Viime keskiviikkona Markku Laihinen ihmetteli Hesarin Mielipide-palstalla, miksi luterilaisessa kirkossa on ollut jatkuva äläkkä. Ensin oli naispapit, mutta se keskustelu on alkanut hiljentyä, kun naispappeuden vastustajille langetetaan kaiken maailman tuomiokapituleissa rangaistuksia. Enemmistö vaientaa heidät. Nyt on tämä samaa sukupuolta olevien vihkiminen. Piispainkokous sanoi, että ei ainakaan vielä, ja siitä syntyi meteli: herranen aika, vanhoillinen kirkko ei pysty uusiutumaan Ruotsin kirkon tahdissa.
Markku Laihinen muistuttaa, millainen tilanne on ortodoksikirkossa. Pappi on aina mies. Siitä ei keskustella edes epävirallisesti. Vielä vähemmän mietitään, että samaa sukupuolta olevat vihittäisiin avioliittoon.
Kukaan ortodoksi ei ole purnannut. Tässä mietittävää luterilaisen sisarkirkon ihmisille.
On kritisoitu tasa-arvon puutetta
Heti seuraavana päivänä tuli kommentti. Sari Roman-Lagerspetz kysyy, miksi toiselta kansankirkolta eli ortodokseilta ei vaadita samaa kuin luterilaiselta kirkolta. Syynä on ehkä se, että ortodoksikirkon yhteiskunnallinen asema on paljon pienempi kuin luterilaisten. Ortodoksikirkossa on noin 1% kansasta. Myös ortodoksikirkon sisäinen hallinto on erilainen. Ortodoksikirkko on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alainen. Kansalliset kirkot eivät voi paljonkaan tehdä omia päätöksiä.
Ei-protestanttisissa kirkoissa eli katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa ei missään ole naispappeja eikä vihitä samaa sukupuolta olevia pareja. Protestanttisilla kirkolla ei ole tällaista rajat ylittävää hallintoa. Voidaan olla itsenäisempiä.
On kuitenkin väärin luulla, että ortodoksit eivät kokisi sukupuolten tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen asemaa kirkossaan ongelmallisena. On niitä, jotka kritisoivat tätä tasa-arvottomuutta. Naisasialiitto Unionin lehdessä 1/2009 tutkija Annamari Vänskä kertoi, miksi hän erosi ortodoksisesta kirkosta.
Isä Veikko Purmonen: pappeus ei ole tasa-arvokysymys
Eilen vastasi isä Veikko Purmonen. Hän keskittyi pappeuteen. Nainen ei pääse ortodoksipapiksi, ja syy löytyy raamatusta ja kaksituhatvuotisesta perinteestä. Varhaiskirkossa ei ollut naispappeja. Joissain muissa uskonnoissa siihen aikaan naispappeus oli yleistä. Kristinusko siis poikkesi ympäröivästä maailmasta.
Ortodokseilla on erilainen käsitys pappeudesta. Hän on seurakunnan isä. Sakramentin toimittajana hän on Kristuksen paikalla eli hän on Kristuksen ikoni. Tästä johtuu, että ei ole kysymys tasa-arvosta, vaan miesten ja naisten erilaisista tehtävistä. Kaikki ovat yhtä arvokkaita. Naisilla on ortodoksikirkossa kunnioitettu asema ja arvokkaita tehtäviä. Tunnetaan myös monia pyhiä naisia, esimerkillisiä kilvoittelijoita ja rukoilijoita. Ja suurin kaikista on Jumalan synnyttäjä.
Homoasiaan isä Veikko Purmonen ei ota kantaa.
Ortodoksikirkko ei ole tasa-arvoinen
Keskustelu on nyt kaventunut naispappeuskysymykseen. Tänään Anne Mikkola sanoo, että hän sukupuolesta ja taloudesta opettavana ekonomistina ja teologian opiskelijana on joutunut pohtimaan asiaa. Ortodoksikirkossa on tasa-arvo-ongelma. Johtaja-asemat määritellään sukupuolen mukaan. Se epätasa-arvo ei ole syntynyt mistään alkuperäisestä käytännöstä vaan perinteestä.
Kirjoittajan mukaan Jeesus puhui miehille paljon siitä, miten Jumalan valtakunnassa asiat ovat toisin kuin sen ajan (ja nykyajan ) kulttuurissa. Täällähän arvostetaan valta-asemia ja kunniaa.