Syysretki Tom of Finlandin sota-ajan palveluspaikalle

  • Teema
  • Historia
  • vaeltaja2006
  • 6

Koti- ja ulkomaiset turistit kyselevät silloin tällöin, onko mitään esitteitä, joissa olisi kuvattuna Tom of Finlandin aikaiseen Helsinkiin liittyviä paikkoja tai kävelyreittejä. Nyt kokoamme muutaman kävelyretken Tom of Finlandin kokemaan Helsinkiin. Ensimmäinen retki suuntautuu Pajamäkeen, paikkaan, jossa Tom of Finland eli Touko Laaksonen puolusti sota-aikana Helsingin ilmatilaa.

Menomatka Helsingin keskustasta Pajamäkeen kestää bussilla noin puoli tuntia. Juna Pitäjänmäkeen on nopeampi.

Audio
Tom of Finland kertoo sota-ajan kokemuksistaan. Copyright ranneliike.net


Kävelyreitti, pohjana Googlemaps-kartta. Tulo Helsingin keskustasta bussilla, paluu junalla

Bussi 14 vie Pajakukkulan juurelle

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu


Bussi 14 kulkee Helsingin keskustassa pitkin Fredrikinkatua. Bussin päätepysäkki on Pajamäessä. Pajamäki on pääosin 1960-luvulla rakennettua esikaupunkialuetta. Asuintalot ja maasto on sovitettu yhteen. Rakennukset ovat 1960-luvun tapaan muurattuja kerrostaloja. Ympärillä on paljon vihreää. Alue on luokiteltu yleiskaavassa kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti merkittäväksi.


Pajamäki rakennettiin 1950-luvun ihanteiden mukaan. Sodan jälkeen modernismi toi Helsingin ympäristöön muutaman ”metsäkaupunkilähiön”, esim. Munkkivuoren, Herttoniemen ja Pajamäen. Puuston annettiin kasvaa vapaasti. Lähistöllä Pitäjämäen alueella olivat Strömbergin ja ABB:n tehtaat, ja työntekijöille tarvittiin asuntoja.

Pajamäki on malliesimerkki lähiörakentamisen modernista ajattelusta 50-luvulla. Kaikki talot ovat hyvin suunniteltuja ja eri arkkitehdit ovat suunnitelleet talot. Jokainen talo on erilainen. Kerroksia on keskimäärin neljä. Hissejä ei ole paitsi korkeimmissa 9-kerroksisissa taloissa. Luonnon läheisyys korostuu. Alueella on asukkaita vajaat 2 000. On vain kaksi katua: Poutamäentie ja Pajamäentie. Nykymyllerrys on muuttanut lähiötä: posti on lopettanut, on vain yksi kyläkauppa ja yksi pubi.

Bussin päätepysäkki on Pajakukkulan eli Patterinmäen välittömässä läheisydessä. Bussipysäkin vieressä liikennejakajassa on alasin, jonka Lions Club lahjoitti kaupunginosalle sen täyttäessä 40 vuotta. Vieressä on myös SIWA ja vanha pubi.

Bussin päätepysäkiltä nuolen osoittamaan suuntaan ulkoilutietä pitkin kohti tiheää metsikköä

Kävelymatka Pajakukkulalle kestää n. 10 minuuttia. Ensimmäinen nähtävyys puistotiellä heti päätepysäkin jälkeen kuuluu tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan ideoimaan aurinkokuntamalliin. Betonipylvään päässä on pieni maapalloa kuvaava malli. Matkalla ylös kukkulalle nähdään vielä planeetat Venus ja Merkurius. Ylhäällä kukkulalla on 20 metriä korkean maston päässä pallomainen aurinko.

Aurinkokuntamalliin kuuluva Maa. Mallin mittasuhteiden pitäisi olla oikeat.

Aurinkokuntamalli on rakennettu mittakaavaan 1:1 000 000. Malliin kuuluvia planeettoja löytyy kauempaakin. Esim. uranus on Espoossa sijaitsevan Villa Elfvikin luontopolun varrella pienessä paviljongissa. Pluto on Länsiväylän varressa Hanasaaren liittymän kohdalla olevassa taulussa. Siitä on matkaa pajakukkulan aurinkoon n. 6 km. Aurinkokuntamalli rakennettiin vuonna 1992.


Ylös kukkulalle

Kaikki opastaulut ovat huonossa kunnossa ja töhrittyjä

Kun kavutaan ylös Pajakukkulalle eli Patterimäelle, nähdään rinteessä kiemurtelevia juoksuhautoja ja suojia. Ne ovat peräisin ensimmäisen maalmansodan ajalta. Keisarillinen Venäjä rakenutti niitä suojaamaan rannikolta tulevilta maahantunkeutujilta. Täältä voitiin valvoa Turun suunnan junarataa ja Turun maantietä.

Kukkula oli Venäjän vallan aikaan osa puolustusketjua. Lähellä asutusta on siis uudemman ajan arkeologiaa. Mäkeä on kutsuttu myös Pajamäen linnoitukseksi. Se on jäänyt melko hoitamattomaksi. Kukkulalla oli Pajamäen patterina tunnettu tukikohta no 35, asema 11, rakennettu 1915-17. Helsingin seudulla on paljon vanhoja linnoitusjäännöksiä. Kukkulalla on ollut yhdyshautoja ja taisteluhautoja 280 metriä. Ne on muurattu kiviharkoista ja osa yhdyskäytävää on ollut betoniholvi. Tuliasemat ja suojahuoneet oli joko kivestä muurattuja tai betonista valettuja. Vuonna 1940 sinne muun osan päälle rakennettiin ilmatorjuntapatteri


Ylhäällä kukkulalla on kahden ilmatorjuntatykin asemat. Näkyvyys etelään on hyvä. Ilmatorjuntapatteri "Pajan" varustuksena oli neljä ilmatorjuntatykkiä. Ilmatorjuntapatteri suojasi lähellä olevaa Strömbergin tehdasta ja Pitäjänmäen juna-asemaa. Kahdella lähistön kukkulalla oli valonheittimiä.

Ilmatorjuntapatteri

Munkkiniemessä, valtion vierastalon vieressä kalliolla on nähtävissä sodanaikainen ilmatorjuntatykki.

Kallion sisällä oli armeijan luola. Nyt siellä on kuulemma Rakennusviraston hiekkasiilo, jonka täyttöaukko on kallion päällä.

Mäen kasvillisuus on kiinnostava. Siellä kasvaa kaupungin pyöräretkiesitteen mukaan lituruohoa, mäkiarhoa, mäkikauraa, kissankelloa, ketokelttoa, hinaa, lampaannataa, , karvakiviyrttiä.

Touko Laaksonen kertoi haastattelussa olleensa Pajakukkulalla n. kaksi vuotta. Oleskelu oli ilmeisesti varsin rauhallista. Touko kertoi päässeensä iltalomille Helsingin keskustaan lähes joka toinen päivä. Vapaa-ajan harrastuksena laulettiin. Touko Laaksonen kokosi tykistöpatterin miehistä kuoron, joka kävi patterin sotapäiväkirjan mukaan myös viihdytyskiertueilla. Yksi esiintyminen nauhoitettiin radioon 21.9.1942. Toukon sisar kertoi, että Touko oli hyvä innostamaan sotakavereitaan patterilla ja laulaminen vaikutti mielialaan.

Menestystäkin oli. Hän oli patterin päällikkönä joulusta 1943 alkaen ja hänet oli nimitetty luutnantiksi 19.10.1943. Tiukimmat ajat olivat Helsingin suurpommitusten aikaan, helmikuussa 1944. Kymmenen päivän välein 700 venäläiskonetta hyökkäsi Helsinkiä vastaan. Toukokuussa 1944 Touko Laaksonen sai 4. luokan vapaudenristin ansioistaan tulenjohtoupseerina. Hän kertoo, että konkreettisesti tunnustus tuli venäläiskoneen alasampumisesta.

Kesäkuussa 1944 tilanne Kannaksella muuttui, kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen 9.6.1944. Helsinkiin ei enää kohdistunut pommituspaineita, ja Touko Laaksonen joukko-osastoineen siirrettiin kesäkuun viimeisinä päivinä Viipurinlahdelle. Hän säilyi hengissä ja sota loppui syyskuun alussa.


Paluu junalla Pitäjänmäen aseman kautta


Erinomainen paluureitti Pajakukkulalta Helsingin keskustaan on junalla Pitäjänmäen aseman kautta. Kävelymatkaa asemalle on runsas puoli kilometriä. Pitäjänmäen asema ja sen vieressä oleva puisto on suojeltu. Asemalta lähtee 100 metriä pitkä lehmuskuja, jossa tuuheat lehmukset kesäaikana peittävät taivaan. Junia Helsinkiin kulkee vähintään 20 minuutin välein.

Pitäjänmäen vanha asemarakennus, suojeltu.

Asemanpuiston vanha lehmuskuja, nykyään pyörätie

Naapurikukkulalla oli valonheittimiä


Tähän kävelykierrokseen on helppo liittää lisäkierros naapurikukkulalle. Siellä oli sota-aikana valonheittimiä, joilla öistä taivasta haravoitiin. Kävelymatka kukkulalle n. 20 minuuttia. Matkalla ohitetaan Helsingin korkein vesiputous.

Vapaa pudotus on kolme metriä.

Tässä kukkulan laella oli sota-aikana valonheittimiä


Muita kävelyretkiä

Tove Janssonin puisto Katajanokalla
http://ranneliike.net/teema/retki-tove-janssonin-puistoon?aid=11211

Pride-kulkueen reitti Helsingissä 2015
http://ranneliike.net/teema/pride-kulkue-suuntaa-varakkaan-ullanlinnan-lapi-kaivopuiston-silokallioille?aid=11839

Pride-kulkueen reitti 2014
http://ranneliike.net/teema/pride-kulkue-suuntaa-suomalaisen-homoliikkeen-syntysijoille?aid=11107

Regnbågshelgen: Tunnelmia homo-Helsinki -kävelyllä
http://ranneliike.net/teema/regnbagshelgen-tunnelmia-homo-helsinki-kavelylta?aid=11352

Tom of Finlandin öiset kävelyretket eteläisessä Helsingissä
http://ranneliike.net/teema/tom-of-finlandin-oinen-kavelyreitti?aid=12357

6 kommenttia

Loistavaa!
Homosotaveteraanin muistoa kunnioittaen.
Kuva Touko Laaksosesta talvisodan ajoilta yksiköineen on täällä
http://worldoftomoffinland.com/insider_trading_tof/wp-content/uploads/2011/06/WB_27.01.jpg
(Touko on lyhyt nuorimies takarivissä, pidemmän miehen oikealla puolella; hänhän oli tuolloin iältään vasta vähän yli parikymppinen mies, 18-23 -vuotias talvi- ja jatkosodan aikoina).

Tuosta Helsingin suurpommitusten ajasta, helmikuussa 1944 selviäminenhän oli suuri saavutus Helsingin ilmapuolustukselle. Silloin tosiaan kymmenen päivän välein yöaikaan 728, 383 ja 896 venäläiskonetta hyökkäsi Helsinkiä vastaan ja niiden pommikuorma oli suhteessa yhtä suuri, kuin millä Liittoutuneet pommittivat natsi-Saksassa Dresdenin tulimereksi ja raunioiksi ja missä kymmeniä tuhansia ihmisiä kuoli.

Tuolloin Helsingin jatkosodan suurpommituksissa vain 300 rakennusta tuhoutui tai vaurioitua ja 151 ihmistä kuoli - neuvostopommittajien pommeista vain nelisen prosenttia pääsi kantakaupunkiin. Pommikuorma oli neuvotopommittajilla valtava ja jos ne olisi saatu pudotettua kaikki Helsinkiin kantakaupunkiin, olisi pommeja riittänyt arviolta vajaan 10 m välein.

Helsinki pelastui vastaavalta tuholta lähinnä näiden ansiosta:
Käytössä oli tutkia, joiden avulla neuvostokoneiden tuloa vastaan päästiin paremmin puolustautumaan ja koneiden kulkua seuraamaan ja suuntaamaan tulitus niihin kohdennetusti. Ilmapuolustustuspatteristot ja valonheittimet saivat pidettyä tehokkaan sulkutulen eri suunnista (tosin eniten idästä ja etelästä päin) kaupunkiin hyökänneitä neuvostopommittajia vastaan ja tuolloin ilmeisen vähäisen koulutuksen, vähäisen lentokokemuksen omanneet venäläislentäjät eivät kyenneet ja ilmeisesti myöskään eivät osin uskaltaneet lentää sulkutulen läpi, mitä ilmatykistöpatterit ampuivat niiden eteen, vaan pudottivat pommilastinsa mereen ja kaupungin ulkopuolelle harvemmin asutuille alueille pääasiassa.

Neuvostokoneita ammuttiin alas vain pieni määrä, mutta niiden tavoite, pääsy tuhoamaan pommituksin Helsinki, estettiin. Puolustuksessa oli mukana myös pienehkö torjuntahävittjäryhmä. Tykistöpattereita tukeneita valonheittimiä operoivat isolta osin naiset, lotat (naisia oli valonheitinryhmässä 151).
Lisäksi myös Helsingin pimennyksillä ja valevalokaupungilla hämättiin neuvostopommittajia.

Kun valvontakomission venäläiset sodan päätyttyä tulivat Helsinkiin, he ihmettelivät että kaupungissa oli ninkin vähän tuhoja. Heillä oli ollut uskomus, että Helsinki olisi pahastikin raunioina suurpommitusten jäljiltä.

Saksassa Dresdenin raunioiksi pommitus ja tulimeri kaupungissa taas onnistui ilmeisesti siitä syystä, että Liittoutuneiden lentäjät olivat kokeneempia (olivat pommittaneet jo sitä ennen muitakin natsi-saksan kaupunkeja rankasti, hyökänneet niiden ilmapuolustusta vastaan) ja lensivät saksalaisten sulkutulen läpi, konemenetyksistä huolimatta ja pääsivät pudottamaan pommilastit kaupunkiin.

Kertomuksia Helsingin ilmapuolustuksesta tuolloin, etenkin jatkosodan suurpommitusten aikaan esim. täällä

http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/ilmapuolustus-pelasti-helsingin

http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/sota/pitajanmaki_sodassa.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_ilmatorjunta

Kartta Helsingin ilmapuolustuksen sijoittumisista tuolloin jatkosodan aikaan on esim. täällä hsn uutisissa (Toukon patteri siis luoteessa Pajamäessä) http://hs11.snstatic.fi/webkuva/taysi/960/1305787667326?ts=643
(neuvostopommittajat kaarsivat Helsinkiä vastaan myös lännestä päin ja sisämmaan kautta, joten suurpommituksen ilmahyökkäystä tuli joka puolelta, vaikkakin suurin osa pommikoineista tuli idästä ja etelästä päin).

Detaljina sellainen asia että neuvostoliiton ilmavoimilla oli Helsingin suurpommituksissa käytössä myös amerikkalaisvalmisteisia lentokoneita, joita Yhdysvallat oli toimittanut aseapuna neukkulaan. Mm. näillä pommittaja-yöhävittäjillä hyökättiin Helsinkiä vastaan https://fi.wikipedia.org/wiki/Douglas_A-20_Havoc , http://cdn-www.airliners.net/aviation-photos/middle/5/1/8/1756815.jpg
ja http://wp.scn.ru/en/ww2/a/551/1/2
Nuo hyökkäsivät raskaina syöksyhävittäjinä, konetuliaseillaan erityisesti ilmapuolustuspattereitamme vastaan.

Kommenttia muokattu: 23.09.2015 klo 19:09