Palveluoppaassa mukanaTampereen estottomin, hauskin ja viihtyisin gay-yökerho. Nightclubiin ovat tervetulleita kaikki Pinkin ajatusmaailman omaavat sukupuolesta, seksuaalisesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Let's play.
|
Lepakkolaakso.netin lukunurkka
Lepakkolaakso.netin novellit ja pidemmät tarinat löytyvät näiltä sivuilta. Jos itseäsi kiinnostaa kirjoittaminen, pistä viestiä palautesivun kautta!
 Tyttö kävelee alasti kadulla kasvoillaan leveä hymy ja kädet levällään, valmiina vastaanottamaan kaiken, mitä maailmalla on tarjottavanaan. Koko sateinen kaupunki on hiljaa ja katselee tyttöä likaisen ikkunalasin läpi.  Herääminen, Jos, Jäätynyt meri, Lähellä ja kaukana  Onko sun pakko mennä? Nainen kysyi uudelta rakkaudeltaan. On… mun on pakko mennä. Jos en mene niin kaikki suunnitelmat tulevaisuudesta menee mönkään...  Nainen makaa sängyllä, hän on maannut siinä kohta kuusi päivää. Vaatekaapin ovet ovat auki, ovat olleet kohta kuusi päivää. Sängystä nainen näkee poispakatun elämänsä, tyhjissä kaapeissa. Nainen sytyttää tupakan ja tupakan tuhkaa tippuu sängylle, siihen t  Revin itseäni, Kun rakastuin, Minna, Tule kanssani, Kehonkielellä, Virheellistä, Menneisyyteni ei tarvitse kuulua sinulle, tunnevammainen, Moderni runo, Tanka, Piirrä minut  Siru, joka parhaillaan nukkuu vierelläni, on vaalea, tosin hän on myöhemmällä iällään auttanut asiaa hiusvärein. Hiusten leikkauksessa on vähäistä kulmikkuutta tai arkkitehtonisuutta, mikä sopii hänelle ja korostaa hänen olemuksensa tiettyä poikamaisuutta Oli heinäkuun 2. päivä, perjantai. Odotin junaa Tikkurilan asemalla, kello näytti kahtakymmentä vaille kahta. Olin siis saapunut asemalle 23 minuuttia liian aikaisin. Hermostuneena vilkuilin kännykkää “Yame!” opettaja huusi keskeyttääkseen peruslyöntien harjoittelun. Oikea lyöntitapa piti iskostaa selkärankaan. Punaisia naamoja näkyi monella ja hiki virtasi. “Mennään riviin.” Loppukumarrukset hoide Lepakkolaakso.netin käyttäjien kirjoittamia runoja osa II Elämä on täynnä yllätyksiä ja pieniä ihania asioita, ja niin kauan kuin uskoo ihmeisiin niin kaikki on mahdollista. Lepakkolaakso.netin käyttäjien kirjoittamia runoja osa I Herään puhelimen tärinään. Käännyn ympäri ja nostan sen lattialta. Se on isä. En vastaa. Käännyn taas, vain huomatakseni että sinä olet lähtenyt. Kosketan paikkaasi ja se on vielä lämmin... Miten mä taas päädyin tänne? Samat naamat joka ikinen kerta, kavereilla on hauskaa, mulla taas ei. Tyypillinen baari-ilta paikallisessa teinijuottolassa, kaikki niin helvetin heteroita, kaikki paitsi mä... |
