Tänään 11. lokakuuta vietetään Kaapista ulos -päivää. Amerikkalaislähtöinen Coming Out Day antaa mahdollisuuden ´paljastaa´ julkisesti suuntautumisensa esimerkiksi kantamalla pinkkiä kolmiota, sateenkaaripinssiä tai -kaulanauhaa.
Onko päivä tarpeellinen?
Joidenkin mielestä on paras pitää suuntautumisensa omana tietonaan tai ei ainakaan "elämöidä" sillä. Eihän sellaiset henkilökohtaiset asiat ole muiden asioita lainkaan. Moni seksuaalivähemmistöihin kuuluva kätkee suuntautumisensa, koska tuntee asian olevan sellainen, josta on paras vaieta - syystä tai toisesta. Kaapissa on ehkä turvallisemman tuntuista, vaikka se tarkoittaakin yhden puolen piilottamista omasta persoonasta.
Minä olen toista mieltä.
Moni ns. valtaväestöön kuuluva väittää, ettei tunne ainoatakaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvaa. On myös vähemmistöön itse kuuluvia, jotka luulevat olevansa yksin maailmassa suuntautumisensa kanssa.
Moni kokee yhä vielä tänäkin päivänä ennakkoluulojen vuoksi homoseksuaalisuuden alempiarvoisena suuntautumisena kuin heteroseksuaalisuuden. Jotkut vähemmistöön kuuluvat kokevat torjunnan vuoksi ei-heteron suuntautumisensa jollain tavoin häpeälliseksi, ja mahdollisesti pelkäävät syrjintää, ihmissuhteiden katkemista ja jopa väkivaltaa.
Moni kaapista tullut tietää, että kaapista tulo voi olla pitkä ja rankkakin prosessi; siihen liittyy mm. itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Sukulaiset, ystävät ja muut viiteryhmät eivät aina tee ulostuloa helpoksi. Toisaalta moni pelkää ulostuloa aivan turhaan.
Yleisesti tiedossa olevan kaapistatulopäivän voi ajatella madaltavan kynnystä, jonka yli astua. Ainakin merkkipäivän olemassaolo voi muistuttaa ajattelemaan asiaa.
National Coming Out Day järjestettiin ensi kertaa USA:ssa 1988. Täsmälleen vuotta aiemmin oli Washington D.C.ssä järjestetty massiivinen tapahtuma, jossa vaadittiin tasa-arvoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Nykyisin "Kaapista ulos" -teemaisen päivän vietto on levinnyt moniin muihinkin maailman maihin.