Marraskun kolmas torstai on Amerikassa perinteinen maallinen juhla, thanksgiving day, kiitospäivä. Perheet ovat kokoontuneet yhteen nauttimaan Luojan suomista antimista eli täytetystä kalkkunasta. Ihmissuhdeneuvontaa antavalla palstalla kysytään: "Tyttöystäväni tulee mukaan suuren perheeni kiitospäivän viettoon. Aikuiset tietävät, että olen lesbo, mutta miten toimin pikkulasten kanssa, ettei heidän maailmankuvansa menisi ihan sekaisin".
Washington Postin esseessä kiitospäivän kunniaksi ehdotetaan, että "kaikki homot ja lesbot: kiitospäivä on hyvä hetki tulla koko suvulle ulos kaapista". Kiitospäivän perinne on maallinen. Se on sadonkorjuun juhla. Monessa perheessä on yksineläviä, sinkkuja", joilla todellisuudessa ehkä on oma perhe, "family" eli läheiset ja ystävät jossain muualla. Ehkä joissain perheissä katetaan ylimääräinen lautanen sille perheenjäsenelle, joka ei fyysisesti ole läsnä vaan ainoastaan muistoissa. Voihan olla, että vaikea sairaus vei tai hänellä on oma elämä jossain muualla. Ja varmaan jokaisessa perheessä on muisteltu lapsuusvuosia. Oli elämää ja vilinää. Kaikki on hyvin, jos joku perheen lapsista on varmistanut uuden kasvun eli on saatu lapsenlapsia. Mutta entä jos jälkikasvua ei satu olemaan.
Tavaksi on tullut, että presidentti esittelee Valkoisen talon kalkkunan, silloin, kun se vielä pelokkaana kaakattaa kameroiden loisteessa. "Anteeksi nyt kovasti, kalkkuna". Seuraavana päivänä se on jo lautasella.