Yksi musiikillisesti merkittävimpiä ahaa-elämyksiä tuli siinä reilu kymmenen vuotta sitten kun sekalaisia rappareita kuunneltuani (tämä on siis 80-90-luvun vaihdetta jolloin valtavirta-rap oli vielä hyvää) olin bongannut sekalaisten henkilöiden puheista ja sample-listoista nimen George Clinton...niinpä eksi kerta kirjastossa vastaan tuli sitten Funkadelicin debyyttilevy niin päätin napata kuunteluun.
Mama, What's A Funkadelicia sitten tuli kuunneltua suu auki, että mitä tämä on, onko tällaista musiikkia oikeasti olemassa, voiko tällaista tehdä musiikissa...musiikki oli yhtä aikaa sekavaa ja tiivistä, koko ajan tapahtui useita asioita mutta samalla tunnelma oli hyvin rento...yleisesti ottaen olin siirtynyt äänimaailmaan jota en ollut ikinä ennen kokenut.
Tästä lähti sitten P-Funkin ihailuni joka jatkuu tähän päivään asti, ja kun herra Clinton sitten esitteli minut free jazz -guru Sun Ralle joka lopullisesti vei mennessään vanhat käsitykseni mitä musiikki on tai voi olla niin voin sanoa että Funkadelic on ainakin minulle ollut tärkein musiikkikokemus ikinä ja lähinnä uskonnollista kokemusta mitä olen kokenut.
Aika moni tapaa suositella noita 70-luvun loppupuolen suurempia hittilevyjä One Nation Under A Groove ja Uncle Jam Wants You (sekä rinnakkaisyhtye Parliamentin saman kauden tuotoksia), omat suosikkini ovat kuitenkin nuo 70-luvun alun häröilevät happofunkit Funkadelic, Free Your Mind And Your Ass Will Follow ja Maggot Brain.
