Näyttelijätär, transsukupuolinen April Ashley (77v.) sai Englannin kuningattaren syntymäpäivänä arvokkaan MBE-kunniamerkin elämäntyöstään transsukupuolisten ihmisten tasa-arvon edistäjänä.
Ashley oli ensimmäinen britti, jolle tehtiin sukupuolenkorjausleikkaus vuonna 1960. Sen jälkeen hän on työskennellyt aktiivisesti trans-henkilöiden tasa-arvon puolesta.
Ashley teki aikanaan rohkean päätöksen sukupuolenkorjauksesta. Lääkärit varoittivat, että hänellä oli 50/50 mahdollisuus, ettei operaatio onnistuisi. Hän kertoi tunteneensa olevansa nainen, eikä voisi elää miehenä.
Ashleystä tuli menestyvä malli ja näyttelijätär. Hän esiintyi mm. elokuvassa Tie Hong Kongiin. Sunday People -niminen lehti outtasi hänet transsukupuolisena henkilönä vuonna 1961. Hänestä julkaistiin elämänkerta vuonna 1982. Omaelämäkerran hän julkaisi nimellä The First Lady, vuonna 2006. Ashley kirjoittaa parhaillaan toista omaelämänkertaansa, joka käsittelee ajanjaksoa vuodesta 1980 aina tähän päivään asti.
Lukijoiden kommentit
Meiltä Suomesta puuttuuu sellainen tapa, että palkittaisiin tai kunnioitettaisiin merkittävän elämäntyön tehneitä homoja, lesboja tai transihmisiä. Esim. tunnetut kirjailijat ja runoilijat täyttävät vuosia, eikä heitä mitenkään erityisesti muisteta. Voisi kunnioittaa muutenkin kuin yksityisesti tai suljetuissa piireissä. Presidentin vastaanotolla on joitakin aktivisteja nähty, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että jatkossa siellä on montakaan.
Priden yhteydessä jaettava kunniapalkinto on tarkoitettu HLBTI-piirien ulkopuoliselle ansioituneelle.
Englannissa palkitaan elämäntyöstä ja Saksassa on mm. siviilirohkeuspalkinto. Palkitseminen nostaa kaikkien itsetuntoa.
Merkittävää on se, että juttu on ihan asiallinen. Ashley itse käyttää termiä "sex change", mutta siitä ei voi syyttää julkaisua, kun se käyttää suoraa lainausta. Hän todennäköisesti ole myöskään ensimmäinen sukupuolenkorjauksessa käynyt britti.
Poris (ei rekisteröitynyt) • 18.06.2012 12:29
Suomessa kunniamerkkijärjestelmä on jotenkin outo. Oudompi se on vain Ruotsissa, jossa useimpien kunniamerkkien jako oman maan kansalaisille on lopetettu.
Suomalainen outous on siinä, että varsinkin skaalan alapäätä (Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitalit ja Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi) jaetaan paljolti palvelusvuosista, mikä ei ole niiden merkkien tarkoitus. Valtiolla on 30-vuoden palveluksesta oma erillinen merkki (Valtion virka-ansiomerkki). Yksityisellä sektorilla Keskuskauppakamari ja Suomen Yrittäjät tarjoavat merkkejä n. 5 vuoden portaissa 5 vuodesta elämäntyömerkkeihin.
Monessa maassa -varsinkin Britanniassa- on tapana huomioida kunniamerkillä esim. vapaaehtoistyötä tehneitä. Muistaakseni ylivoimaisesti suurin osa British Empire -ritarikunnan merkeistä (lähinnä MBE-taso) menee paikallistasolla hyviä asioita tehneille. Poliitikkoja ja julkisen sektorin työntekijöitä on palkittavien joukossa vähän, ehkä vähemmän kuin urheilun parissa tehdystä työstä palkittuja. Myös 19 vuotta "jäähyllä" ollut alimman portaan kunniamerkki, British Empire Medal (BEM) otettiin viime viikolla uudestaan jakoon. Ajatus on, että kunniamerkillä on kannustava vaikutus eikä sitä myönnetä vasta sitten, kun saaja on toinen jalka haudassa. Sitä paitsi, ainahan voidaan myöntää korkeampi merkki, jos ansiot kasvavat.
Ehkä suomalaisen kunniamerkkijärjestelmän agendalla onkin lakkauttaa itsensä. Kun saajat ovat keskimäärin 40-60 vuotiaita virkamiehiä tai poliitikkoja, niin merkkien arvostus keskivertokansalaisen silmissä sulaa. Varsinkin jos pidetään huolta, että poliitikkojen silmissä "epäsopivat" henkilöt eivät ikinä pääse suomalaisen järjestelmän osaksi (mutta ainahan on ulkomaisia myöntäjiä).
Tämä on ikävä suunta, sillä kyseessä on vanha ja kaunis tapa. Useimpien merkkien kustannus valtiolle on välillä 10-20 euroa. Parhaimmillaan se kannustaa saajaa tekemään asioita, jotka ovat valtiolle tuhansia kertoja tuon summan arvoisia. Kunniamerkkien järkevä jakaminen on teknisestikin ajatellen valtiolle erinomainen sijoitus. Parin kympin hintainen merkki rintaan, niin joku tekee tuhansien tai kymmenien tuhansien arvoista, usein palkatonta työtä.
Jopa maailman tasavaltalaisin maa eli Yhdysvallat käsittävät virallisten tunnustusten arvon. Moni osavaltio jakaa omia virallisia tunnustuksiaan globaalisti, jopa ilman suoraa sidettä myöntävään osavaltioon. Ja mikä on jakaessa: taas tulee huomioitua hyvä tekoja, tsempattua jatkamaan niitä ja siinä sivussa saaja todennäköisesti pitää osavaltiosta ja liittovaltiosta entistä enemmän.
Kommentoi juttua: (Lähetä asia- ja kirjoitusvirheistä viesti henkilökohtaisesti kirjoittajalle, ei julkaistavaksi kommentiksi)
Jos lähetät julkaistavaksi tarkoitetun kommentin, se näytetään vasta ylläpidon hyväksyttyä sen - mikä ei välttämättä tapahdu ensi tilassa. Rekisteröityneiden käyttäjien kommentit julkaistaan automaattisesti.
Haluatko kirjoittaa ranneliike.netiin? Etenkin jos seuraat mielelläsi sateenkaarikansaa koskettavia aiheita ja haluat kirjoittaa niistä lukijoille, ilmoittaudu! » Lue lisää ja ota yhteyttä | |
Katso myös nämä |
Seta ja Trasek: Suomen uudistettava translaki Ruotsin tapaan
Image-lehti käynnistää pusukampanjan 23.5.
Matkailukeskukset vähemmistöjen henkireikä Lapissa
Spotlight: Suomessa transihmiseltä estetään vanhemmuus
