Katolisen kirkon näkemys homoista syypäänä pedofiliaskandaaliin on väärä (juttukommentit)

"-Tutkimuksen mukaan syitä pedofilian laajuudelle katolisessa kirkossa on mm. virkamieskunnan kyvyttömyys ymmärtää ongelman vakavuutta, tarve välttää tai vähätellä skandaalia ja riittämätön tilivelvollisuus."

Katolinen kirkko on joutunut pedofilia-asiassa suurennuslasin alle, mutta välillä tuntuu, että pääasia ei olekaan pedofilia vaan halu iskeä katolisen kirkon kimppuun. Kun katolisessa kirkossa oli kyvyttömyyttä ymmärtää ongelman vakavuutta, niin sama asia oli ympäröivässä yhteiskunnassa. Vielä 90-luvun alkupuolella Tampereella miesseurue selvisi ilman oikeudenkäyntiä, vaikka huviveneessä oli rakasteltu 12-vuotiaiden tyttöjen kanssa. Lehtitietojen mukaan "liikemiehet" olivat sopineet vahingonkorvauksista tyttöjen vanhempien kanssa, ja asia oli loppuunkäsitelty. Tämä oli ajan henki.Kyseessä oli ilmeisesti ns. asianomistajarikos, eli syytteitä tuli, jos lasten vanhemmat halusivat. Isoilla rahatukuilla vanhemmat voitiin vaientaa. Ilmeisesti nuorten hyväksikäyttö ei ollut yhteiskunnassa mitenkään erityisen paheksuttavaa. Itärajan takana suomalaismies oli "kihloissa" lapsen kanssa, mutta tytön vanhemmat hyväksyivät sen, koska suomalaismies toi perheeseen rahaa. Tietoisuus ilmiön vahingollisuudesta lapselle alkoi tulla konkreettisemmaksi vasta, kun lähestyttiin 2000-lukua.

Homoseksi on ollut paheksuttavampaa, ja esim. suojaikärajat olivat korkeampia, 18-vuotta (tai 21-vuotta, kun on opettajana tms). Kun Thaimaan seksiturismi nousi laajempaan tietoisuuteen, ruotsalaiset olivat ensimmäiset aktiiviset länsimaalaiset, jotka ryhtyivät asiaa penkomaan. Julkisuudessa nousi häly, kun journalisti ja muistaakseni poliisi ensi kertaa lähtivät Pattayalle seuraamaan, miten vanhemmat miehet uimarannalla tekivät tuttavuutta nuorten poikien kanssa. Yksi näistä papoista saatiin kiinni. Kas kummaa, iskettiin homoihin. Samaan aikaan Bangkokin seksikortteleissa oli kymmeniä tuhansia alaikäisiä maalta tulleita prostituoituja tyttöjä. Meni vuosia, ennen kuin tytöt nähtiin uhreina. Kiinni otetun ruotsalaismiehen sisar julkaisi Ruotsissa avoimen kirjeen, jossa hän kiinnitti huomiota, että tarkkaillun ja pidätyksen kohteeksi oli otettu homo. Mistä se kertoo? Homouden paheksuttavuudesta.

Yhteiskunnassa, muualla kuin kirkossa, on oltu ihan yhtä välinpitämättömiä lasten ja nuorten kokemuksista kuin kirkon piirissä. Eri maiden ikärajat ovat hyvin erilaisia. Edes siitä ei päästä yhteisymmärrykseen, milloin lapsi on aikuinen ja päättää itse asioistaan. Ja erityisen tuomittavia ovat olleet homojen tekemiset. Homot on nähty vastenmielisinä ja inhottavina.

Yhteiskunta katsokoon peiliin. Näennäisesti nuorten parasta ajavat ovat usein liikkeellä ihan muista syistä.

Tuo lasten seksuaalinen pahaksikäyttöhän (kutsuisin sitä itse mieluummin pahaksikäytöksi, kuin hyväksikäytöksi), riippumatta lapsen sukupuolesta, on oikeastaan sekä aikuisten hetero- että homoseksuaalisuudesta täysin eroavaa toimintaa. Siinä on kyse nimenomaan lapseen kohdistuvasta aikuisen halujen tyydyttämisestä ja lapsen pahaksikäyttämisestä sekä seksuaalisesti että henkisesti sitä varten. Motiivit ja toiminta siinä ovat olennaisesti erilaiset, kuin aikuisten välisessä rakastelussa. Tuossa lasten pahaksikäytössä, missä tuo suuntaus on hyvin häilyvä myös vain 16-20-vuotiaisiin halunsa keskittävien vanhempien miesten osalta, lapsi on melko sukupuoleton ja pitkälti vain pahaksikäyttäjän seksuaalisten halujen tyydyttämisen välineenä, eikä rakastelukumppanina, molempien nautinnoksi ja hyväksi.

Tuota lasten pahaksikäyttämistähän esiintyy katolisen kirkon lisäksi myös luterilaisessa kirkossa, joten syysaurausyhteydet siinä tuntuvat liittyvän enemmänkin koko tuohon kristilliseen uskontoon, sen ihmis- ja moraalikäsityksiin, sekä tuon uskonnon sosiaalisiin ja yhteisövaltarakenteisiin. Esittäisin itse yhdeksi syyksi kristinuskon Herra(setä)-keskeisyyden, mikä siellä on helppoa laventaa tuohon pahaksikäyttöönkin ja käyttää sen sosiaalipsykologisia piirteitä noissa yhteisöissä, väärinkäyttää ihmisten luottamusta ja etenkin juuri lasten elämänkokemuksen nuoruutta, luottamusta ja auktoriteettiuskoa vanhempiin ihmisiin. Auttaisi paljonkin varmasti ehkäisemään tuota kristikunnan ongelmaa, jossei siinä Herra olisi niin setämäinen ja kaikkitietävä olento, jonka varjolla ja nimissä voidaan niin luonnottoman luontevasti pahaksikäyttöäkin harrastaa.

Kristinuskossa myös syntisyyden oletus ja sen anteeksianto, ilmeinen armo pedofiileillekin, antaa liian paljon anteeksi. Siinä voi langeta siihen edesvastuuttomaan harhaluuloon että tuonkinlaiset ja muut pahat teot saa anteeksi ja ikäänkuin sovitetuiksi, itselleen - muttei uhreille, kunhan vain rukoilee ja uskoo siihen Herra(setään).

Lisäseikka tuosta Kanava-lehden artikkelista, joka osoittaa Vatikaanin vähättelevää suhtautumista ongelmaan:

Kuvaavaa on muun muassa se, että pedofilia asetetaan rikoksena samanasteiseksi kuin naispappeus tai ehtoollisrikkomukset.

Pedofiliassa on kyse tekijän mielenhäiriöstä, ei itse perusongelmaa voi sysätä kirko(i)lle, vaan tekijät yksilöinä ovat oikeudellisesti vastuussa. Kirkkojen ei toki tule millään tavalla peitellä, saati puolustaa näitä tekoja. Sen sijaan on kirkon perussanoman ja-tehtävän puitteissa hyvin olennaista, että kirkko pitää avoimena katuvan mahdollisuutta saada syntinsä anteeksi.
Katolisen kirkon osalta auttaisi aivan erityisesti, jos kirkko luopuisi selibaattivaatimuksesta. Se ei ole muuta kuin järjestelykysymys. Näin seksuaalisuus voisi - uskoisin - vapautua epärealistisuudestaan ja vinoutuneesta moraalisuudestaan kirkon opissa.

Martin: "Pedofiliassa on kyse tekijän mielenhäiriöstä..."

Ups! Olipas suorasukainen diagnoosi. Tällä tavallahan ääripiirit ovat määritelleet homotkin.

Toinen varomaton kommentti Martinillta on "...katuvan mahdollisuutta saada syntinsä anteeksi."

Tätä nimenomaista periaatetta on käytetty ainakin katolisessa kirkossa ja muutamien suomalaisten lahkojen pedofiilisten tekojen hoitelussa. Pahantekijä saa anteeksi tekonsa ja jatkaa samaa hetken kuluttua, mutta lapsi kantaa traumaa koko ikänsä, saamatta tukea siltä yhteisöltä, jonka jäsen häntä on vahingoittanut. Lasta on käsketty pitää suunsa kiinni, kun synnit on annettu anteeksi.

Joko ymmärrän Martinin lausuman täysin väärin taikka se on erittäin edesvastuuton ajatus todellisuuden kannalta.