa työpaikkaa kolmannen maailman vähänkehittyneistä, kulttuurisesti rajoittuneista maista? Yleensä se on työntekijäpari, joka joutuu joustamaan.

Lähetysseura näkee enemmän vaivaa kuin päältä päin voi uskoakaan. Sen täytyy RÄÄTÄLÖIDÄ miesparille maa, kullttuuri, kohdekenttä, työpaikka, työtehtävät, asunto, työmatkat, seurakunnan yhteys. Kaikki. Ilman Lähetysseuraa pariskunta tuskin pääsisi vastaaviin tehtäviin - mikään kansainvälinen firma ei heidän takiaan näkisi samaa vaivaa.

Lähetysseura selvästi arvostaa pilottiaan. Entä kuka tämän kaiken maksaa? - Ne, jotka kuuluvat luterilaiseen kirkkoon ja maksavat kirkollisveronsa. Nekin kirkolliset, jotka protestoivat siunaamista vastaan. Heidän kirkollisveroistaan maksetaan rekisteröidyn parin palkatkin Kambodzhassa.
(Tämä vaikkapa tiedoksi kolehtiraha-asiaa kysyneelle human-nikille. Siinä ei riitä koko Lähetysjuhla-viikonlopunkaan kolehdit, että esim. rekisteröity pari edes saadaan kentälle. Kansainvälisen toiminnan pyörittäminen on huippukallista puuhaa.)
Xx_Val_xX!
Minä en voi sanoa, mikä on syntiä tietyssä erityisessä tapauksessa. Sen sijaan yleisesti on oman itsen löytäminen sitä tietä, joka on totuus. Valheessa eläminen oman itsen suhteen ulottaa vaikutuksensa myös lähimmäisiin, itse asiassa kaikkeen ympärillä. Tie totuuteen ei ole valmiiksi rajattu eikä se ole tietynpituinen, vaan se on tie, jota etsimme. Löytäessämme sen, tiedämme voivamme elää!
Joku kirjoitti:
"Entä kuka tämän kaiken maksaa? - Ne, jotka kuuluvat luterilaiseen kirkkoon ja maksavat kirkollisveronsa. Nekin kirkolliset, jotka protestoivat siunaamista vastaan. Heidän kirkollisveroistaan maksetaan rekisteröidyn parin palkatkin Kambodzhassa."

No ei.
Suomen Lähetysseuran lähettiparin työnkuvassa on kyse kehitysyhteistyötehtävistä. Ulkoministeriö rahoittaa 85 % ja Lähetysseura 15 %, ja Lähetysseuran osuus katetaan vapaaehtoiskannatuksella kuten kolehdeilla ja lähetysmyyjäisillä.

Työtehtäviin valittiin sopivimmat ja kokeneimmat eli valituilla on työkokemusta jo useista maista.
Suomen Lähetysseura ei kommentoi työntekijöidensä yksityiselämää. Lähetysjuhlilla ei myöskään siunattu parisuhteita vaan työntekijöitä Lähetysseuran tarjoamiin tehtäviin.
---
Ihmisvihamielisen uskonkäsityksen valinneet kiihkouskovaiset jatkavat edelleen työhön valittujen ja kaikkien muiden homojen demonisointia sekä suorastaan kiihottavat rikkomaan yhdenvertaisuus- ja muita lakeja. Onneksi heillä ei ole määräysvaltaa Suomessa.
---
Arkkipiispa Kari Mäkinen antaa kaiken tukensa Suomen Lähetysseuran toiminnalle. Mäkisen mukaan juuri näin kirkossa pitääkin toimia. Ketään ei saa syrjiä siviilisäädyn tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/11681-arkkipiispa-toppuuttelee-tunnekuohua-laehetysseuran-ratkaisusta

Kommenttia muokattu: 11.06.2013 klo 14:24
  • 16 / 23
  • Bi:n heterovauímo
  • 11.6.2013 21:45
Miten tasaarvo toteutuu, jos puoliso onkin BI? Tämä on unohdettu. Neuvoa kysyy heterovaumo.
Kyllä tämä kohu tuhoaa suomen evlut kirkon ja homot saavat syyt nikoileennon sitä saa mitä tilaa..Irja Askola varmaan nauttii siittä kun kirkko hajoaa..
Naispappeuskeskusteluissa kuultiin joskus samanlaisia ennustuksia kuin Janne tuossa edellä esittää nyt homojen vuoksi. Kirkko muuttui naispappeuden vuoksi. Niin se muuttuu myös homojen hyväksymisen seurauksena. Omasta mielestäni aiempaa parempaan suuntaan. Ei kirkko tähänkään asiaan hajoa.

Janne, jättäisit nyt väliin omien ahdistustesi markkinoinnin julkisuudessa.
  • 19 / 23
  • ERKKI - VAASA
  • 12.6.2013 0:55
Aina syntymästään saakka jo apostolisena aikana on kristinuskon kentässä esiintynyt hajaannusta ja jakautumia, vaikka eräillä tahoilla halutaan esittää ”alkukirkko” yhtenäisenä ja jakamattomana.
Suuri Skisma jakoi katolisen kirkon vuonna 1054 ja lännen katolinen kirkko jakautui Martti Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen seurauksena 1520 - luvulla.
Varsinkin Yhdysvalloissa on protestantismi pirstoutunut 2000 - erilaiseen lahkoon ja oppisuuntaukseen.
Totesin aiemmassa kommentissani että kirkosta eroaminen varmastikin kiihtyy tämän ratkaisun tuloksena. Eroakirkosta.fi - sivuston mukaan maanantaina 10.06 kirkon jäsenyyden jätti 99 henkilöä ja tiistaina 11.06 puolestaan peräti 234 henkilöä sai kirkosta tarpeekseen!
En henkilökohtaisesti kuitenkaan usko että tämänkään tapahtuma pirstoisi kirkkoa kovinkaan laajasti! Jo 1920 - luvulla pelättiin joillakin tahoilla että kirkkoa kohtaa suurikin jäsenkato etenkin sen jälkeen kun uskonvapauslaki tuli voimaan vuonna 1923 ja kirkosta eroaminen tuli mahdolliseksi.
Kirkkoon tympääntyneillä aineksillahan on jo nyt mahdollisuus ryhmittyä ”Luther-Säätiöstä” alkunsa saaneeseen, etenkin naispappeuteen ja homoihin hyvin kielteisesti suhtautuvan ”Lähetyshiippakunnan” ympärille. Paha vaan, eipä tuokaan lafka ilmeisesti kovinkaan helposti halua jättää kirkkoa taakseen. Osasyynä kun taitaa olla se että senkin saarnamiehet nauttivat kirkon palkka- ja muista eduista.
Raha ratkaisee uskontobisneksessäkin!
No hienoa varmaan mutta miksi? Onko tämä upeetamahtavaa meidän homojen vuoksi siksi että suvaitsevaisuus jonkun uskontokunnan sisällä lisääntyy? Siksikö sitä pitäisi kannattaa? Eivätkö ne kaikki muka ylimmäisen voimaan perustuvat uskonnot kuitenkin tuomitse saman sukupuolen väliset yhteydet? Jos joku jumala on jotain johonkin ohjekirjaan määrännyt kirjoitettavan niin mihin se "totuus" siitä muka olisi muuttunut? Ihmisen keksintöä kaikki tyynni...
Tästä "Jumalan totuudesta" ollaan kummallista kyllä vähintäänkin montaa mieltä.
Jaa. Eli vastauksista päätellen? Kirkko ei vieläkään hyväksynyt julkihomoa julkisesti KIRKOLLISEEN tehtävään. Vaan pelkästään johonkin maalliseen duuniin.

Irja Askola taisi vaan vedättää ja kerätä irtopisteita sateenkaariväeltä. Useimpiin taisi juttu upota täydestä. Ihan sama, jos olisi palkattu rekisteröity pari hautuumaallle hommiin. Jos vakihommiin palkataan, niin kyllä nekin siunataan tehtäväänsä.

Edelleen jäämme odottamaan, milloin kirkko palkkaa rekisteröidyn parin kirkon HENGELLISEEN työhön. Tämä temppu ei ollut vielä lähelläkään aitoa tasa-arvoa, vaan pelkkä kirkon kulissitasa-arvofeikki.
Evankelisluterilainen kirkko yrittää mielistellä sateenkaariväkeä vielä vähän lisää:

"Tykkääkste meistä sit jos me otetaan piispoilta paita pois??? Ollaanks me nyt tarpeeks niinku te??? Sanokaa Joo, eiks joo??? Vai haittaaks teitä jos me pidetään kirkoissa raamattu ja pari virsikirjaa, vai pitäskö nekin ottaa pois???"

http://www.nuotta.com/pilakuva-piispoista-osoittaa-huonoa-makua


Tarvitseeko kirkkoa kunnioittaa, jos se itse luovuttaa omat periaatteensa? Vai onko parempi, että kirkko on selkärangaton, ja sateenkaariväki on viimein ottanut haltuun omaehtoisuutensa ja oman selkärankaisuutensa? Vai voisiko olla olemassa vaihtoehtoa, jossa kumpikin saisi pitää oman identiteettinsä, eikä vaatisi toista muuttumaan?