Homo metsässä

  • Teema
  • Lukunurkka
  • Nallu

Helsinki – kaupunki jossa kaikki on saatavilla 24/7! Tai ainakin melkein. Hyvää ja kunnollista miestä allekirjoittanut on etsinyt jo kauan – turhaan *vink vink*. Joskus kuitenkin alkaa kyllästyttää ja tuntee miten sielu huutaa rauhaa niin lujaa, että edes Maman kello 0300 äänenpaineet ei pysty peittämään sitä. Tässä kohtaa kuka tahansa pakkaisi kähertimet ja taikasauvat, ja suuntaisi perheen mökille viettämään laatuaikaa. Homman voi tosin tehdä myös toisin. Ottaa ilon irti erämaista ja niiden kirjavasta, tapahtumarikkaasta – koskee etenkin kokemattomia matkaajia – luonnosta. Ranneliikkeen pappa, eli Nallukka –nimellä kulkeva post-teini keräsi romunsa ja suuntasi kulkunsa Itä-Suomeen. Sen vähemmän asutulle seudulle. Tämän luettuasi osaat varautua Suomen luonnon ihmeellisyyksiin, ainakin vähän paremmin kuin allekirjoittanut.

On perjantai! Ulkona elohopea kutittelee 28 asteen rajaa leuan alta ja kello lähentelee kahta iltapäivällä. Tuskastunut nörtti istuu toimistossa ja vilkuilee vuorotellen kelloa, matkalaukkua ja ulko-ovea. Vielä puoli tuntia junan lähtöön. Matka junalla kestää viitisen tuntia. Tuon ajan voi käyttää hyväkseen vaikka tekemällä töitä junassa, koska aamupäivä meni kuitenkin irkissä hehkuttaen tulevaa lomamatkaa. Tai sitten ei muuten vain saanut aikaiseksi mitään. Perillä odottaa vielä tunnin automatka määränpäässä odottavalle majalle ja saunalle. Ensimmäinen olut aukeaa tietenkin jo junassa, mutta täyteen ahdetussa junassa ei juuri olutkaan maistu. Ja kun kuopiolainen teini vielä levittäytyy noin kolmelle paikalle yhden sijaan, alkaa matkanteko käydä jo psykologisesta testistä. Etenkään kun tämä ei tunnu ymmärtävän sitä, että GSM ei aina välttämättä toimi junassa – etenkään tunnelissa. Asiaa ei paranna edes äänen korottaminen siten, että puhelua voi kuunnella kevyesti myös seuraavassa vaunussa.

Perjantai menee hienosti makkaran ja oluen siivittämänä, mutta lauantai-iltana alkaa jo tehdä mieli paistettua kalaa. Ei muuta kuin paikallisen herkun kalatiskille, eli metsälammen rannalle mato-onki kädessä. Kyllä, se sellainen jossa on koho ja koukku. Sellainen johon pujotetaan mato, mato joka on sitä ennen ihan itse omin käsin kaivettu maasta kynnenaluset mustina. Paikallinen kalamestari oli varsin antelias ja saalista tuleekin tällä kertaa mukavasti parisenkymmentä järviahventa – toinen toistaan pienempiä. Riittävän aikaa matoa vedessä liotettuaan cityhomo toteaa saaneensa tarpeeksi kalaa ja tarpeekseen paarmojen ruokkimisesta. Sekä siitä, että jalkineet ovat tilanteeseen nähden hieman huonot ja niissä on enemmän vettä kuin viereisessä lammessa. Kamppeet kerättyään hän suuntaa takaisin majapaikalle veden iloisesti loiskuessa joka askeleella. Vuorossa on kiintoisa matka kalojen anatomiaan, eli ahventen perkaaminen. Lopulta ahvenet ovat perunoiden ja valkokastikkeen kera pöydässä jumalattoman vatkaamisen ja rasvan kärventämien jälkeen. Vastaavanlaisen annoksen hinta Helsingissä – paikoista josta sen ylipäätään saisi – on luultavasti melko lähellä kolmekymmentä euroa. Tällä kertaa se maksoi vain perunoiden ja maidon hinnan sekä hieman pientä vaivaa ja omatoimisuutta.

Muista pyhittää lepopäivä! Torpilla ja mökeillä on aina pientä laittoa johon voi käydä käsiksi, kun istumalihasta alkaa puuduttaa. Lauantaina laiturilla seikkaillessasi olet kuitenkin onnistunut kaatumaan tikkaiden kanssa järveen ja ne pitäisi nyt jotenkin saada uudestaan kiinni laituriin. Improvisoi! Ja mikäli puutyöt ei kiinnosta, voit lähteä poimimaan marjoja tai sienestämään. Sienestämisessä on jopa jännitystä! Ilta voi mennä hyvinkin rattoisasti, jos poimii oikeita sieniä. Toisaalta niistä saa myös erittäin maukkaan kastikkeen tai muhennoksen. Marjoista voi viritellä vaikkapa kuumalle ilmalle raikkaan drinkin, joka pesee kotikaupunkisi homokuppiloiden esanssilitkut mennen tullen. Älä säästele aineissa! Tee matkastasi unohtumaton ja viritä itsellesi vodka-herkkutattishotti!

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Kun viikonloppu on vietetty ja muistutat enemmän yhtä seitsemästä veljestä kuin itseäsi, voit hyvällä omatunnolla sanoa olleesi maalla. Kaverit tukahtuvat kateuteensa, kun kerrot syöneesi ihan itse alusta loppuun tekemääsi ahvenfilettä, fiksanneesi ohimennen laiturin jonka naapurin umpihumalassa ollut isäntä rikkoi, sienestäneesi maittavat sienikastikeainekset ja tehneesi itse poimimistasi marjoista suussa sulavan jälkiruuan ihan tuosta vain. Kaikkihan haluavat miehen joka osaa kokata ja pitää asunnon kunnossa. Ja vaikka et oikeasti osaisikaan, niin sitähän ei tarvitse kertoa. Muutama kerta keskellä ei mitään opettaa kyllä paatuneenkin cityhomon huolehtimaan itsestään ilman strindiä, stokkan herkkua ja hiusstudioita. Ja mikäli ei, niin koko homman voi ottaa laihdutuksen kannalta. Aina löytyy sen verran liikakiloja, että viikonloppu puolukan varvuilla ja sadevedellä tekee ihmeitä.

Tarvelista

  1. Saappaat! Pakollinen paha, mutta erittäin käytännölliset metsässä ja etenkin metsälampien reunuksilla.
  2. Hyönteiskarkote! Ota mieluiten kaksi! Riippuen metsätyypistä kimpussasi on 1000 ja yksi siivekästä verenimijää ja jotkut jopa haluavat palan lihaasi. Paarma ei ole kovin mainittava kumppani oraalisilta lahjoiltaan.
  3. Tulitikkuja, sytkäri ja sytykkeitä. Koska kuitenkin onnistut kastelemaan tulitikut ja ukkonen kaiken metsästä löytyvän sytykkeen, sytkäri ja keinotekoiset sytykkeet pelastavat päivän.
  4. Juomaa – alkoholilla ja ilman. Voit määritellä juomien suhteet makusi mukaan. Fakta on kuitenkin se, että metsässä rämpiessä tulee kuuma ja alkoholi ei sovi kyseisen janon sammuttamiseen. Illalla puolestaan ei maistu vesi, kun on rämpinyt pitkin metsiä koko päivän.
  5. Vaihtovaatteita. Ellet sitten raahaa mukanasi pesukonetta, on vaihtovaatteita hyvä ottaa mukaan ainakin pari/päivä. Tosin, kunnon metsien mies käyttää hyvinkin samoja vaatteita neljäkin päivää – mukaan lukien alusvaatteet.
  6. Sidetarpeita, kyypakkaus, laastareita ja desinfiointiainetta. Koska kunnon cityhomo onnistuu raapimaan herkän hipiänsä jo matkalla rautatieasemalle niihin tyhmiin istutuksiin, joita toiset kutsuvat puistoiksi, on sidonta- ja puhdistustarpeet kovin tarpeelliset. Ja ei, kyypakkauksella ja sidontatarpeilla ei ole mitään tekemistä makuuhuoneleikkien kanssa!
  7. Euroja! Joka kyläpahasella on oma pieni kauppansa, joka toimii usein myös paikallisena kuppilana. Näissä on pakko käydä tarkistamassa tarjonta. Lähikuppilasi saa kummasti uusia piirteitä kun käyt välillä näissä.
  8. Pesutarpeet - näitä et jättäisi muilta reissuilta pois, tältä kaikkein vähiten.
  9. Sieniopas! Ellet sitten halua olla kunnon suomalainen mies ja syö kaikki sienet ronskisti ilman keittämistä tai muutakaan puhdistusta. Mitä punaisempi sen parempi!
  10. Avoin matkalippu takaisin kotiin. Syy selviää kunhan olet ollut jonkin aikaa reissussa...

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!