Mitäköhän tänne pitäisi nyt kirjoittaa? Iski rimakauhu, miksi minun ajatuksiani – tai tajunnanvirtaani – pitäisi löytyä netistä?
Netti on muutenkin täynnä kaikenlaista jonninjoutavaa ja suoranaista paskaa, pitääkö minun kantaa korteni kekoon? On puhuttu siitä, miten netti kaatuu kaikkeen tähän skeidaan… ei kun lisää samaa rataa…
Mitä blogi ja blogaaminen minulle oikeastaan on?
Jollekin tämä voi olla kuin laajennettu seuranhakuilmoitus: Tällaisia ovat ajatukseni ja arkipäiväni, olenko kiinnostava sinusta, ota yhteyttä.
Joillekin blogaaminen on ehkä jonkinlainen terapian jatke, voi purkaa pahaa oloaan, kerjätä ja saada virtuaalista sympatiaa lukijoilta. tai pottuilua, koska netissä on anonyyminä niin helppoa jakaa päänsilityksiä ja potkuja munille. Virtuaalisesti toki.
Toisille tämä on ehkä keino saada julki mielipiteitä, joita koskaan ei julkaistaisi muissa medioissa. Jälkimmäinen ehkä liippaa lähinnä itseä, jonkinlainen wanna-be –kolumnisti siis. Kolumni täydennettynä sekavilla päiväkirjanomaisilla merkinnöillä. Huh, huh.
Parhaimmillaanhan pakinat ja kolumnit ovat lehden parasta luettavaa, ja parhaimmat nettiblogitkin yltävät johonkin vastaavaan. Siitä tämä itsekritiikki
Päivän aihe: vaalit
Helsingissä metro, metroasemat ja muu julkinen liikenne on kätevä paikka tutustua vaalimainoksiin. ja onneksi puolueet ovat tämän oivaltaneet. Tällaiselle harrastelija-mediakriitikolle otanta on varsin riittävä. Tosin eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla ei näytä olevan asiaa näille paikoille? Saavatko veronmaksajat takaisin rahojaan ilmoitustilamaksujen muodossa? Toivottavasti. Seuraavassa ulkonäkövaalianalyysi, koska vaalikoneiden kysymykset on ihan liian vaikeaselkoisia.
Ehdottomasti kivoimman näköiset ihmiset löytyy vasemmistoliitosta. Tykkään varsinkin niistä, joilla on se pieni punainen lapio.
Vihreät on hyvänä kakkosena, jotenkin tulee mieleen kuunnella pop-pop-pop-pop-pop-musiikkia, yksinkertaista, mutta totta.
Ruotsalaisia ei ole näkynyt viemärijunassa, mutta spåran kyljessä on reippaan näköinen nuorehko mies, hieman liian poseeraavassa asennossa, mutta hänhän onkin näyttelijä.
Kokoomuksen kuvat on omituinen sekoitus pönäkkyyttä ja flowerpoweria. Suomen toivot, toivottavasti ei kuitenkaan ainoat…ei tekisi mieli kyllä näitä äänestää. Ihan kuin turistit Hawajilla, kukkaseppele kaulassa keinumassa hula-musiikin tahtiin.
Ehdottomat pönäkkyyspisteet vetää kuitenkin demarit. Nuoret kivannäköisetkin miehet on saatu näyttämään pönäköiltä vanhoilta ukoilta, joiden seurassa on pönäköitä setiä ja pönäköitä tätejä. tai sellaisiksi naamioituja naisia. Ehkä tämä on sitä sosiaalidemokratiaa ja tasa-arvoa. Kukaan ei saa näyttää kiinnostavalta. Äänestä meitä, niin mikään ei muutu.
Eli ulkonäköäänen saa punainen lapio.
