Vilkas radio- ja tv-viikonloppu

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 5

Välillä on hyvä havahtua siihen, miten niukka mutta kielellisesti rikas radio-ohjelma ja aiheeseen niveltyvä musiikki voivat luoda vahvoja ja eläviä mielikuvia. Tällainen on Johana Korhosen ohjelma runoilijasta Edith Södergranista. Södergran syntyi vauraisiin oloihin, mutta elämän viimeiset vuodet hän eli yhdessä äitinsä kanssa niukkuudessa. Edith sairasti keuhkotautia, ja siihen hän kuoli 31-vuotiaana. Kesäkuussa tulee 90 vuotta Edith Södergranin kuolemasta.

Elämäkertatiedoissa on yleensä maininta Edith Södergranin ja Hagar Olssonin vahvasta ystävyydestä. Kirjeistä Edith saa viimeisinä elinvuosinaan voimaa. Hän eli täysin eristyksissä, köyhissä oloissa ja sairaana, ja ilonaiheina hänellä ovat olleet Hagarin kirjeet ja harvat vierailut. Marja-Leena Parkkisen Ulos kaapista -kirjan HLBTI-kirjallisuusluettelossa suositellaan Edith Södergranin kirjeitä.

Vuonna 2009 Tribadien arkistoseminaarissa Mari Koli kertoi selvitystyöstä, jota hän teki Hagar Olssonista ja tämän rakkaudesta Edith Södergraniin. Käytännössä he tapasivat vain neljä kertaa. Heternormatiiviset elämäkerrat kertovat sivutolkulla Hagarin rakkaudesta Väinö Aaltoseen, vaikka se oli vain ohimenevä välähdys. Väinö Aaltosella oli samaan aikaan monia naisseikkailuja ja jossain näkymättömissä oli Aaltosen oma vaimo. Sen sijaan Hagar Olssonin todellisista rakkauksista heteronormatiivisissa elämäkerroissa lähes kokonaan vaietaan. (ranneliike raportoi seminaarista http://ranneliike.net/teema/tribadit-2009-miten-arkistoista-loytyy-queer-nakokulma?aid=2539 )

Radio-ohjelma Edith Södergranista Areenassa

http://areena.yle.fi/radio/1840437

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Tv:ssä on sunnuntai-iltana uusintana hieno dokumentti Kaj Franckista. Kaj Franck on yksi niistä taiteilijoista, joiden yksityiselämästä ei paljon kerrota. Kun monien muiden taiteilijoiden kohdalla luetellaan puolisot ja lapset eri avioliitoista, Kaj Franckin perheestä ei ole mainintoja. Dokumentissa on muutama ohimenevä välähdys, kun Kaj lähettää äidilleen postikortteja New Yorkista.

Dokumentti kuvaa myös mainiosti, millainen muurahaispesä taiteen maailma voi olla. On kaunaa ja kateutta. Taiteilijalla on oltava vahva usko omaan osaamiseensa, ettei murru painostuksen alla. Franckin astiat ovat edelleen kysyttyjä.

Ohjelma on Areenassa ja uusinta sunnuntaina 21.4.2013 klo 20 Teemalla

http://areena.yle.fi/tv/1751689


Radiossa homokirjakerho jatkuu perjantaisin. Viime viikon perjantaina puhuttiin lesbokirjallisuudesta, ja eilen olivat vuorossa James Baldwinin "Huone Pariisissa" (1956) ja Jean Genet’n "Querelle" (1947). Sarja jatkuu ensi perjantaina.

Homokirjakerho Areenassa

http://areena.yle.fi/radio/1840820


Strada kertoi perjantai-iltana lyhyessä raportissaan, miten viikko sitten julkaistu Arttu Wiskarin "Ikuisesti kahdestaan" -musiikkivideo on herättänyt homofobiset ihmiset inhoamaan.Video kertoo lapsettomuudesta, mutta inhoreaktion synnytti se, että videossa on kaksi naista, jotka videon lopulla paljastuvat pariskunnaksi. Jotkut tyrmistyneet kirjoittajat sosiaalisessa mediassa ilmaisivat suoraan, että naispari aiheutti heissä vastenmielisyyttä koko biisiä kohtaan. Tahdon 2013 -sivuillakin on kommentoitu Wiskarin musiikkkivideota. Musiikkitoimittaja arvioi, että Wiskariin suhtaudutaan sen takia kielteisesti tässä yhteydessä, koska hän on "kansan mies" ja "viihdyttäjä", eikä kansanmiehen tule kommentoida nykymaailman keskusteluita.

Stradan juttuun voi tutustua Areenassa, alkaa n. 9 minuuttia alusta

http://areena.yle.fi/tv/1864172

5 kommenttia

Stradaa ei varmaan "meikäläisetkään" katso kiusaantumatta.
Lisäksihän mediakulttuurin puolella on viikonloppuna ollut esillä Suomessa vierailevan kirjailija John Irvingin uusin tiiliskiviromaani Minä olen monta, jossa keskeisesti nostetaan esiin "vähemmistönä" vähemmistön joukossa biseksuaalisuus - mikä toki ns. suurelle yleisölle onkin ehkä vähemmistö, vaikkakaan meille, vieläkin pienempää vähemmistöä edustaville sitä he eivät olekaan, vaan ns. gay-maailmasta aika iso osa on toki bi-maailman kyllästämää, femiiniini-bi-miehineen ja ukm-näyttelijä- ja asiakaskunta-pornoineen poikineen.
Mutta hyvä toki, että asia on noin jutuissa omallakin nimellään - jospa se avittaisi ns. suurta yleisöä näkemään biseksuaalisuuden omanaan, eikä määrittämään heitä homo- tai heteromaailman kahtiajakoisuuden kautta, sekä myös vähentäisi biomintakeisuuksien tuputtamista homoihmisten jutuiksi.

John Irving oli haastateltavana yleisötilaisuudessa mm. lauantaina.
Kirjailijasta ja kirjasta uutisoi mm. HS näin http://www.hs.fi/kulttuuri/John+Irving+kirjoittaa+homojen+ja+lesbojen+asemasta+Yhdysvalloissa/a1366263398422

Kommenttia muokattu: 21.04.2013 klo 15:15