Onko syrjintäpuhe turruttanut meidät Suomessa

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • jnsto
  • 6

Ruotsissa on noussut melkoinen kohu erään ohjelmanvetäjän luonnehdittua homoseksuaalisuutta poikkeamaksi. Siellä taiteilija ja ohjelmanvetäjä Måns Zelmerlöv käytti ohjelmassa Pluras kök homoseksuaalisuudesta sanaa avvikelse eli poikkeavuus. Sanavalinnasta nousi todellinen keskustelu. Suomessa vastaaviin reagoidaan yhä vähemmän. HBL:ssä (3.4.14, sivu 24) kirjailija Kaj Korkea-aho arvelee, että olemme Suomessa jo niin "marinoituja Oinosten ja Räsästen" kielenkäytössä, että kohu Ruotsissa tuntuu täältä katsoen liioitellulta ja Zelmerlövin kieli ihan siistiltä.

Ruotsalainen juontaja oli ennen puheitaan ottanut muutaman viinin ja keskustelussa onkin kysytty, oliko Zelmerlövin tasa-arvomyönteisyys ollut vain ulkokuorta. Kysymyksen painoarvoa nostaa se, että poliittisesti epäkorrekteja lipsauttanut juontaja oli vain kuukautta aiemmin juontanut Ruotsin gaygaalan.

Korkea-aho kertaa kansanedustajien puheita taannoisessa avioliittolakialoitteen lähetekeskustelussa. Kirjoittaja lainaa Dostojevskin todenneen ihmisen tottuvan mihin tahansa. Kirjoittaja huomauttaa, ettei Suomen mediassa ole juuri tartuttu kansanedustaja Hakkaraisen esiintymiseen avioliittolain lähetekeskustelussa.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

6 kommenttia

Voisiko kyse olla myös siitä, että Suomessa rakennellaan vähemmän asian syliinsä kielellisesti kietovia pehmentäviä huntuja ja piilotetaan sanottavia asioita rivinväleihin harvemmin?
Tuo olisi ehkä sosiolingvistiikan tai jonkin sellaisen alaa. En tiedä, onko suomen ja suomenruotsin nykykäytössä esim vähemmän eufemismeja kuin riikinruotsissa.