Lainsäädäntö ja seksuaalivähemmistöt

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskeva lainsäädäntö vaihtelee eri maiden välillä voimakkaasti. Suhtautuminen vaihtelee lähes valtaväestön kanssa tasa-arvoisesta hyvin jyrkkään torjumiseen. Suomen lainsäädäntö kuuluu vapaamielisiin, vaikka ei kuitenkaan ole aivan maailman edistyksellisimpien joukossa.

Homoseksuaalisuus on yleisesti ottaen hyväksyttyä Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. Monissa maissa yhteiskunta tunnustaa samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Joissain maissa avioliitotkin ovat mahdollisia. Sen sijaan monissa Afrikan ja lähi-idässä maissa homoseksuaalisuus on rangaistavaa. Joissain maissa homoseksuaalisuudesta rangaistaan jopa kuolemalla.

Suomessa

Suomessa homoseksuaalisuus on laillista ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuva syrjintä on lailla kiellettyä. Homoparit voivat rekisteröidä parisuhteensa - mutta eivät mennä naimisiin. Myös ns. perheen sisäinen adoptio on mahdollinen.

Suomen perustuslaissa todetaan, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Homoseksin kieltävä laki kumottiin Suomessa 1971, mutta tilalle tulivat kielto julkisesti kehoittaa homoseksuaalisuuteen ja heterosuhteita korkeammat suojaikärajat homosuhteille. Ne olivat voimassa vuoteen 1999 asti. Vaikka kehoituskielto oli käytännössä kuollut pykälä lainsäädännössä, haittasi se kuitenkin asiallisen tiedon levittämistä homoseksuaalisuudesta. Homoseksuaalisuuden sairausluokitus poistettiin vuonna 1981.

Vuonna 1995 rikoslakiin lisättiin syrjintärikos, jossa kielletään syrjintä työelämässä mm. seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan vuonna 2004. Siinä kielletään syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun yksittäiseen henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Vuodesta 2002 lähtien samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet rekisteröidä parisuhteensa. Rekisteröimisen oikeusvaikutukset ovat lähes samat kuin heteroiden avioliitossa. Parisuhdelaki ei kuitenkaan tuo automaattisesti yhteistä sukunimeä tai mahdollista lasten adoptiomista. Syksystä 2009 lähtien on mahdollinen sisäinen adoptio, jossa ei-biologinen vanhempi saa virallisen perhesuhteen perheessä elävän lapsen kanssa.