Seta selvitti: Helsingin seniorisäätiön vanhainkodeissa lähes kolmasosa ei ole mielestään kohdannut hlbti-asiakkaita

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • -
  • 8

Setan tekemään kyselyyn vastanneista vanhusalan ammattilaisista 29 prosenttia ei usko, että sen vanhainkodin asukkaina, jossa vastaaja työskentelee, on tai on ollut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Suurin osa vastaajista ei ollut käsityksensä mukaan kohdannut homoja, lesboja, biseksuaaleja, transvestiittejä, transtaustaisia tai intersukupuolisia asiakkaita työpaikallaan.

Setan kysely toteutettiin lokakuussa Helsingin Seniorisäätiön neljässä vanhainkodissa osana Yhdenvertainen vanhuus -projektia. Kyselyyn vastasi 92 vanhustyön ammattilaista.

Kyselyyn vastanneet ammattilaiset näkevät homo- tai biseksuaalisuuden sekä sukupuolen moninaisuuden niin henkilökohtaisina asioina, ettei niistä puhuta vanhustyön arjessa. Sen sijaan näitä aiheita käsitellään henkilöstön kahvipöytäkeskusteluissa julkisuuden henkilöiden tai uutisten kautta.

75 prosenttia kyselyyn vastanneista vanhustyön ammattilaisista ei ollut saanut koulutusta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ikääntymiseen liittyvistä asioista. Yli puolet vastaajista kertoo, ettei heidän koulutuksessaan ole käsitelty sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä asioita lainkaan. Lähes 40 prosenttia vastaajista ei kokenut tarvitsevansa lisätietoa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen liittyvistä asioista.

- Kyselymme otos kertoo suoraan vain näiden neljän vanhainkodin tilanteesta, mutta tulokset vahvistavat käsitystä, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat asiakkaat ovat näkymättömissä vanhustyössä. Tähän vaikuttavat asenteet, mutta tilanteeseen on myös historiallisia syitä, kuten homoseksuaalisuuden aiempi kriminalisointi lainsäädännössä, kertoo kyselyn toteuttanut projektiavustaja Saini Valtonen.

- Moninaisuutta pitäisi käsitellä vanhuspalveluissa muutenkin kuin seksuaalisuuden yhteydessä. Seksuaalisuus on vain yksi osa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten elämää, Valtonen jatkaa.

Seniorisäätiön Antinkodin ja Mariankodin hoitotyön johtajan Maarit Erikssonin mukaan asukkaan vastaanottotilanteessa ja hoitoneuvottelussa pitää rohkaista vanhuksia ja omaisia kertomaan avoimesti toiveistaan ja elämästään.

- Johdon ja esimiesten tehtävänä on luoda avoin ja moninaisuuden huomioon ottava ilmapiiri. Koulutuksen, tiedottamisen ja avoimen keskustelun avulla henkilökunta oppii irrottautumaan hetero-olettamuksesta. Nyt hankkeen myötä meidän lomakkeisiin on lisätty siviilisäädyksi myös rekisteröity parisuhde, Maarit Eriksson kertoo.

Kesällä 2012 Seta toteutti toisen, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluville 50-vuotiaille ja sitä vanhemmille suunnatun kyselyn. Sen vastaajista kolmasosa oli jättänyt käyttämättä sosiaali- ja terveysalan palveluita epäasiallisen kohtelun pelossa. Kaksi kolmasosaa taas ei uskonut, että vanhuspalvelujen henkilökunnan tiedot ihmisen sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ovat hyvät.

- Yhdenvertainen vanhuus toteutuu vain, jos ihminen saa ikääntyessään olla oma kokonainen itsensä ja kantaa hyvillä mielin koko elämänhistoriaansa mukanaan, Yhdenvertainen vanhuus -projektin koordinaattori Salla-Maija Hakola sanoo.

Yhdenvertainen vanhuus -projekti on Seta ry:n sekä sen jäsenjärjestöjen Mummolaakso ry:n ja Suomen Karhut Fin-Bears ry:n käynnistämä kolmivuotinen kehittämisprojekti, joka toteutetaan Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tuella. Projektissa tuotetaan vanhustyön toimijoille tietoa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Projekti on osa RAY:n Eloisa ikä -ohjelmakokonaisuutta.

Seta: Projektin tuore kartoitus vanhustyön kentältä julkistettiin
Seta: Yhdenvertainen vanhuus
Facebook: Yhdenvertainen vanhuus

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

8 kommenttia

Erittäin tärkeä asia tämän "vaietun kansanosan" ikäpäivien elämänlaadun ja muiden kanssa yhdessäelon kannalta.

Asiaan liittyen tuli jälleen mieleen: Missä esim. Helsingissä hlbt-ikäihmiset mahtavat käydä naispareina tai miespareina tanssimassa? Vastaako tarjonta tarpeita, jäädäänkö koteihin nurkumaan paremman puutteessa, pitääkö tuon sortin toimintaa lähteä hakemaan vain meriä edempää?

Olisiko syytä saada esim. Manskun wanhankomean rakennuksen DTM:ään hlbt-ikäihmisille jonkin arkipäivän alkuillan ja sunnuntai-iltapäivän tanssiaiset, sekä siihen liittyen tanssikurssejakin? Tangoa, humppaa, foxtrotia, 70-luvun discosäveliä ...
(tiedän toki että Mann's Streetillä on kerran kuussa tanssimusaa ja että Helsinki Pridessä on ohjelmassa ollut myös suositut lavatanssit)

- vai ovatko hlbt-illan/vapaa-ajanviettopaikat vain nuorten ja työikäisten hlbt-ihmisten liki yksinoikeus ja huomiota tulee sitten vasta myöhäisseniorivaiheessa?

Olisiko Ranneliike-bileet hyvä järjestää joku kerta myös vaikkapa Iloinen 1920-luku - 1960-luvun salatanssikapakka - 2000-luvun lavatanssit -teemalla? Vai alkoiko hlbt-väen huvitteluhistoria vasta 1970-luvulta?
Noh, ei toki: http://maximopanes.com/wp-content/gallery/george-brassai/brassai_46-1.jpg ( http://maximopanes.com/brassaithe-photographer-of-the-night/ )

hidas & tunteellinen tango: http://www.youtube.com/watch?v=_3G56xAgn30

Kommenttia muokattu: 20.02.2013 klo 11:59
Moni ei liene 1920-lukua nähnyt mutta teemana se olisi kiva ranneliikkeen bileisiin!