Luen parhaillaan Kjell Westön kirjaa ”Där vi en gång gått”. Ostin sen nasulle joululahjaksi, ihan niin kuin kunnon keski-ikäisen kuuluukin. Siis ostaa FINLANDIA palkittu kirja. Joululahjaksi.
Mutta palkinnosta huolimatta kirja vaikuttaa hyvältä, vaikka toki en ole vielä edes puolivälissä. Siinä on monta tasoa, jotka kiinnostavat. Yksi on vanhan, nyt jo kadonneen Helsingin kuvaus. Tuosta Helsingistä on myös paljon jäljellä. Ainakin paikoin on kiinnekohtia, joiden avulla saa kiinni viime vuosisadan alun Helsingistä.
Miten paljon Westö onkaan tutkinut kaupunkimme historiaa ja miten eläväksi hän osaa sen tehdä! Miltä kaupunki tuoksui, kuulosti, tuntui. Siis tavallisen ihmisen pieni elämä. Toki kyse on fiktiosta, mutta ainakin minulle täysin uskottavasta.
Kirjassa käsitellään myös kansalais/sisällis/vapaussotaa, mitä nimeä siitä nyt kukin haluaa käyttää. Muistan, että jotkut vanhat sukulaiset puhuivat punakapinasta, se kertookin jo heistä paljon. Mutta itse aiheesta ei paljoa suvun piirissä puhuttu.
Kaikki isovanhempani olivat sodan aikaan 10-12 –vuotiaita lapsia. Mutta tämäkin sota kosketti kyllä lapsia ja erittäin läheltä, koska taisteluja käytiin kylien ja kaupunkien hallinnasta. Äidin suvun sukukirjassa isosetä on kertonut miten hän ja isoisäni pakenivat punaisia, joiden tiedettiin tulevan kauppiaan taloa tarkastamaan. Ilmeisesti 10-11 –vuotiaat pojatkin saattoivat olla vaarassa. Mutta mitä teki heidän isänsä tai oman isäni isoisä?Tai perheiden äidit ja tyttäret?
Kuinka paljon omat vanhempani tietävät asioista? Olisikohan nyt jo aika puhua avoimesti, kaikki asianosaiset ainakin meidän suvussa taitavat kyllä olla jo vainajia.
Koko ilmiö ei vieläkään taida olla ihan neutraali, kun sille ei ole pystytty sopimaan täysin vakiintunutta nimeä. Puhujan/kirjoittajan näkökulma tulee esille jo nimivalinnassa.
Täytyypä haastatella omia vanhempia, tosin tässä kuten monessa muussakin asiassa huomaan vanhempieni, varsinkin äidin, kehittäneen jotain omaa post-isänmaallishenkistä mytologiaa, joten faktatietoa on turha odottaa, tai ainakin siihen kannattaa suhtautua tietyllä varauksella. Isä yleensä muistaa/ tietää yllättävän vähän, vaikka onkin sisarussarjansa vanhin. Tosin oma isosiskonikin tietää suvun/perheen historiasta paljon vähemmän kuin minä. Ehkäpä kuopukset vievät traditioita eteenpäin : )
8 kommenttia
sleepygay
16.2.2007 15:55
Vapaussota on aika mielenkiintoinen asia Suomen historiassa. :) Sinänsä harmi, että siitä voi joillekin olla yhä vaikea puhua/kertoa. Joskus yläasteella ei olisi vähempää voinut vapaussota kiinnostaa, onneksi siitä oli jotain myös lukiossa.
Historian opettaja sanoi, että vapaussotaa ei saa sanoa sisällissodaksi. En persuteluja muista kuolemaksenikaan, mutta silloin ne kuulostivat aika vakuuttavilta.
Kauneuspilkku
16.2.2007 16:15
Ehkäpä neperustelut liittyi jotenkin siihen, että ulkomaisia joukkoja taisteli molemmilla puolilla. Punaiset saivat paitsi aseita myös apujoukkoja Suomessa olevista venäläisjoukoista. Saksasta tulivat paitsi jääkärit myös muutama joukko-osasto, joista ainakin yksi osallistui Helsingin valloittamiseen "vapauttamiseen" punaisilta. Toisaalta tämänkin päivän sisällissodissa on joukkoja monista eri maista. Ehkä syynä on se, että vapaussota korostaa vieraan vallan eli Venäjän (neuvosto-venäjän) joukkojen häätämistä Suomesta. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, mutta en erityisesti sodista enkä tästä sodasta varsinkaan ennen kuin nyt. Ehkä täällä joku tuntee terminologian paremmin?
sleepygay
16.2.2007 16:49
Joo en minäkään noin ylesisesti sodista paljoa perusta, mikälise vapaussota on oikeastaan ainut, joka edes jollain asteella kiinnostaa. Eikä siinäkään niinkään se, että kuka hyökkäsi missä, milloin ja miten kenenkä kimppuun. Lähinnä kait ne henkilökohtalot kiinnostaa.
Saattoi hyvinkin olla juuri tuo mainitsemasi asia, miksi se ei sisällissota ollut.
Kirsikkavaras
16.2.2007 18:40
Westön uusin on mielestäni monisyinen, herkkä ja inhimillinen kuvaus, jonka jokaisen kirjallisuudesta ja historiasta kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti lukea. Romaani on ehkäpä Westön taidokkain luomus, ja kyllä se on Finlandiansa ansainnut. Finlandia-palkinto on ollut tae laadukkaasta lukemistosta, vaikka kaikkia palkintoehdokkaita ei aina ole voinut ottaa aivan vakavissaan.
Mielestäni termi vapaussota, mitä sillä sitten yritetäänkin tarkkaan ottaen sanoa, on yksipuolisesti syyllistänyt Suomen sisällissodan punaista osapuolta. Omaan punaiseen sukuuni sisällissodan ja toisen maailmansodan väliset vuodet ovat jättäneet jälkiä, joista ei juuri koskaan ole suoraan puhuttu. Olen vuosien mittaan vain pystynyt rivien välistä tulkita ja arvailla tapahtumia.
Kauneuspilkku
16.2.2007 19:53
Kaikki Finlandia palkitut kirjat eivät ole olleet minun makuun esim. Holapan Ystävän muotokuva on mielestäni puoleksi kiinnostava, puoleksi aika rasittavaa kikkailua min', "minä" ja kirjalija persoonan kanssa.
Mutta olen myös sitä mieltä, että sisällissota tai vanhempi kansalaissota (bürgerkrieg, civil war)olisi parempi=neutraalimpi nimitys. Luulen, että oma sukuni on ollut valkoisten puolella, mutta sekin, että en tiedä edes sitä osoittaa, että sotaa ei tosiaan le käsitelty paljoa meillä. Niinkuin ei Kirsikkavarkaankaan suvussa.
Kirsikkavaras
16.2.2007 20:43
Olen samaa mieltä teennäisestä Ystävän muotokuvasta. Holappa on kyllä ansainnut Finlandian aikaisemmasta tuotannostaan, johon sisältyy mielenkiintoisia romaaneja ja esseitä.
martin
16.2.2007 22:34
Mielenkiintoinen keskustelu täällä!
Kjell Westön palkitun romaanin lukeneena voin yhtyä sitä ylistäviin arvioihin. Kirja on aivan suunnattoman rikas sanailotulitus. Ehkä jopa lopulta väsyttävässä määrin. Kirja suvantovaiheita on vähän, mutta ne havaitsee selvästi.
Holapan "Ystävän muotokuvasta" en minäkään oikein pitänyt. Se jatkuva anteeksipyytelevä sävy raivostutti.
Kansalaissota (minusta - historioitsijana - tämä nimitys on hyvä - tuskin neutraalimpaa voi enää keksiä - toisekseen, historiankirjoituksessa täysi neutraalius (so. historioitsijan eliminoiminen tekstistä on harhaa ja jopa vahingollista!) oli koettelemus minun isoisäni suvulle. Poistuvat venäläiset joukot kävivät ryöstämässä koko kartanon ja uhkasivat tulla vielä uudestaan polttamaan (onneksi eivät tulleet!)!
Kauneuspilkku
17.2.2007 16:58
Puitte hyvin sanoiksi mietteeni ystävän muotokuvasta: anteeksi pyytelevä ja teennäinen on juuri mitä ajoin takaa. Kiitos :)
Westö on todellakin koukuttava, edes se murteellinen ruotsi mutamissa vuorosanoissa ei tee siitä vaikeaa, päin vastoin antaa sopivaa särmää. Se herättää paljon ajatuksia siitä millainen yhteiskunta on ollut ja minkälainen se on nyt.
Minusta on hienoa, että nykyään voivat sekä punaisten että valkoisten jälkeläiset puhua kansalaissodasta kiistattomasti, ainakin täällä :)