Internet ja seksuaalivähemmistöt

Internet on mullistanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien keskinäistä yhteydenpitoa enemmän kuin mikään koskaan. Nettifoorumien, chattien ja erilaisten nettiyhteisöjen syntyminen on oikeastaan ensimmäisen kerran tuonut seksuaalivähemmistöille mahdollisuuden löytää oman suuntautumisen mukaisen verkoston ilman valtavaa vaivannäköä.

» Homofobiaa nettiyhteisöissä
Vähemmistöistä juuri homot saavat niskaansa eniten törkyviestejä, ja toisaalta homoihin kohdistuvaan herjanheittoon puututaan selvästi vähemmän kuin esimerkiksi ihonväriin tai etnisyyteen liittyvään nimittelyyn.

» Nykypäivän tietotekniikka asettaa ihmisten ennakkoluulot uudelleentarkasteltaviksi
Monia vanhempia ihmisiä varmasti mietityttää uuden teknologian avulla solmitut ystävä- ja kaverisuhteet tai jopa kohtalotovereiden löytäminen. Kukapa edes olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että tällainen kehitys olisi oikeasti kaikkien ulottuvilla?

» Keskustelu: Kiinnostava radio-ohjelma gaymedioista
Ohjelmassa todettiin osan ihmisistä addiktoituvan myös internettiin ja tv:n katsomiseen. Toisille ne ovat kiinnostava ja mieltä avaava ikkuna muuhun maailmaan. Puhuttiin myös internetin ja tv:n estävän sosiaalisten taitojen kehittymistä, jos ihminen lukittuu vain näihin vuorovaikutustapoihin.

» Keskustelu: Homoseksi himottaa heteroitakin verkossa
Moni nettiseksiä runsain mitoin harrastavista miehistä haluaa kumppanikseen toisen miehen, joskin vain webissä. Tutkimuksen kohteena olivat ruotsalaismiehet.

» Keskustelu: Miten tapasit kumppanisi?

Historiaa...

1920-luvulla seksuaalivähemmihin kuuluvien mahdollisuudet tavata toisiaan paranivat. Joissain suurissa kaupungeissa oli homobaarejakin. 1930-luvun lama ja myöhemmin toinen maailmansota kumminkin romutti eurooppalaisen myönteisen ilmapiirin kehittymisen. Naisten kohdalla miesten ylivalta hellitti hieman otettaan. Sodan aikana naisten tasa-arvo kasvoi entisestään.

Sodan jälkeen seksuaalivähemmistöjen olo parani hitaasti kaupungistumisen ja elintason kasvun myötä. Pitkään seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tapasivat toisiaan ainoastaan salaisesti. Etenkin homomiesten elämään kuului kruisailu (seuran etsintä) puistoissa ja käymälöissä. Usein "homoutta" oli paineiden purku toisen miehen kanssa, ja muuten oltiinkin sitten "heteroa" vaimon ja muun perheen kanssa. Poliittisesti tiedostavat pitivät keskenään yhteyttä, jos olivat onnistuneet kohtaamaan toisia samoin ajattelevia

Naisilla oli ompeluseuransa ja omat yhteisönsä, joiden piirissä joskus saattoi sattumalta kohdata samoin ajattelevan ihmisen - ja poliittisesti tiedostavilla naisilla oli tietysti naisasialiike.

Meikä Jokahomo sen sijaan oli yhä aika yksin tuntemustensa kanssa.

Muutosta ilmassa...

Tilanne alkoi hiljalleen muuttua Suomessakin 1960-luvulla. Homoista ja homoudesta ruvettiin puhumaan julkisesti. Alkuun sävy oli hyvin kielteinen. 1970-luvulla syntyivät homodiskot. AIDS-kriisi 1980-luvun alkupuolella toi homot esiin ryminällä; aluksi hyvin kielteisesti, mutta sen antama tarttumapinta johti asiallisempaan keskusteluun.

Homous alkoi arkipäiväistyä. 1980-luvulla avattiin Helsingissä homobaari tapaamispaikaksi. Yhä vielä homoyhteisön oloon liittyi kuitenkin vahva ulkoilmakruisailun ja toisaalta alkoholipitoisen illanvieton leima. Monet ystävyyssuhteetkin syntyivät "sängyn kautta". Sanomalehtien kontaktipalstoilla etsittiin "päiväkahviseuraa".

Netti ja World Wide Web saapuu...

Modeemeilla käytettävät "purkit" ja 1990 luvun alussa myös akateemisessa maailmassa jo aiemmin käyttöönotetut sähköpostilistat, uutisryhmät ja muut Internetin palvelut alkoivat tulla kaiken kansan saataville.

Webin tulo räjäytti lopulta pankin, ja sen myötä syntyneet palvelut saivat aikaan yksinkertaisen mahdollisuuden saada tietoa vaikkapa ei-heterosta seksuaalisesta suuntautumisesta ja pitää yhteyttä muihin samanlaisiin ihmisiin - oli sitten mielessä panon etsiminen, kaveruus, halu löytää parisuhde, kiinnostus vaihtaa ajatuksia muiden kanssa jne.

Myös "homoliikkeen" toiminta on muuttunut netin myötä. Aiemmin homoudesta käytiin keskustelua lähinnä akateemisilla foorumeilla - akateemisin painotuksin. Tieto liikkui vain niissä piireissä. Joskus rahvas sai jotain luettavakseen sanomalehtien sivuilta, ja erikseen etsimällä vaikkapa kirjastosta. Ja kirjat olivat lähinnä lääketieteellisiä termejä viliseviä teoksia - joiden pohjalta oman identiteetin rakentaminen oli varmasti omanlaisensa prosessi. Elämässä ei juuri ollut samastumiskohteita.

Nyt netin aikana asioista keskustellaan avoimesti ja keskusteluun voi osallistua tasa-arvoisesti kuka tahansa. Netti ei enää kysele oppiarvoja ja akateemisen terminologian hallintaa. Lisäksi tiedon kulku valtioiden rajojen yli on ihan eri luokkaa kuin entisinä aikoina.

Tämän päivän arkea...

Toisinaan on tuotu esiin se, ettei nettikuvioiden vuorovaikutus vedä vertoja tosielämän sosiaalisille suhteille. Toisaalta moniin netissä syntyneisiin ihmissuhteisiin tulee myöhemmin netin ulkopuolisiakin ulottuvuuksia. Internetissä syntyvissä kontakteissa on myös riskinsä; koskaan ei tiedä, kuka siellä toisessa päässä oikeasti on. Toisaalta, psykopaattiin voi törmätä työyhteisössäkin.

Netti on täynnä erilaisia yhteisöllisiä palveluja. Osa palveluista on kaupallisella pohjalla ja osa aatteellisella. Kaiken kaikkiaan netin tarjoama mahdollisuus tasa-arvoiseen ja avoimeen keskusteluun on helpottanut seksuaalivähemmistöihin kuuluvien elämää monin tavoin, sillä seksuaalivähemmistöön kuuluva saa nyt oman äänensä kuuluville, ja voi liki käsinkosketeltavasti tuntea ettei ole yksin tuntoineen.

ARTIKKELEJA AIHEESTA: