Palveluoppaassa mukanaShiatsuhierontaa, akupunktiota ja reikihoitoa. Vastaanotto Hakaniemen metron läheisyydessä. Myös ilta- ja viikonloppuaikoja.
|
Helsinki pride 2011
Web-TV:nä toimiva MoonTV julkaisi viikonloppuna videokoosteen Helsinki Pride 2011 -kulkueesta ja puistojuhlasta. Runsaan kymmenen minuutin mittainen haastatteluja ja tunnelmakuvia sisältävä ohjelma on katsottavissa MoonTV:n sivuilla.
Helsinki Pride 2011 -kulkue ja -puistojuhla järjestettiin lauantaina 2. heinäkuuta.
Vuoden 2010 Helsinki Pride -kulkueeseen Aleksanterinkadulla tehty kaasuisku tallentui osittain MoonTV:n kuvanauhalle ja kuvamateriaalista oli merkittävä apu hyökkääjien tunnistamisessa.
|
» Jutun oma sivu
Pride-viikon perjantaina Kallion kirjastossa järjestettiin kirjailijapaneeli, aiheena rakkaus. Keskustelijoina olivat Helena Sinervo, Johanna Sinisalo ja Jukka O. Miettinen.
Suomalaiseen perinteeseen kuuluu, että kun kirjailija kirjoittaa fiktiivistä, rohkeaa, sellaista, jota paheksutaan, kritiikki nopeasti alkaa kohdistua kirjailijan persoonaan. Meillä ei eroteta taiteilijaa ja hänen tuotantoaan. Jos romaanihenkilö tekee jotain paheksuttavaa, kritiikki alkaa kohdistua kirjoittajaan. Taiteilija ei voi kirjoittaa mistä hyvänsä ilman, että hänen siviilihenkilöönsä alkaa kohdistua paineita. Se on jonkin sortin sensuuria. Jos kirjoittaa homoista, kirjailija saa homokirjailija-leiman.
Tämä oli yksi niistä teemoista, joista puhuttiin. Välitämme keskustelun n. 10 minuutin pituisina äänitteinä. Kiitokset Kallion kirjastolle ja keskustelijoille, jotka antoivat luvan äänittämiseen.
Mistä puhutaan, kun puhutaan rakkaudesta. Puhdas ylevä ystävyys, kahden ihmisen romanttinen rakkaus vai vanhempien ja lasten välinen suhde tai äidin rakkaus. Rakkauteen sisältyy ajatus ylevyydestä. Siihen littyy kuitenkin paljon normeja ja tabuja. On kiellettyä ja torjuttua rakkautta. Kirjallisuudessa on kuvattu rakkautta, myös erilaista rakkautta Rakkauden tiellä pitää olla esteitä, jotta se kirjallisuudessa, tv-sarjoissa tai oopperassa kiinnostaisi. Johanna Sinisalo aloittaa keskustelun, Helena Sinervo jatkaa ja mukaan liittyy myös Jukka O. Miettinen. Yhteiskunta pyrkii määrittelemään, millaista on oikea rakkaus. Onko kirjallisuus vastaan tätä hyväksytyn rakkauden normistoa. Jukka O. Miettinen aloittaa, seuraavina Johanna Sinisalo ja Helena Sinervo. Suomalaisessa kirjallisuudessa miespuolisia homoja on aika vähän. Kirjallisuus on patriarkaalis-kansallista. Homo joutuu helposti marginaaliin. Naiskirjailijat kirjoittavat rohkeammin. Mistä tämä ero mahtaa johtua. Englannissa monien kirjailijoiden gay-leima on alkanut liudentua pois. Enää ei olla joko kirjailija tai vain homokirjailija. Entä miten kirjailijan työssä vaikuttaa se, että homosuhteissa puuttuvat sukupuolten valtarakenteet. Romanttinen rakkaus ei ole kovin vanha ilmiö. Ennen avioliitolla turvattiin geenioperintö tai maaomaisuus.. Joitakin yleisön esittämiä kysymyksiä Naisten viihdekirjallisuudessa ja rakkausromaaneissa on puhdasta, ikuista rakkautta. Nainen on kaunis, mies on tumma ja komea. Onko vastaavaa homopuolella. Puhuttiin vähän myös Brokeback Mountainista. Ensimmäinen homo nähtiin tv-viihdesarjassa 80-luvulla Kuplassa. 30 vuotta on kulunut. Mitä on sinä aikana tapahtunut. Meillä puhutaan paljon kirjailijoista henkilöinä. Samalla kirjailijoihin lyödään leimoja. Jos kirjailija kirjoittaa paheksuttavista asioista, paheksunta nopeasti alkaa suuntautua kirjailijaan. Lopuksi vielä keskustelua mm. oopperasta, elokuvasta ja pornografiasta Yhteiskunnassa on nähtävissä polarisoitumista: on suvaitsevaisuutta ja suvaitsemattomuutta. Millaisia ajatuksia se herättää keskustelijoissa?  Kirjastoon oli koottu pieni homokirjallisuuden näyttelypöytä  
Lukijoiden kommentit
Jopahan nyt jotain!
Kallion kirjastossa tulee käytyä useinkin lueskelemassa, katselemassa kirjoja ja elämänmenoa, sekä lainaamassa kirjoja, tietenkin. Nyt kesällä olen odotellut tilaamaani Hannu Rajaniemen Kvanttivarasta, josta on tilauksia kokolailla runsaasti. Niinpä tuo edellä mainittu Kirjailijapaneeli rakkaudesta on jäänyt minulta huomaamatta. Harmi, harmi ja harmi. Mielenkiintoinen aihe ja mielenkiintoiset keskustelut. Kirjallisuus koko laajuudessaan on ollut ja on yksi rakkauteni kohteista jo kuusivuotiaasta lähtien. Harmi myös siksi, että olisin halunnut henkilökohtaisesti kiittää Jukka O. Miettistä hänen toimittamastaan kirjasta Miesten kesken. Tuon kirjan olen hankkinut jo 1990 luvun alkupuolella sen ilmestyttyä. Kirja on upeaa luettavaa ja siksipä se on tullut luettua uudelleen ja taas uudelleen ja siihen on ihastunut samoin kuin tuohon keväällä lukemaani Ricky Martinin kirjaan Minun tarinani.
Muistaakseni Eeva Kilpi kirjoitti runossaan näin: " Hyvyyttä on, kauneutta on, rakkautta on. Puolustetaan niitä." Jukka O. Miettiselle kiitokseni monista upeista lukuelämyksistä, joita hänen toimittamansa kirja Miesten kesken on minulle tuonut sitä usein lukiessani.
Onnellinen mies (ei rekisteröitynyt) • 10.07.2011 11:48
Yksi kesien miellyttävimpiä ohjelmia, ainakin itselleni, on pölyjen pyyhkiminen kirjahyllyistä ja kirjojen uudelleen järjestely. Kohdata siten kasvokkain jo lukemiaan kirjoja on yhtä energisoivaa kuin kohdata miehen katse jokapäiväisessä elämänmenossa. Sydän ilosta sykähtää, mieli valpastuu, askel kevenee ja ryhti kohenee! Se on iloa se ja onnea ja riemua ja sielun siivittämää ylistystä rakkaudelle elämässä, jota on aina ja kaikkialla ja kaikkina aikoina, kaikesta huolimatta.
Tuossa edellä mainitsin Eeva Kilven runon, jonka suurinpiirtein muistin. Tuo runo tulee tässä ja se on upean, upean, upea. Se tulee tässä siksi, että edellistä kommenttiani kirjoittaessani etsin kirjahyllyistäni Eeva Kilven kirjaa Laulu rakkaudesta. Tiesin sen siellä olevan, mutta kesti kotvan aikaa kunnes sen tänään löysin, joten näin Eeva Kilpi:
Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä!
Kaikesta mielestäni, kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani voimaa ja kestävyyttä jokaiselle miestä rakastavalle miehelle ja naista rakastavalle naiselle työskentelyssä oikeudenmukaisen, ihmisarvoisen ja siten myös onnellisemman huomisen puolesta. Onnea elämään teille kaikille, ketä ja missä lienettekin!
Onnellinen mies (ei rekisteröitynyt) • 11.07.2011 12:59
|
» Jutun oma sivu ja lukijakommentit
Pride-kulkueessa viime lauantaina oli mukana myös "Marching for Those Who Can´t" -ryhmä. Setan blogissa Leena Hernesniemi kertoo lisää tämän ryhmän sanomasta.
Marching for Those Who Can´t muistutti Pride-kulkueessa, että maailmassa on monia maita ja kaupunkeja, joissa Pride-tapahtumia ei voi järjestää; on monia maita, joissa HLBTI-ihmisillä ei ole mitään ihmisoikeuksia; joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt elävät jatkuvan väkivallan uhan alla; joissa viranomaiset ja valtio ovat jopa aktiivisesti edistämässä tätä syrjintää ja vainoa.
|
» Jutun oma sivu
Helsinki Pride 2011 -tapahtumiin kuului myös sateenkaarimessu. Se pidettiin tällä kerralla Kallion kirkossa. Tapahtumaan osallistui 250 henkilöä.
Juhlavassa ja harrastunnelmaisessa messussa liturgina toimi pastori Jaana Partti, saarnan piti pastori Arja Penttinen. Ääniset-kuoro vastastasi musiikkiesityksistä.
Saarnan pohjaksi oli otettu kohta Matteuksen evankeliumista, sen 13. luvusta.
Pride-viikon teeman mukaan saarnassa Arja Penttinen puhui rakkaudesta ja rakastamisesta. Hän kehotti kuulijoita myös konkreettisesti miettimään kahta asiaa, sitä mistä olisit valmis luopumaan ja sitä mistä et ikinä luopuisi.
Messun saarna on tämän uutisen mukana kokonaisuudessaan jälkiäänityksenä.
Pastori Arja Penttisen saarna sateenkaarimessussa 1.7.2011 (13:20)  Sateenkaarimessun liturgi pastori Jaana Partti  Sateenkaarimessun saarnan piti pastori Arja Penttinen
|
» Jutun oma sivu
Jälleen tänä vuonna juostiin Pride-Cooper Helsingin Eläintarhan urheilukentällä. Tapahtuman järjestäjänä oli urheiluseura HOT.
Pride-Cooper -juoksutapahtumaan (Gay Cooper) ilmoittautui 37 juoksijaa. Juoksijoiden tulokset löydät tämän uutisen yhteydessä olevasta linkistä HOTin sivulta.
Helteisestä säästä huolimatta tarvittiin kunnollinen alkulämmittely nimeltään Shindo. Sen ohjasi Rauli Pitkänen.
 Ilmoittautuminen Gay Cooper -juoksuun  Juoksijoille ohjattu alkulämmittely ja venyttely  Tehokasta venyttelyä  Alkuverryttelyn ohjaajana toimi Rauli Pitkänen. Hänen käyttämänsä ohjelma on nimeltään Shindo.  Urheiluseura HOTin puheenjohtaja Marko Toljamo lähettämässä juoksijat radalle.  Liikkeelle  Pride-Cooper täydessä vauhdissa
|
» Jutun oma sivu
Karhupuistossa Helsingin Kalliossa järjestettiin jo toista kertaa dragiin tälläytyneiden karhumiesten korkokenkäjuoksukilpailut otsikolla Drag Bear Race 2. Kesäisen kukkivassa puistossa jaossa oli mainetta ja kunniaa, ja Drag Bear -titteli. Ja katsojille tietysti komiikkaa. Yleisöä olikin kertynyt kunnioitettava määrä, arviolta muutama sata ihmistä.
Tapahtuman järjesti Karhupuistossa toimiva suosittu - ja sateenkaaren värejä tietysti tunnustava - kesäkahvila Bear Park Cafe, jolla on naapurikorttelissa myös vuoden ympäri toimiva kahvila Kulma.
Kilpailukutsusta voi päätellä, mikä oli homman juoni: Jätä karvat ajamatta, pukeudu, meikkaa ja tule kilpailemaan vaihteleviin rataolosuhteisiin vuoden 2011 DBR:n voitosta. Arvovaltainen tuomaristo seuraa tapahtumaa ja arvioi kisaan osallistuneiden suorituksia.
Kaikkiaan viisi kilpailijaa mitteli paremmuudesta elegantisti - tai sitten vähemmän elegantisti. Paremmuutta selviteltiin kaikkiaan neljässä eri tehtävässä. Aluksi piti pareittain ajaa kanat niitylle - Mummo kanasensa niitylle ajoi -laulun myötä. Toisena tehtävänä oli puuhkatanssi, sen jälkeen oli vuorossa muna rintojen välissä puiston ympärijuoksu. Viimeisenä koitoksena oli vapaa tanssiesitys.
Paras tietysti voitti.
 Voittajat 
Lukijoiden kommentit
Tää ei voi olla totta!
JN (ei rekisteröitynyt) • 04.07.2011 00:38
Viereistä Flemaria ja Agricolankatua huristaneet turistit kiertoajelubusseissa saivat kyllä mielenkiintoista nähtävää. Bussin kattokerroksessa istuneet tuijottivat puiston tapahtumia ehkä lievän hämmentynyt ilme kasvoillaan.
On aina kivaa kun Helsingissä tapahtuu - ja vieläpä kotinurkilla :)
Voi pojat! Tekipä hyvää, kun sai nauraa oikein kunnolla. Tässäpä loistava ohjelmanumero Kansanlähetyksen suvipäiville, joiden teemana tänä vuonna on "Hengessä mukana".
Havainnoija (ei rekisteröitynyt) • 04.07.2011 02:07
Johan oli show, kesken muna-juoksun tapahtuneine synnytyksineen kaikkineen. Turistien, samoin kuin hetkeksi osaksi esitystä päässeen/joutuneen taksikuskin ajatukset jäänevät ikiajoiksi meiltä salaan.
Turisteille sanon sen, minkä toissavuotisenkin Priden yhteydessä: ei ole pakko tulla Helsinkiin, jos ei täällä kestä olla.
Catsy (ei rekisteröitynyt) • 04.07.2011 09:26
Hauskaa, että tästä näyttäisi tulevan jokavuotinen tapahtuma.
Nelosen kuvaama kooste: www.ruutu.fi
|
» Jutun oma sivu ja lukijakommentit
Pride-radion toimitus teki valtavan ja hienon työn. Suoraa lähetystä tehtiin 16 tuntia. Tämä oli ensimmäinen kerta, mutta toivottavasti ei viimeinen. Lähiradio, jonka kautta lähetys tuli, on luopumassa taajuudestaan, ja sen jälkeen ohjelmia voi kuunnella vain netissä. Toivotaan kuitenkin, että ensi vuonna saadaan jostain riittävästi varoja vuokrata käyttöön uusi lähetin ja taajuus priden ajaksi.
Lauantain ohjelmasta olemme keränneet tähän erilaisia haastatteluja. Prideradion ohjelma löytyy kokonaisuudessaan Lähiradion nettisivulla.
www.kslradio.fi
*****
Prideradio elää erinomaisen juontajaryhmän ja hyvän musiikin voimalla. Tämä on ollut yksi tämän vuoden homopoliittisista kulttuuriteoista.
Juontajat kertovat pride-viikon naisten ohjelmasta Euroviisuklubilaisia haastateltavana, osa1 Euroviisuklubilaiset, osa2 Juontajien rupattelua musiikeista Lisää juontajatyöskentelyä Sylvester Lindarv haastateltavana Juontajien leikkimielinen levyraati, musiikit kuultavissa vain Lähiradion sivulta Miss Divet haastattelussa, osa1 Miss Divet, haastattelun osa2 Mr Gay Finland pikahaastattelussa Haastattelu Gay-teatterista Gay-teatterin ohjaaja haastateltavana Tapahtumavinkkejä, mm. Jyväskylän Half Priden ohjelma Kansanedustaja Silvia Modig (vas.) haastateltavana Urheiluseura Hot haastattelussa Kansanedustaja Lasse Männistö (kok.) haastateltavana Miesten kesken turvallisesti ja testaukset, Teppo Heikkinen kertoo
Lukijoiden kommentit
Ranneliikkeellä on vielä paljon editoimatonta materiaalia, mm. transpoliittisesta illasta, kirjailijapaneelista ja sateenkaarimessusta. Niihin palataan, kun on ensin pidetty muutama vapaapäivä.
|
» Jutun oma sivu ja lukijakommentit
Pride-kulkue oli ennätyspitkä. Liikkeelle lähdettiin klo 13 ja viimeiset ovat juuri tulleet Kaisaniemenpuistoon. Ohimarssi kesti 55 minuuttia. Ryhmiä oli yli 50, rekkoja viisi. Ministereitä oli kaksi. Ministerien haastattelut alhaalla kuvien jälkeen.
Pride-kulkueessa oli kaksi ministeriä, Paavo Arhinmäki ja Ville Niinistö. Tässä heidän haastattelunsa ennen marssin alkua. Ensin kulttuuriministeri Arhinmäki, sitten Ville Niinistö
|
» Jutun oma sivu
Lauantai 2. heinäkuuta 2011 oli Helsinki Priden perinteisen kulkueen ja puistojuhlan päivä. Sää oli aurinkoinen ja helteinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
» Helsinki Pride 2011 -kuvagalleria 1
» Helsinki Pride 2011 -kuvagalleria 2
» Helsinki Pride 2011 -kuvagalleria 3
Kulkue oli ennätyksellisen pitkä, sillä siihen osallistui poliisin arvion mukaan 7 000 ihmistä. Lisäksi katujen varsilla oli paljon katsojia. Tänä vuonna kulkue sujui täysin rauhallisesti. Turvatoimia oli myös kiristetty edelliskesän tapahtumat mielessä. Esimerkiksi vartijoiden ja poliisin läsnäoloa oli lisätty.
Pride-kulkueessa oli politiikan silmäätekevistä mm. ministerit Ville Niinistö (vihr) ja Paavo Arhinmäki (vas). Priden infotorilla ovat edustettuna kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja lukuunottamatta.
Puistojuhlapaikalla, Kaisaniemen kentällä, alkoivat valmistelut aamuvarhaisella. Lava oli rakennettu kymmenen aikoihin ja ensimmäiset GLBTI-toimijat pystyttävät esittelypisteitään infotorille. Ranneliike.net sai oman paikkansa pystytettyä ensimmäisten joukossa.
Kello yhteen mennessä Helsingin Senaatintori ja tuomiokirkon portaat ovat täyttyneet monenkirjavista ihmisistä, ilmapalloista ja kylteistä. Kulkueeseen lähteviä kuorma-autoja viimeisteltiin. Kaikkiaan viitisenkymmentä erilaista nimettyä ryhmää, viisi pride-teemalla somistettua kuorma-autoa (joista yksi oli karhujen paloauto), muutama moottoripyörä ja valtaisa joukko ryhmiin järjestäytymättömiä ihmisiä oli valmiina muodostamaan kulkueen.
Kulkue lähti liikkeelle, kun Senaatintorilla sijaitsevan tuomiokirkon kello oli lyönyt yksi. Kulkue eteni Senaatintorilta reittiä Unioninkatu, Pohjois-Esplanadi, Mannerheimintie, Kaivokatu, Rautatientorin ympäri Mikonkatua ja Vilhonkatua määränpäänään Kaisaniemen puisto. Poliisin arvion mukaan rauhallisesti sujuneessa kulkueessa oli mukana jopa 7 000 ihmistä.
Jotta ratikka- ja muu liikenne hoitui, oli kulkueeseen tehtävä rakoja. Tämä aiheutti sen, että kulkue ei ollut ihan yhtenäinen; se näytti loppuvan monta kertaa, mutta aina väkeä tuli kulman takaa kuitenkin lisää. Kulkueen kärki oli ollut jo hyvän aikaa perillä puistojuhlapaikalla, kun viimeiset vasta suunnittelivat lähtöä matkaan.
Pride-kulkue oli ohi hieman kahden jälkeen ja puistojuhla käynnistyi Kaisaniemen puistossa. Yleisöä oli kentällä ja sitä ympäröivään puistoon levittäytyneenä arviolta kymmenisen tuhatta. Lapsiperheiden temmellyskentäksi oli järjestetty kentän viereinen leikkipuisto liukumäkineen ja kiipeilytelineineen.
Kolmen jälkeen lavalle nousi Martina Aitolehti.
Puoli viiden aikaan aloittanut PMMP kokosi lavan eteen bailaavan yleisön. Yhtye soitti tuttuja hittejään ja tarjosi naisenergiaa - ja yleisö eli täysillä mukana.
Kuuden nurkilla puistojuhla alkoi hissukseen päättyä. Pride-arpajaisten voittonumeroita kuuluteltiin lavalta, samalla kun pöytiä ja telttoja koottiin pois ja väki alkoi vaeltaa kohti rautatientoria ja Hakaniemeä. Monet jäivät kuitenkin vielä nauttimaan kesäisen helteisen Helsingin illasta.
Huusseja oli juhlijoille järjestetty kolmisenkymmentä ja niihin on aikamoiset jonot. Helteellä on nesteytettävä, joten hätäkin oli sen mukainen.
Allaolevat kuvat: smo ja Harry B
 Ranneliike.net sai oman paikkansa pystytettyä ensimmäisten joukossa.  Esiintymislava on pystytetty aamulla kymmenen maissa. Kohta alkaa valojen testaus.  Iso karhulippu  Ennen kulkuetta Helsingin Senaatintorilla väki alkaa kokoontua...  Jutta Pinkkinen juontaa priden puistojuhlan  Viron homonuoret  Martina Aitolehti esiintyi kolmen jälkeen.  PMMP esiintyi
|
» Jutun oma sivu
Karhuryhmän pride-ohjelma alkoi jo eilen saunaillalla. 70 henkeä ahtautui Kalliossa karhusaunaan, joten tunnelmaa oli. Tänään jatkettiin grillitapahtumalla Lintsin kalliolla. Liput liehuivat, aurinko paistoi ja Amerikasta suomalaiseksi - turkulaiseksi - vaihtanut Lenny lauloi ja soitti kitaraa.
Piknik jatkuu myöhäiseen iltaan saakka.
 Maisemat olivat mainiot  Alhaalla kulkivat junat
|
» Jutun oma sivu
Huomisessa pride-kulkueessa on ennätysmäärä ryhmiä, rekkoja ja ihmisiä. Tästä paraatista odotetaan tähän saakka suurinta. Kulkuevastaava Paavo Pyykkönen kertoo tilanteesta. Erilaisia ryhmiä on tulossa mukaan ainakin 50, rekkoja on viisi, ministereita pari, kansanedustajien määrästä ei ole tietoa. Siinä ennakkotietoa. Myös turvallisuustyötä on tehty viranomaisten kanssa.
Ja sää on varmaan suosiollinen.Lämpötila 25-26 astetta merkitsee, että juotavaa on oltava mukana riittävästi.
Kulkueesta vastaava Paavo kertoi tilanteesta perjantai-iltana klo 18. Kesto 4'42
|
» Jutun oma sivu
Pride-radio jatkuu tänään klo 11 alkaen Lähiradion taajuudella 100,3 MHz. Luvassa on tietoa kulkueesta, monia kiinnostavia haastateltavia (ettei vain myös uusi Mr Gay Finland) ja paljon pridemusiikkia.
Kohokohtia Pride-radion ohjelmasta torstaina
Pride-radion ohjelma on jälkikäteen kokonaan kuultavissa Lähiradion nettisivulla. www.kslradio.fi
Tähän kerätään muutamia kohokohtia ohjelmasta.
Helsinki Priden toiminnanjohtaja Anne-Mari Seppola Miten ranneliike on mukana pride-kulkueessa Jorma Uotinen, haastattelun alkuosa Jorma Uotinen, haastattelun loppuosa Bear with Us -ryhmän pride-ohjelma Juontajat vauhdissa 1 (musiikit leikattu pois) Juontajat vauhdissa 2 (mm. Suomen muut pride-tapahtumat) DTM:n ravintolajohtaja haastateltavana. Hän kertoo, että lauantaina kuullaan lisää uudesta homoravintolasta
|
» Jutun oma sivu
Malkus eli Helsingin Seudun Setan kristillinen ja elämänkatsomuksellinen ryhmä järjesti Kallion seurakunnan seurakuntakodissa keskiviikkoiltana tilaisuuden, jossa puhuttiin rakastamisesta ja uskosta. Tilaisuuden alustukset pakottivat miettimään asiaa monesta suunnasta. Seurakuntasali oli lähes täynnä kuulijoita.
*****
Alustus Malkuksen keskustelutilaisuudessa Pride-viikolla ke 29.6. klo 19 Kallion seurakuntasalissa
pastori, kanttori Samuli Korkalainen
Olin joskus isosena rippikoululeirillä, jossa oli mukana kehitysvammainen poika. Loppukokeena leirin pappi esitti tuolle pojalle suullisesti vain yhden kysymyksen: ”Mikä on keskeisintä kristinuskossa?” Poika mietti hetken ja vastasi sitten: ”Kristinuskossa keskeisintä on rakkaus.”
Myös Pride-viikon teemana on tänä vuonna rakkaus. Jos katsomme taaksepäin kulunutta vuotta, se on sateenkaariväen näkökulmasta kovin synkkä. Tuohon vuoteen mahtuvat niin kaasuisku Pride-kulkuetta vastaan, Ajankohtaisen kakkosen Homoilta, Älä alistu! -kampanja kuin surullisen kuuluisa jytky. Olisi ihan luontevaa ajatella, että sateenkaarikansan vastauksena kaikkeen tähän olisi Priden teemaksi valittu taistelu, oikeudet, itsepuolustus tms. Mutta näin ei ole tehty. Päinvastoin koko tapahtuma saa voimakkaasti kristillisen sävyn, kun Jeesus Nasaretilaisen ohjeen mukaisesti vihaan ei vastatakaan vihalla, vaan rakkaudella. Priden järjestäjien perustelu teeman valinnalle on paras pitkään aikaan kuulemani saarna: ”Aikana, jolloin vihapuhe oikeutetaan kritiikkinä ja jolloin väkivaltaa selitetään provokaatioilla, on tärkeää muistaa rakkauden sävyjen moninaisuus. Meillä jokaisella on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi, ja meillä jokaisella on velvollisuus suojella toistemme oikeutta rakastaa.”
Ihmisenä olemisen yksi perimmäisistä kysymyksistä on: Kelpaanko minä? Kelpaanko minä tällaisena kuin olen Jumalalle ja toisille ihmisille? Tämä on aivan erityisen kipeä kysymys niille, jotka kokevat itsensä erilaisiksi. Kristillisessä mielessä moni pohtii silloin, olenko erityisen syntinen tämän erilaisuuteni vuoksi. Ja aivan omiin mittaluokkiin päästään, kun nämä kysymykset koskettavat seksuaalisuuden aluetta. Elänkö synnissä olemalla homoseksuaali?
Jotkut sinänsä ihan hyväntahtoiset ihmiset vastaavat tähän kyllä. Heidän mukaansa poikkeava seksuaalinen tai sukupuolinen suuntauminen on syntiä, mutta ei se ole sen pahempi synti kuin muutkaan. Jumala antaa sen katuvalle anteeksi. Homokin voi päästä taivaaseen, ei tämä ole pelastuskysymys.
Tämä ajatus ei kuitenkaan riitä identiteettinsä kanssa kamppailevalle ihmiselle. Kysymys omasta kelpaamisesta Jumalalle ja toisille ihmisille on todellisuutta tässä ja nyt, ei vasta aikojen lopulla. Kirkon yksi perusvirheistä nykyajassa on edelleen liian vahva puhe synnistä, vaikka siihen sitä synninpäästöä ja armoa kyllä tarjotaankin. En usko kenenkään Jumalaa hapuillen etsivän ja oman olemassaolonsa oikeutusta kyselevän tarvitsevan ensisijaisesti puhetta synnistä. Jokainen meistä tietää kyllä ilman erityistä painottamistakin olevansa syntinen.
Tällä en halua sanoa sitä, että puhe synnistä pitäisi kirkossa lopettaa kokonaan. On olemassa oikein hyvää ja tarpeellista synnin julistamista. Jokainen meistä tarvitsee jatkuvaa muistutusta siitä, missä on tässä maailmassa meidän kutsumuksemme, missä on lähimmäinen, joka tarvitsee meitä Jumalan käsiksi, jaloiksi ja suuksi. Mutta se, että jatkuvasti painokkaasti muistutetaan siitä, miten pahoja me olemme, johtaa usein väärään lopputulokseen. Tällaista puhetta käytetään joissakin piireissä myös julmana vallankäytön välineenä, kun painostetaan niitä, jotka jo muutenkin ovat musertumassa identiteettiään koskevien kysymysten alla. Älä alistu! -kampanja oli surullinen esimerkki tästä. Sinänsä hyvässä tarkoituksessa tehtävä synninpäästön julistaminen on tällaisessa tilanteessa hengellistä väkivaltaa. Ja tämä kirkossa pitäisi nyt jo tunnistaa ja tunnustaa, jos kirkonkin mielestä kristinuskossa keskeisintä on rakkaus.
Mikä sitten lääkkeeksi, jos synninpäästö ei tepsi? Professori Paavo Kettunen on tullut viime vuosina tunnetuksi siitä, että hän on nostanut kirkollisessa keskustelussa esiin häpeän teemoja. Uunituoreessa kirjassaan Kätketty ja vaiettu. Suomalainen hengellinen häpeä Kettunen muistuttaa siitä, että häpeä on eri asia kuin syyllisyys ja siksi myös lääkkeet niihin ovat erilaiset. Syyllisyyteen auttaa anteeksipyytäminen ja -antaminen, mutta häpeä on erilainen asia. Syyllisyys liittyy tekemiseen, häpeä olemiseen. Tuo perimmäinen kysymys, kelpaanko minä, ei siis pohjimmiltaan liity syyllisyyteen, vaan häpeään. Häpeään vastaukseksi tarjottu synninpäästö välittää signaalin, että kyseisen ihmisen häpeälliseksi kokema piirre on syntiä, josta on tunnettava syyllisyyttä ja josta on tehtävä parannusta. Tällainen ”rippi” on hengellistä väkivaltaa. ”Synninpäästöllä ei voi antaa ihmiselle olemassaolon oikeutta, joka hänelle kuuluu syntymän perusteella saatuna lahjana”, Kettunen toteaa.
Juuri tässä kohdassa löydämme leikkauspinnan myös luomisteologiaan, jolla monet konservatiivit perustelevat homoseksuaalisten suhteiden vastustamista. Heiltä unohtuu tämä näkökulma: tekeekö Jumala luomistyössään virheitä? Me tiedämme, että homoseksuaalisuus ei ole oma valinta, eikä edes sellainen piirre, jonka voisi jotenkin erottaa muusta ihmisyydestä. Näin ollen kysymys seksuaalisesta ja sukupuolisesta identiteetistä liittyy kristityllä aina pohjimmiltaan myös luomiseen. Paavi Benedictus XVI on todennut näin: ”Ajatus, että Jumala on luonut jokaisen yksittäisen ihmisen kuuluu Raamatun ihmiskuvaan. Jokainen ihminen on oma yksilönsä ja sellaisenaan Jumalan tahtoma.” Tässä valossa konservatiivien Jumala ei vaikuta kovin kaikkivaltiaalta, koska hän näyttää luomistyössään tekevän virheitä.
Paavo Kettunen omistaa kirjassaan yhden kokonaisen alaluvun myös häpeälle homoseksuaalisuudesta. Vaikka suhtautuminen on muuttunut sallivammaksi, on monen yksilön tie oman homoseksuaalisuuden tunnistamisesta sen hyväksymiseen edelleen pitkä ja kivulias. Jos homoseksuaalisuutta pidetään kotona tabuna ja vastenmielisenä asiana, on se omiaan aiheuttamaan häpeää. Sama kokemus voi liittyä myös kaveriporukkaan, kouluun, työyhteisöön ja valitettavasti varsin usein myös seurakuntaan. Kettusen mukaan ”monesti homoseksuaalinen ihminen on jäänyt yksin ja instituutioiden ulkopuolelle, mikä on merkinnyt hänelle suurta kärsimystä ja ahdistusta oman identiteetin rakentumisessa. Epäsuorasti ja salaa hän on joutunut hakemaan vahvistusta omalle identiteetilleen eri tahoilta.” Ja Kettunen jatkaa: ”Tätä taustaa vasten on hyvin ymmärrettävää, että homoseksuaalit ovat toivoneet rekisteröityjen parisuhteidensa tunnustamista ja hyväksyntää myös kirkon piirissä. Kun kirkolta on toivottu rukousta tai rekisteröidyn parisuhteen siunausta, sen taustalla on kuultavissa häpeään liittyvä kysymys, hyväksytäänkö minut, kelpaanko minä tällaisena.”
Varsinkin sellaisissa piireissä, joissa homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan kielteisesti tämä halu tulla kelvatuksi johtaa helposti yritykseen tekeytyä heteroksi. Kun ei tule huomatuksi omana itsenään, joutuu näyttelemään vierasta roolia. Moni homoseksuaali kokee myös niin, että aiheuttaa omalla olemuksellaan pahaa toisille ja yrittää korvata sen miellyttämällä muita. Nämä molemmat yritykset on tuomittu epäonnistumaan.
Raamatun ja kirkkojen perinteisen opetuksen kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on tietenkin omiaan vielä lisäämään homoseksuaalien häpeää ja tuomituksi tulemisen kokemusta. Rationaalinen harkinta panee kuitenkin monen epäilemään uskonnollisen opetuksen logiikkaa ja kyseenalaistamaan Jumalan tuomion mahdollisuuden. Paavo Kettusen mukaan tämän prosessin myötä moni on löytänyt rakastavan Jumalan, mutta häpeä on silti saattanut jatkua toisten ihmisten edessä. Monen yhteys kirkkoon on katkennut, kun on kokenut tulevansa siellä torjutuksi. Tämä kertoo siitä, että kokemus Jumalan rakkaudesta ja hyväksynnästä ei riitä, jollei samaa rakkautta ja hyväksyntää saa kokea myös muilta kristityiltä. Toisaalta tämä muistuttaa myös rakkauden voimasta: jos ihminen kokee joutuvansa valitsemaan kirkon ja rakkaussuhteen välillä, hän useimmiten valitsee rakkaussuhteen.
Monien mielestä kirkkoa jakavissa kiistoissa on pohjimmiltaan kysymys Raamatusta. Olen tästä eri mieltä. Mielestäni kirkollisen homo- ja naispappeuskeskustelun ytimessä jakolinjana ei ole Raamattu, vaan kyse on yhteensovittamattomista jumalakuvista. Paavo Kettunenkin hahmottelee kirjassaan kaksi erilaista jumalakuvaa. Ensimmäisen mukaan ihmisen ja Jumalan välinen suhde on kontrolloiva. Tällöin Jumalaa ja hänen tuomiotaan on syytäkin pelätä. Ihminen on koko ajan vaarassa loukata Jumalaa – eikä vain tekemisillään, vaan koko olemisellaan. Tällaisen jumalakuvan perusteella homoseksuaalisuus koetaan ”synnilliseksi olemiseksi” ja loukkaukseksi Jumalaa kohtaan. Jumalan todellisuus on mustavalkoinen, hyvä ja paha erotetaan jyrkästi. Tällaiseen Jumalaan uskovien Raamattu on lakikirja ja armo niin kuin EU-direktiivi – se sisältää reunaehtoja.
Sitten on se toinen jumalakuva, jossa Jumala on ensisijaisesti kiinnostunut ihmisestä ja hänen hyvinvoinnistaan. Jumalaa kiinnostaa enemmän ihmisen suhde häneen kuin ihmisen yksittäiset tekemiset. Tällaisen Jumalan toiminnan motiivi ei ole kontrolli vaan rakkaus. Tällaiseen Jumalaan uskovat löytävät Lutherin tavoin Raamatun punaiseksi langaksi Kristuksen ja saavat kokea armoa, joka ei sisällä mitään sivuvaatimuksia tai ehtoja.
Kristinuskossa keskeisintä on rakkaus. On tärkeää pitää tätä esillä, että mahdollisimman moni identiteettinsä kanssa kamppaileva löytäisi tien kontroilloivasta jumalakuvasta rakastavaan jumalakuvaan. Rakastavaan Jumalaan uskovan kirkon tehtävä on sanoa elämän suurten kysymysten keskellä kamppailevalle, että elämällä on tarkoitus, että hyvyys on totta, että kauneutta on ja rakkautta piisaa. Pride-viikon teeman mukaisesti on tärkeää muistaa rakkauden sävyjen moninaisuus. Tässä on jumalakuvamme mukaisesti laki ja evankeliumi tiivistettynä: ”Meillä jokaisella on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi, ja meillä jokaisella on velvollisuus suojella toistemme oikeutta rakastaa.” Emeritus arkkipiispa John Vikström välitti tämän sanoman viime syksynä homoseksuaaleille radiokolumnissaan: ”Sinä et ole rikollinen, et sairas, et synnillinen. Sinä kuulut siunauksen piiriin, et kirouksen. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon kaipuutasi rakkauteen, toisen ihmisen läheisyyteen ja lämpöön.” Ja apostoli Paavali sanoo roomalaiskirjeessä: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:38-39)
Aluksi Malkuksen vetäjät johdattivat aihepiiriin Pastori, kanttori Samuli Korkalainen nosti esiin monelle kipeän asian: häpeän Korkalaisen alustuksen loppuosa Perhe- ja verkostoterapeutti Jussi Nissinen lähti alustuksessaan liikkeelle omista varhaiskokemuksistaan Jussi Nissisen alustuksen loppuosa Kolmas alustus: LUK Johanna Kallio, hän lähti liikkeelle pohtimalla: Missä kohti olen menossa matkallani. Johanna kallion alustuksen loppuosa
|
» Jutun oma sivu
Queertutkija Paula Kuosmanen esitti keskiviikon Rakkaus-keskustelussa Kirjasto 10:ssä kritiikkiä siitä, että homoliikkeen ykköstavoitteeksi on tullut ns. sukupuolineutraali avioliitto. Monet homot ja lesbot ovat yksimielisiä: se ei koske heitä henkilökohtaisesti. On ehkä muitakin asioita, joita voisi nostaa esiin.
Eilen iltapäivällä queertutkija Paula Koskinen oli Pride-radion vieraana. Tässä haastattelu. Paula tarkentaa sitä, mitä hän halusi sanoa. Kesto 15 min. (Keskiviikon paneelikeskustelu löytyy ranneliikkeestä kokonaisuudessaan.)
Lukijoiden kommentit
Homoseksuaalien kannalta tuo avioliittolain muutos on ehdottomasti kaikkein tärkein asia. Sen jälkeen homoseksuaalit olisivat tosiaan lain mukaan tasavertaisia heteroiden kanssa. Lisäksi tuon lain hyväksyminen edistäisi asenteiden muuttumista positiiviseen suuntaan, eli tasa-arvoa työelämässä ja kaikilla muillakin elämän alueilla, kun homoseksuaalisuus esiintyisi yhä normaalimmassa tavalliseen elämään kuuluvassa valossa, eikä jonain erikoisena juttuna, jonka edustajille on omat liittonsa ja omat juttunsa. Sukupuolineutraali avioliittolaki on se viimeinen suuri pylväs tällä homoseksuaalisuuden dekriminalisoinnista alkaneella matkalla.
Homoseksuaalien olisi typerää ajaa mitään muuta asiaa enemmän kuin avioliittolakia. Joidenkin moniavioisten sateenkaariperheiden neuvolat ja muut "erityispalvelut" eivät kuitenkaan taida olla ihan niin kysyttyä tai merkityksellistä tavaraa.
Kommenttia muokattu: 01.07.2011 klo 09:09
Kerrankin joku järkevä queertutkija! On täysin käsittämätöntä, että homoliikkeen johtohahmot ovat fiksoituneet avioliittojuttuun ja äidittömien ja isättömien perheiden promoamiseen. Mistä moinen pakkomielle? Miksi ajaa tällaisia asioita, kun homosuhteet kestävät parista päivästä pariin vuoteen eikä kersoja ole kuin parilla harvalla siirtolapuutarhaavalla homoparilla?
Myös minusta avioliittoasia on homoille ja lesboille ykkösasia. Se on käsittääkseni viimeinen lainsäädännöllinen asia, joka on seksuaalivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuuden toteutumisen esteenä.
Kun lainsäädännöstä näkyy kaikkinainen yhdenvertaisuus (eikä ole esimerkiksi turhaa pakko-outtaamiseenkin johtavaa erottelua), on helpompaa edistää arjen tasa-arvoa.
Sukupuolivähemmistöjä koskee tietysti erityisesti translain uudistaminen.
Blueriver: Jos et itse halua paria vuotta pidempää suhdetta tai kykene sellaiseen, se ei tarkoita sitä, etteivätkö monet muut haluaisi tai kykenisi. Kerro, mitä sinun mielestäsi "homoliikkeen johtohahmojen" pitäisi ajaa? Olet tätä kielteistä mantraasi toistanut jo vuosikausia, mutta et ole koskaan ehdottanut rakentavasti mitään asioita edistävää. Koetko kenties tilanteen olevan nyt hyvän?
Kansalaisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden vastustajien argumentit kuulostavat entistäkin kummallisemmilta, suorastaan fanaattisilta.
Vaikka ei olisi yhtään tai vain yksi homopari tai saamelaispari, joka haluaa solmia avioliiton tai adoptoida lapsen/lapsia, lain on luonnollisesti taattava heille kaikki oikeudet. Kansalaisoikeudet nimittäin kuuluvat kaikille. Tämä on onneksi tajuttu jo useassa maassa.
Siihen, miksi Suomessa on paljon kiihkoilijoita, jotka haluavat alempiarvoistaa ja syrjiä muita kansanryhmiä, erityisesti homoja ja lesboja, vähättelemällä, solvaamalla ja vihaa lietsomalla, ei ole minulle täysin selvinnyt. Normaali ihminenhän hyväksyy kanssaihmiset. Ilmeisesti kiihkoilijoilta puuttuu kokonaisnäkemys ihmisistä ja yhteiskunnasta. Herkkiin yksilöihin vaikuttaa tietenkin homovihajärjestöjen levittämä kiihotus homoja ja lesboja vastaan.
Havainnoija (ei rekisteröitynyt) • 01.07.2011 15:41
Mielestäni nykytilanne on johonkin tekopyhän ja absurdin välimaastoon paalutettu välietappi. Laki rekisteröidystä parisuhteesta tarvittiin, sillä tasa-arvoista avioliittolakia ei varmasti olisi siihen aikaan saatu eteenpäin senkään vertaa kuin nyt.
Absurdina pidän taas sitä, että nykyisellään avoliitto taitaa olla suht tasa-arvoinen juridiselta kannalta, mutta siitä "eteenpäin" mentäessa vaihtoehdot on avioliitto (vain kahden eri sukupuolen välillä) tai rekkari (osapuolet vain ja ainoastaan samaa sukupuolta). Rekkarilaki oli säätöhetkellään tarpeen, mutta siitä alkaa aika ajaa ohi eli rinnakkaisia instituutioita on vaikea selittää juridiselta kannalta, mitä avioliitto valtiovaltiovallan silmissä on / pitäisi olla.
Isoin duuni on varmaan muuttaa mielikuvia. Tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuttaessa ensimmäisinä mieliin läsähtää kahden miehen kirkkohäät. Lainsäädännölliseltä kannalta sitä voisi pitää yhtä loukkaavana stereotypisointina kuin sitä, että kaikkille homoille sopii pinkki t-paita "Eines lover" -tekstillä, kaikkien lesbojen päivätyö on ajaa täysperävaunuyhdistelmää tai jokainen biseksuaali on sukupuolesta välittämätön saalistaja. Kun ihmiset saataisiin ymmärtämään, että kyseessä ei ole "ne", vaan naapurisi, serkkusi, työkaverisi, vasen laitahyökkääjä, siivooja tai pomosi.
Kommenttia muokattu: 01.07.2011 klo 19:32
Avioliitto on edelleen nyky-yhteiskunnassa erittäin merkittävä instituutio. Sen tulisi tasa-arvoisessa yhteiskunnassa olla kaikille täysikäisille avoin. Näin ei ole.
Hbt-kansan oikeuksia ajavan liikkeen keskeisiin päämääriin täytyy kuulua parisuhteiden yhdenvertaisuus lain edessä ja yhteiskunnassa. Muuten hbt-ihmiset ovat vähempioikeuksisia. Miksi näin pitäisi olla? Ylipäänsä on turhaa ylläpitää liikettä, jos se ei pyri täydellisen tasa-arvon saavuttamiseen tilanteessa, jossa niin ei ole. Vaikka avioliiton tasa-arvon ajaminen ei kiinnostaisi nykyisen queer-teorian kannattajia, näkisin itse tarpeelliseksi taistella periaatteesta tasa-arvon puolesta. En ymmärtäisi edes tutkimustilanteessa sitä, että minä olisin vähempioikeuksinen kuin heterotutkija.
Tlällä oikeudella ei ole mitään tekemistä liittojen tai suhteiden pituuden kanssa. Onko näin edes heteropuolella? Tällä oikeudella ei myöskään ole tekemistä sukupuolen kanssa, vaan kahden ihmisen keskinäisellä tahdolla. Ei heteroavioliittoja solmita ensilinjassa sukupuolen perusteella, vaan motiivit ovat kyllä toiset.
Smo & martin ja kumppanit: Hörön lörön. Tiedätte aivan hyvin itse tai sitten ette mikä on homosuhteiden kesto ja perusta ja mitä elämäntyyli tarkoittaa. Jos joku satunnainen ranneliikkeen ylläpitäjähomo sattuu saamaan pikku suhteensa selviämään hengissä muutaman vuoden, ei se tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin kammottavalla tavalla yhteiskunnan sorsima, kun ei pääse marssimaan karhukumppaninsa kanssa alas Kallion kirkon rappusia riisisateessa. On täysin älytöntä, että esim. Martin höpisee avioliiton merkityksestä kuin konservatiivisin usalaisin heterokristitty konsanaan. Jos olisitte heteroita, olisi ääni aivan toinen kellossa, ravaisitte avoliitosta toiseen, eikä suurempaa intressiä avioitumiseen olisi. Olette kuin lapsia karkkikaupassa jotka parkuvat jonkin sellaisen perään mitä eivät voi saada. Teidän parkumisenne peittää alleen paljon tärkeämpiä asioita. Jo pelkästään se, että homot saavat turpiinsa takahikiällä, on olennaisempaa korjattavaa.
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/tietoa_ja_linkkeja/tilastotietoa/parisuhteet_ja_seksuaalisuus/avioerot/
"Mikäli avioerojen kehityksessä ei tapahdu merkittäviä muutoksia, arviolta lähes puolet avioliitoista päättyy eroon."
Tästä huolimatta kukaan ei kyseenalaista ihmisten oikeutta solmia heteroavioliitto, joten on täysin yhdentekevää mikä esimerkiksi Blueriverin mielikuva samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kestosta on. Jos kaksi aikuista haluaa virallistaa parisuhteensa, tulee tähän olla kaikilla samanlainen mahdollisuus. Muussa tapauksessa kielto tulee voida perustella paremmin: esimerkiksi lähisukulaisten avioliitot on kielletty koska tämän tiedetään lisäävän perinnöllisten sairauksien riskiä.
Takahikiällä turpiin saaminen vähenee parhaiten sillä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tulisivat ulos kaapista. Tällöin käsitys "kylän ainoista homoista" hälvenisi melko rivakasti.
Myös Pollonille samat sanat: Hörön lörön. Niin kauan kuin peniksen tunkeminen vaginaan aiheuttaa lasten syntymistä, on herttaisen yhdentekevää vaikka miljardi rumaa setahomoa rääkyisi huuli tiukkana "oikeutta" päästä avioliittoon. Nimittäköön kukin keskustakaksiossaan asumista miksi haluaa, se ei penis-vagina-realiteettia muuta miksikään. Siinä ei iloisenväristen riemulippujen heiluttelu aiheuta pätkääkään! Kiertelin tänään Kaisaniemessä haastattelemassa muutamia homopoikia, ja arvatkaapa kiinnostaako heitä teidän fasistiagendanne tippaakaan. KESKITTYKÄÄ OLENNAISEEN. Se että voimme olla pique-nique'illä puistossa homoina on tavoittelemisen arvoista ilman että skini tulee hakkaamaan meidät; ei se, että miehen näköinen papitar tulee siunaamaan minun ja mieheni kodin ilman mutinoita tai että pääsen keksittyihin "naimisiin" valtion silmissä. Teidän vaatimustenne historiattomuus ja perusteettomuus on niin absurdia, että jokaisen järkevän kansalaisen ja erityisesti homoseksuaalin (tunnen joitakin filosofihomoja jotka jo tekevät näin) tulee vastustaa niitä viimeiseen asti. Suuren yleisön tietoon tulisi tuoda se, millaista homoelämä todellisuudessa on; että vain häviävän pieni murto-osa homoista on näitä pullaa paistavia, porkkanoita kasvattavia, lapsista haaveilevia, spermanpakastajahomopareja. Tällä hetkellä media on niin aivopestyä tai seta-agendan edustajien valtaamaa ettei se onnistu, mutta se päivä tulee teillekin vielä koittamaan.
Hyvin paljon tuskaa ja ahdistusta, kenties kateutta, näyttää löytyvän nimimerkki Blueriverin taustalta. Se on tietenkin ikävää yksilön kannalta, mutta käsittääkseni hänkin pystyy ratkaisemaan henkilökohtaiset ongelmansa jos vain haluaa.
Havainnoija (ei rekisteröitynyt) • 02.07.2011 21:21
Valitettava tosiasia kuitenkin on, että yhteiskunnan kehittyminen parempaan suuntaan on pitkälti muiden muassa Setan ansiota. Jatkahan kuitenkin räkyttämistä, niin ei pääse unohtumaan miksi sitä työtä on tehty ja miksi kannattaa jatkaa.
Jos tietoni ja kommenttini aiheesta olisivat niinkin matalalla tasolla kuin esimerkiksi Blueriverillä, en edes kehtaisi kirjoittaa tähän keskusteluun.
Noiden parin Blueriverin sekavan kommentin jälkeen Blueriverin kiukuttelun motiivit ovat mielestäni entistäkin oudommat ja hatarammalla pohjalla.
Kovin varmoja tuntuvat olevan Blueriverin tiedot siitä, millaisia homosuhteet ovat, kauanko ne kestävät, mikä niiden perusta on ja millaista homoelämä todellisuudessa on. En tiedä, mistä Blueriver on ammentanut tietonsa, mutta itse en allekirjoita Blueriverin käsityksiä. Minusta Blueriverin arviot kuulostavat vähän ruskealta ja vetelältä.
Itse lähden siitä, että sitten kun maallinen lainsäädäntö takaa samanarvoiset elämän eväät seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, niin sen jälkeen asia on loppuunkäsitelty. Avioliittolakihan ei pakota ketään menemään naimisiin. Blueriverin mainitsemalla "penis-vagina -realiteetilla" ei tarvitse olla mitään tekemistä avioliiton tai perheen kanssa.
Avioliittolainsäädännön muuttaminen yhdenvertaisemmaksi ei taatusti uhkaa sellaisten ihmisten elämäntapaa, joille avioliitto ei mitään merkitse. Vai onko Blueriverillä ja kumppaneilla jokin pelko siitä, että tämä enemmistön haluama avioliittolain muutos jotenkin söisi tilaa jonkinlaiselta muulta elämäntavalta? Minä en näe sellaista uhkakuvaa.
Blueriver ei näytä tekevän eroa myöskään maallisen avioliittolainsäädännön ja kirkollisen avioliittoon siunaamisen välillä. Itse esimerkiksi en kuulu kirkkoon, enkä tunnusta mitään uskoa. En siten myöskään henkilökohtaisesti edes haluaisi mitään kirkollista tai muuta uskonnollista toimitusta. Ymmärrän kuitenkin hyvin heitä, jotka haluavat.
Se että muutamaa Blueriverin Kaisaniemessä haastattelemaa homopoikaa ei avioliittoasia nyt kiinnosta, ei liity asian edistämisen tärkeyteen kovin suuresti.
Itse näen nykytilanteen (kaksi erillistä parisuhdeinstituutiota) suurimmiksi ongelmiksi kolme seuraavaa asiaa, tärkeysjärjestyksessä: Kaksi erillistä instituutiota johtaa suuntautumisen paljastumiseen ulkopuoliselle, koska esimerkiksi julkishallinnon siviilisääty-kohdassa on erilliset merkinnät noille instituutioille. Toinen syrjivä kohta on sukunimiasia; parisuhteensa rekisteröivät joutuvat sitä erikseen anomaan ja siitä maksamaan, kun avioliiton solmiville se kuuluu pakettiin. Kolmas asia on lapsen adoptoiminen yhdessä. Adoptioasia ei kosketa minua mitenkään henkilökohtaisesti, mutta ymmärrän että se joitakuita koskee.
Myös homojen puistopiknikkien ja muukin seksuaalivähemmistöihin kuuluvien turvallisuus on ehdottomasti tärkeä asia. Tässä olen hyvin samaa mieltä. Viharikoslainsäädäntö ja sen käytännön toteuttaminen on selkeä kohde, joka kaipaa edistämistä. Samoin asennekasvatus. Sitäkin Seta ja muut toimijat tekevät. Mikäli Blueriverillä on tiedossaan (lisää) hyviä keinoja vähentää ns. viharikoksia, niin hyvä. Toivottavasti Blueriver myös aktiivisesti toimii edistääkseen asioita, eikä kuluta energiaansa vastustamalla vaikkapa avioliittoasiaa (jonka ei oleta koskevan mitenkään itseään).
Avioliittolainsäädännön yhdenvertaistaminen parantaa kuitenkin myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvien asemaa yleisesti; lain edessä seksuaalivähemmistöt ovat entistä lähempänä ns. seksuaalienemmistöä, jolloin lainsäädännöstäkään ei kukaan voi saada perusteita ihmisten eriarvoisuuteen liittyvälle kohtelulle.
Blueriver!
Se, että Sinä et välitä avioliitosta instituutiona, ei suoraan loogisesti yhdisty siihen, että tämän hetken avioliittolainsäädäntö on epäoikeudenmukainen. Ilmeisesti et ole ymmärtänyt kehitystä ollenkaan, kun kirjoitat historiattomuudesta. Nimenomaan viime vuosikymmenien historia on tuonut oikeuksia homoille ja lesboille
kohti samanarvoisia mahdollisuuksia kuin heteroilla. Avioliitto ei ole mikään penis-vagina -yhteys, johon sen - järkyttävää kyllä - yrität typistää. Ihmisen keskinäisen suhteen siunaaminen Jumalan edessä ja/tai yhteisön vahvistetun hyväksynnän saaminen eivät ole olemattomia tai pieniä asioita. Mitä tulee muunlaisiin suhteisiin, niin n i i t ä on hbt-kansan ollut maailman sivu mahdollisuus toteuttaa.
Väkivallan käyttöä tulee vastustaa. Avioliitto-oikeudet eivät vähennä tätä, vaan tukevat vähentämällä juuri väkivaltaa - henkistä, hengellistä ja rakenteellista väkivaltaa.
Minusta avioliitto-oikeuden asettaminen vertailuun väkivallan käytön kanssa on täysin ohi asian sohimista.
Erityisesti muutoksen aikaansaamisessa on keskityttävä asenteisiin ja niihin voidaan vaikuttaa mm. laillisesti hyväksyttyjen muotojen aikaansaamisen kautta.
|
» Jutun oma sivu ja lukijakommentit
1.7.2011 Mr. Gay Finland 2011 on Jussi Laitinen
Kilpailun nettisivulla Jussi poseeraa yhdessä Miss Suomen kanssa www.mrgayfinland.com
Mr.Gay Finland 2011 on 25-vuotias Saarijärveltä kotoisin oleva, nykyään Helsingissä asuva opiskelija Jussi Laitinen. Yleisön suosikiksi valittiin tekstiviestiäänestyksellä 24-vuotias Nico Siukola Tampereelta. Kilpailijat valitsivat keskuudestaan eniten tsemppihenkeä nostattaneen Parhaan Äijän, joka oli 22-vuotias Petteri Sääskilahti Oulusta.
Olen avoin ja haluan vuoden aikana lisätä ennen kaikkea avoimuutta ja suvaitsevaisuutta. Minulle saa tulla juttelemaan. Haluaisin myös muistuttaa että seksuaalisuus on vain osa ihmistä eikä missään määrin se vallitsevin osa. Se että satun rakastumaan miehiin ei ole väärin, sanoo tuore Mr. Gay Finland 2011 Jussi Laitinen.
(lainaus nettisivulta)
Helsingin Sanomien lehtijutussa kilpailun päätuomari, koreografi Osku Heiskanen uskoo, että Laitisesta tulee erinomainen mielipidevaikuttaja Suomessa käytävään keskusteluun homojen asemasta. "Pojat ovat kaikki eri puolilta Suomea. Jo se, että he ovat uskaltautuneet mukaan tähän kilpailuun, on hatunnoston arvoinen teko", hän sanoi ennen finaalia.
30.6.2011 klo 20.50 Kisa alkamassa
Mikko Silvennoinen kertoi klo 20.40 viimeisimmät kuulumiset Mr. Gay Finland -kisoista. Tulokset ilmestyvät nettiin heti voittajan julkistamisen jälkeen osoitteeseen www.mrgayfinland.com
Kesto 2'57"
|
» Jutun oma sivu
Maailmanhistorian ensimmäinen suomenkielinen Pride-radio aloitti klo 14 Helsingin seudulla Lähiradion taajuudella 100,3 MHz. Suoraa lähetystä on torstaina 30.6. klo 14-20 ja lauantaina 2.7. klo 11-21.
Viestejä studioon voi lähettää sivulta www.kimmoliisa.net Sieltä löytyy yhteydenottolomake.
Muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvat voivat kuunnella ohjelmaa jälkitallennuksena osoitteessa: www.kslradio.fi
Tässä näytteenä ohjelman ensimmäiset minuutit (tekijänoikeussyistä vain puheet) kesto 10'43"
|
» Jutun oma sivu
Rautatieasemalla taideteosta valmistellaan. Infopisteellä kerrottiin viimeiset kuulumiset. Toiminnanjohtaja Anne-Mari Seppolalla oli pridekulkueeseen liittyviä ministeritason uutisia.
Helsinki Pride Infopisteessä kuullaan uusimmat uutiset. Tänään ne ovat aika käytännöllisiä. Puhutaan naisten bileistä, pinsseistä ja homoseksuaalisuutta käsittelevästä kirjasta. Rakkauden sirkus jatkaa. Eilen illalla oltiin tv:n A-studiossa. Myös taideprojekti asemalla jatkuu. Priden toiminnanjohtaja Anne-Mari Seppola kertoi, että tilaisuuksissa on käynyt paljon väkeä. Lavatanssit vetivät hyvin, samoin keskustelut. Entä pride-kulkue ja sen yllätysvieraat. |
» Jutun oma sivu
Kirjasto 10:n keskustelutilaisuudessa eilen alkuillasta sali on tupaten täynnä, vaikka ulkona oli paras mahdollinen suvisää. Keskustelu sivusi monenlaisia asioita. Ovatko avioliitossa olevat kansankunnan parasta ainesta, ykköskategoriaa? Kuitenkin miljoona suomalaista elää sinkkuina. Kansanedustajat pohtivat avioliittolakeja, mutta kuka huolehtisi siitä, että kansa saisi hyvää seksiä? Voiko vapaita suhteita ja cruisingia harrastava olla hyvä ihminen? Miten autetaan niitä, jotka torjutaan omassa perhepiirissä vääränlaisen rakkauden vuoksi?
Tämäntyyppisten asioiden ympärillä käytiin puolentoista tunnin keskustelu. Keskustelu oli vilkas ja viihdyttävä, mutta siinä tuli esiin monia seksuaalivähemmistöille kipeitä asioita. Keskustelijoina olivat kansanedustaja Anna Kontula, projektipäällikkö Nasima Razmyar, kansanedustaja Oras Tynkkynen sekä queer-tutkija Paula Kuosmanen. Juontajana toimi Markku Heikkinen.
Alla on keskustelu jaettuna n. 10 minuutin pituisiin pätkiin.
|
» Jutun oma sivu
Cafe Kulma Karhupuiston vierellä oli täpötäynnä, kun tiistai-iltana puhuttiin punaisesta sateenkaaripolitiikasta. Tilaisuuden järjestäjä oli Vasemmiston Sateenkaarirakastajat-ryhmä. Se toimii Vasemmmistoliitossa.
Seuraavissa ääninäytteissä on keskustelun alkupuoli. Jäähdytyslaitteiden hurina on kova ja välillä Kallion paloasemalta lähtee paloautoja ja ambulansseja. Keskustelussa pohdittiin ihmiskuvan merkitystä, kieltä, jota käytetään ja sitä ristiriitaa, joka on akateemisen keskustelun ja työpaikoilla käytävien "duunarikeskustelujen" välillä.
Aluksi esittäytyvät keskustelijat. Saila Ruuth toimii Vasemmistonaisissa ja Tiia Aarnipuu oli taannoin Setan puheenjohtajana. Kesto 2'02"
Johdannoksi keskusteillan tarkoituksesta: mistä puhutaan ja miksi puhutaan. Kesto 2'02" Aluksi Saila Ruuth kertoi, mitä poliittiset puolueet kertovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevista asioista nettisivuillaan. Vertailu on hankalaa sen takia, että nettisivut ovat hyvin eritasoisia. Joillakin sivuilla on paljon blogeja ja niissä pohditaan hyvin erilaisia asioita.
Ensimmäisenä on tarkastelussa kokoomus. Kesto 9'54" Seuraavana käsitellään Demarien nettisivuja ja puolueohjelmaa: miten paljon siellä on ajankohtaisia seksuaali- ja sukupuolipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Kesto 9'09" Suuruusjärjestyksessä seuraavana on Perussuomalaiset. Kesto 7'07" Seuraavana keskustan sivuilta löytynyttä. Kesto 4'38" Vasemmistoliitto on suuruusjärjestyksessä seuraava. Kesto 5'14" Vihreiden nettisivuilla on paljon osumia. Siellä on paljon blogeja. Kesto 1'45" RKP:tä kiinnostavat erilaiset vähemmistöryhmät. Kesto 2'46" Millaisia kantoja löytyy Kristillisdemokraattien sivuilta. Kesto 6'08" Tiia Aarnipuu kommentoi. Hän kaipaa, että puolueissa mietittäisiin ja arvioitaisiin puolueen ihmiskuvaa. Siitä voisi lähteä liikkeelle. Nyt puolueiden sisäisessä keskustelussa arvostetaan järkeä. Tunteet eivät ole mukana. Kesto 7'16" Tiia Aarnipuu jatkaa. Setan puolelta aikoinaan yritettiin siivota kielenkäytöstä seksuaalisuus. Homojahan pidettiin lähinnä seksihirmuina. Nyt kaikesta seksualaisuudesta puolueiden keskustelussa vaietaan, samoin transasioista. Kesto 7'39" Miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevat asiat nousevat puolueissa esiin: viime aikoina jäsenaloitteiden kautta puoluekokouksissa. Miten puolueiden johtoelimet saadaan mukaan tukemaan jäsenaloitteita? Entä vasemmistopuolueissa kysymys työläisyydestä? Koskettavatko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasiat työläisiä? Kesto 9'41" Setan entinen puheenjohtaja Jorma Hentilä tarkassteli poliittista keskustelua 1970-80-luvuilla. Jo silloin yritettiin seksuaali- ja sukupuoliteemoja nostaa esiin. Kesto 9'35" Tiia Aarnipuu nosti esiin kysymyksen kielestä. Kieli on tärkeä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmsitöjä koskeva kieli voi olla hyvin vaikeaa asiaa tuntemattomalle, mutta tarkka kielenkäyttö turvaa sen, ettei loukata ketään. Kessto 3'34" Vielä yksi puheenvuoro varsinaisen keskustelutilaisuuden jälkeen. Miten työläisen arki ja akateeminen puhe kohtaavat toisensa. Ei välttämättä lainkaan. Akateemiselle väelle työpaikkojen hurtti huumori voi olla hyvinkin vierasta.
|
» Jutun oma sivu
Helsinki Priden toiminnanjohtaja Anne-Mari Seppola kertoi, että huomenna hänet on kutsuttu useampaankin mediaan kertomaan pride-viikosta. Ensimmäisenä on aamu-tv keskiviikkona klo 8:n jälkeen. Haastattelun kesto 1'00"
|
» Jutun oma sivu
Kaasunaamaritesti eteni näin: Roban homoterasseilta löydettiin muutama koehenkilö, jotka suostuivat testaamaan varastossa pitkään olleen kaasunaamarin. Testausaika oli yksi minuutti, ja siltä ajalta kerättiin kokemuksia. Yksikään koehenkilöistä ei joutunut angstin valtaan. Jos tulee suljetun paikan kammo, naamarista voi nopeasti vapautua.
 Ensimmäisen koehenkilön merkeistä voi päätellä, että ei hassumpaa. Testin suulliset kommentit ensimmäiseltä koehenkilöltä  Toisella koehenkilöllä oli vanhaa kokemusta naamareista  Kuten kuvasta näkyy, kolmas koehenkilö on JPVäisänen. Naamarin takana on oma, hiljaisempi maailma.  Onni potkaisi. Pride-kulkueesta vastaava Paavo osui paikalle. Olisi ihan hauska vastalause, kun jollain ryhmällä pride-kulkueessa olisi mukana kaasunaamarit.  Kotimatkalla poikkesimme Kukkapuiston lippakioskille. Se on "rakkauden kiska". Asia ei erityisesti liity pride-viikkoon, vaan siellä julistetaan rakkautta koko kesän
Lukijoiden kommentit
Kyllä hämmensi kun tultiin naamaria tarjoamaan, vasta kun puhuttiin ranneliike.netistä niin tajusin mistä on kyse... :D
Lilli (ei rekisteröitynyt) • 30.06.2011 17:44
|
» Jutun oma sivu ja lukijakommentit
Rakkauden sirkus starttasi maanantaina. Vankkurit vedettiin ensin Priden avajaisiin. Matkalla kuultiin, mistä tässä on kysymys.
Matkalla Priden avajaisiin puhuttiin vähän siitä, mikä on Rakkauden sirkus. Kesto 1'55"  Värikäs vankkuri  Liikennevaloissa Rautatieaseman läntisessä salissa maalataan taideteosta "Tervetuloa rakkauden kapunkiin". Se on tervehdys kaupunkiin saapuville. Taiteilijaryhmään kuuluva kertoo tässä teoksen ideasta. Kesto 1'44"
|
» Jutun oma sivu
Helsinki Priden infopiste on Lasipalatsissa, Mannerheimintie 22-24. Se on auki klo 11-19, ja sieltä saa vinkkejä tapahtumista, voi hankkia pääsylippuja bileisiin ja siellä on tarjolla Reginan virallinen pride-kappale CD:llä.
Infopisteessä on myös myynnissä pientä pride-tavaraa, kuten t-paitoja.
Pride-vikon avajaiset ovat Kolmen sepän patsaalla maanantaina klo 15.30
 Infotiski  Rautatieaseman läntisessä hallissa on käynnistynyt priden taideprojekti. Viikon aikana joka päivä taiteilijat valmistelevat teosta.
|
» Jutun oma sivu
Helsinki Pride 2011 -viikkoa vietetään 27.6. - 3.7. teemalla »rakkaus». Kaikkiaan pride-viikon aikana on noin 80 yksittäistä tapahtumaa ja tilaisuutta.
Aurinkoisena ja kesäisen lämpimänä maanantai-iltapäivänä kello 15.30 alkanut avajaistilaisuus oli houkutellut paikalle useamman sadan verran yleisöä. Järjestyksen valvontaan oli kiinnitetty erityistä huomiota. Paikalla oli järjestyshenkilöiden lisäksi myös poliiseja.
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen puhui kaupungin edustajana. Hän julisti myös pride-rauhan.
Hesetan puheenjohtaja muistutti avauspuheessaan, että viime aikojen tapahtumat osoittavat pride-tapahtumien tarpeellisuuden, nimenomaan ihmisoikeustapahtumana.
Pride-tapahtuman suojelija, SDP:n puoluesihteeri, kansanedustaja Mikael Jungner piti koskettavan puheen. Häntä ihmetytti asia, että kirkko ja uskonto on sotkettu seksuaalivähemmistöjen oikeuksista käytävään keskusteluun, ja arveli, että jos Jeesus eläisi, hän olisi täällä puolustamassa vähemmistöjä.
Viihteellisestä puolesta vastasivat Gay-kuoro Out ´n Loud - jo ehkä hieman turhan tutuksi tulleella setillään - sekä Regina, jonka "Haluan sinut" on tämän vuoden priden virallinen kappale.
Kaupungin ytimessä Kolmen sepän patsaalla järjestettävän avaustilaisuuden ja lauantaina 2.7. järjestettävien kaupungin läpi etenevän pride-kulkueen ja Kaisaniemen puistossa järjestettävän puistojuhlan lisäksi viikkoon mahtuu kymmenittäin muitakin tapahtumia.
 Helsingin kaupunginjohtaja ylipormestari Jussi Pajunen julistaa pride-rauhan.  HeSetan puheenjohtaja Helsingin seudun Seta ry:n tervehdys.  Helsinki Pride 2011 -tapahtuman suojelija Mikael Jungner Helsinki Pride 2011 -tapahtuman suojelija Mikael Jungner piti koskettavan puheen.  Helsingin gaykuoro Out ´n loud.
Lukijoiden kommentit
Havainnoija (ei rekisteröitynyt) • 27.06.2011 16:19
Kaupunginjohtajan puheen aikana tämä ryhmä harrasti jonkin sortin välihuutelua. Esimerkiksi miesääni huuteli kaupunginjohtajalle osoitettuja alatyylisiä huomioitaan. Tästä syystä kaupunginjohtajan puhe ei ole täällä kuunneltavana. Valitsin paikan paikan liian läheltä huutelevaa ryhmää. Kaupunginjohtajan puheen jälkeen ryhmä hakeutui plakaatteineen esiintymislavana toimivalle Kolmen sepän patsaan jalustalle, josta heitä pyydettiin väistymään.
http://www.vallankumous.org/blogi/2011/06/28/pride-pajunen-ja-securitas/
Catsy (ei rekisteröitynyt) • 28.06.2011 12:09
|
» Jutun oma sivu ja lukijakommentit
Priden yhteydessä 27.6. klo 18.00 Tanja Toivainen (HeSeta ry), Jussi Nissinen (Sexpo-säätiö) ja Juha Kilpiä (Nektaria ry) toteuttavat LHBTIQ-ihmisten läheisille tapaamisen Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen toimintakeskus Hapessa (Sörnäisten rantatie 31).
Paikalle ovat tervetulleita siskot ja veljet, äidit ja isät, tyttäret ja pojat, mummot ja vaarit, anopit ja appiukot, ystävät, puolisot, vaimot, miehet, kumppanit, rakkaat...joita läheisen Seksuaalinen tai sukupuolinen moninaisuus pohdituttaa ja tuottaa surua sekä mahdollisesti kohtaamisen vaikeutta. Harvassa asiassa on niin totta, että vain itseä voi muuttaa.
Toiveena on mahdollistaa sellainen vertaistapaaminen, jossa ihmiset voisivat tutkiskella ja tunnustella asiaan liittyviä oloja ja tunteita, sekä kenties saada helpotusta ja ymmärrystä
sille, miten tulisi olla ja toimia, jotta suhteet läheiseen säilyisivät ja parhaassa tapauksessa parantuisivat.
Lisätietoja saa Hesetasta Tanja Toivaiselta (toimisto@heseta.fi) ja Nektaria ry:stä Juha Kilpiältä (juha.kilpia@nektaria.fi).
--------------------------------------------------------------------------------
Nektaria ry edistää ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä lapsesta vanhukseen. Toimintatavat ovat moninaisia yksilö- ja ryhmätuesta, koulutuksesta ja konsultaatiosta yhteiskunnalliseen vaikuttamisen. Nektaria pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan tasa-arvoisemman, väkivallattoman ja onnellisemman ihmisyyden puolesta. Vuonna 2010 perustettu yhdistys on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.
Sen aktiivisia toimijoita ja hallituksen jäseniä ovat
- Juha Kilpiä, Seksuaalipedagogi (NACS), työnohjaaja, nuorisotyönohjaaja
- Susanna Ruuhilahti, Authorized Sexual Educator and Sexual Health Promoter (NACS), kätilö
- Tuija Lindroos, graafinen suunnittelu ja tiedotus
************
Tapahtuman tiedot Ranneliike.netin toimitukselle lähetti Juha Kilpiä. Pyysin lisäksi tietoa Nektaria ry:stä, koska se saattaa olla monelle vielä tuntematon yhdistys.
|
» Jutun oma sivu
Helsinki Pride 2011 ohjelma 27.6. - 3.7.2011 on julkistettu.
Koko viikon tapahtumien esittelyn lisäksi mukana on mielenkiintoisia kirjoituksia erilaisista sateenkaariaiheista.
Tapahtuman suojelija on Mikael Jungner.
- Kun minua pyydettiin Helsinki Pride 2011 -suojelijaksi vastaus oli helppo ja nopea kyllä.
Kannatan ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja rakkautta. Jos omalla esimerkilläni voin edistää
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, teen sen mielelläni.
---
- Tasa-arvotyössä ei ole saavutettuja etuja. Jo kerran saavutettu voitto voi kääntyä takaisin
kylmyydeksi ja ahdasmielisyydeksi. Työtä suvaitsevaisen ja vapaan maailman hyväksi
riittää meille kaikille, tänään ja huomenna. Kaikkia tarvitaan kertomaan, miten paljon
meillä on voitettavaa ja miten paljon meillä on hävittävää. Toivon kaikille Helsinki Pride
2011:n osallistujille rakkaudentäyteistä ja hauskaa viikkoa.
Mikael Jungner, SDP:n kansanedustaja ja puoluesihteeri
Ohjelmalehtinen on ladattavissa PDF-formaatissa.
|
» Jutun oma sivu
Kesällä 2011 on luvassa pride-henkistä aktiviteettia neljässä suomalaiskaupungissa. Helsingissä, Jyväskylässä, Tampereella ja Turussa liehuvat sateenkaariliput, kun pride-henki valtaa kaupungin. Tänä vuonna tapahtumat ovat eri viikoilla, joten pride-matkaaja voi halutessaan osallistua täysillä vaikka kaikkiin tapahtumiin.
Helsinki pride pääkaupungissa 27.6. - 3.7. on tapahtumista mittasuhteiltaan suurin. Viikon mittaisen tapahtuman järjestää Helsingin seudun Seta ry. Tapahtumaviikko avataan maanantaina 27.6. klo 15.30 Kolmen Sepän patsaalla. Siitä eteenpäin seuraavaan sunnuntaihin asti on runsaasti ohjelmaa joka ilta ja viikonloppuisin tietysti myös päivisin. Erilaisia ryhmätapaamisia on vähemmistön vähemmistöille laidasta laitaan. Viikon aikana on myös keskustelutilaisuuksia, HIV-testausta, elokuvia, Gay cooper, erilaista viihteellistä ohjelmaa sekä bileitä ja lavatanssitkin.
Pride-kulkue ja puistojuhla järjestetään lauantaina 2. heinäkuuta. Kulkue starttaa Senaatintorilta ja etenee Kaisaniemen puistoon, puistojuhlapaikalle, jossa esiintyvät mm. Martina Aitolehti ja PMMP. Kulkueeseen odotetaan tänä vuonna tuhansia osanottajia. Pääjuhla on lauantai-iltana Circuksessa. Tapahtuman infopiste on Lasipalatsissa ja se on auki päivittäin klo 11 - 19, paitsi sunnuntaina klo 12 - 14.
» tiedot tapahtumakalenterissa
» www.helsinkipride.fi
» Helsinki Priden ohjelma
Helsingin ympäristössä voi Pride-tapahtuman aikaan virittäytyä myös radiolla pride-tunnelmaan. Torstaina 30.6. klo 14-20 ja lauantaina 2.7. klo 11-21 Kimmoliisa - Helsinki Gay Radio lupaa tarjota teemaan sopivaa musiikkia, jututettavia ja muuta kiinnostavaa taajuudella 100,3 MHz ja osoitteessa kimmoliisa.net.
Jyväskylä "Half Pride" järjestetään heinäkuun 14. - 17. päivä. Torstaista sunnuntaihin kestävän tapahtuman järjestelyistä vastaa Jyväskylän Seta ry. Ohjelmatarjontaan kuuluu mm. "elävä kirjasto", paneelikeskustelu, ilmaisia HIV-testejä, vaahtobileet, perinteinen paraati puistojuhlineen, Antti Tuiskulla ryyditetty pääjuhla ja sateenkaarimessu.
Tänä vuonna Seta ry:n Asiallisen tiedon omena- ja Kunniarotta-palkinnot jaetaan Jyväskylän Half Pride -tapahtuman puistojuhlassa lauantaina 16.7. klo 13 alkaen.
» tiedot tapahtumakalenterissa
» www.jklseta.fi
Tampere Pride Queer Culture Event Finland 2011 -kulttuuritapahtuma järjestetään Tampereella 21. - 24.7.2011. Tapahtuman taustalla on QLife- gay-matkailupalvelu. Ohjelmatarjontaan kuuluu "elävä kirjasto", kirjakahvila, brunssi, sateenkaarimessu, ja erilaisia viihde- ja kulttuuritapahtumia. Suurin osa tapahtumista on Tampereen YO-talolla, jossa on myös tapahtuman päivittäin auki oleva infopiste. Pääjuhla järjestetään Tampereen Tivolissa, jossa pääesiintyjänä on Gareth Gates.
Tampereella järjestetään pride-kulkue lauantaina klo 12 alkaen ja "Tori"-tapahtuma eteläpuistossa klo 13 - 17.
» tiedot tapahtumakalenterissa
» www.tamperepride.fi
Turku Pride 2011 on puolestaan yksipäiväinen Turun seudun Seta ry:n järjestämä tapahtuma Suomen entisessä pääkaupungissa. Turku Pride 2011 järjestetään lauantaina 6.8. Puolalanpuistossa ja sen ympäristössä. Ohjelmassa on lyhytelokuvia, tutustumista Turun sateenkaarevaan historiaan, Tom of Finland -luento, sateenkaarimessu ja tietysti bileet.
» tiedot tapahtumakalenterissa
» www.tuseta.fi
Lukijoiden kommentit
Kätevä lista maailman muistakin Prideistä löytyy osoitteesta
www.nighttours.com
Hesan Priden kulkueeseenhan on tänä vuonna luvassa kokolailla lisää tunnelmaa, sillä kulkueessa on mukana mm. useita lavarekka-autoja erilaisille Pride-porukoille. Nyt on siis hyvä aika jo suunnitella, millaisella poppoolla ja millaissa asussa kulkueeseen tulee itse luomaan tunnelmaa : ) Nahka-homot, Lapin 4tuulen homot yms siis asuissaan mukaan, luomaan iloista karnevaalitunnelmaa! Pride World (ei rekisteröitynyt) • 03.06.2011 14:55
|
» Jutun oma sivu ja lukijakommentit
Helsinki Pride 2011 lähestyy. Kyselimme, miten valmistelut sujuvat. Puhelimessa on Helsinki Priden toiminnanjohtaja Anne-Mari Seppola. Hän kertoi ensi kesän teeman: rakkaus.
Lukijoiden kommentit
Saksassa ei ole pridejä vaan CSD-kulkueita (Christopher Street Day). Munchenissä päätettiin tällä viikolla muuttaa ensi kesän juhlan nimi Christina Street Dayksi, jotta lesbotkin saisivat juhlantuntua.
Saksalaisilla on oma komea "homohistoriansa", joka yltää 1890-luvulle, mutta sen he unohtavat ja juhlivat New Yorkin "kansannousua" poliisin homo/lesbo/transbaareihin kohdistamia mielivaltaisia ratsioita vastaan.
Yhdysvalloissa tämä tapahtuma oli merkittävä, ja sitä pidetään siellä modernin homoliikkeen alkusysäyksenä. Euroopassa se ei sitä ole.
Eivätkä baarien ratsaukset siihen loppuneet. Todistin yhtä vuonna 1972 NY:ssa.
Jorma Hentilä (ei rekisteröitynyt) • 27.02.2011 22:35
Hei,
Eihän se tarkoita, että koko ennen 1969-tapahtumia edeltävä homohistoria unohdetaan, jos itse Pride-tapahtumien historia käsitetään juontuvaksi New Yorkin 60/70-luvun tapahtumiin.
Pride- kulkueenhan vain ajatellaan saaneen alkunsa, kun "Gay Pride!"-kyltit ensi kertaa New Yorkissa 60/70-luvun taitteessa heiluivat. Varmasti sitäkin ennen on homohistorian merkkipaaluja ollut ympäri maailmaa ja erinäisiä mielenilmauksia tosiaan jo tuota paljon ennen. Kuitenkin nykyisten kulkueiden lähtökohtana voitaneen pitää noita ympäri Stonewallin kortteleita vuosi mellakoiden jälkeen pidettyä kulkuetta, mistä vuosittain järjestettävät kulkueet ympäri maailmaa saivat alkusysäyksensä?
Yst.Terv
Anne-Mari Seppola
Toiminnanjohtaja, Helsinki Pride 2011
Kommenttia muokattu: 01.03.2011 klo 13:08
Ei kai tämän yhden tietyn päivämäärän muistaminen ole muulta muistelolta pois.
Ihmislapsetkin juhlivat syntymäpäiväänsä, vaikka tämä on saatettu alulle yleensä runsaat yhdeksän kuukautta aiemmin. Joissain tapauksissa lapsen hankintaa on suunniteltu ja valmisteltu pitkään. Toisaalta syntymän jälkeenkin on erilaisia merkkipäiviä ja elämässä kaikenlaisia myötä- ja vastoinkäymisiä.
Pride-mielenosoitukset ja -kulkueet viittaavat New Yorkin kesän 1969 tapahtumiin.
Minusta kesän 1969 Christopher Streetin tapahtumat sopivat erinomaiseksi merkkipäiväksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaan. Se on historian taitekohta. Oikeuksien edistäminen tuli kaduille, tavallisten ihmisten osaksi, ulos tutkijoiden kammioista ja muun "paremman väen" ympyröistä. Silloin glbti-aktivismi tuli ulos kaapista ja ruohonjuuren glbti-kansa otti kohtalonsa omiin käsiin.
Tämänkin kehityksen siemeniä on kylvetty 1800-luvun lopun Saksassa. Silti tuo yksi kesäkuun 1969 lopun päivämäärä on yksittäisistä päivämääristä ollut vuoden 2011 perspektiivistä katsottuna yksi suurimmista käännekohdista glbti-vaikuttamisen suhteen kaikkialla länsimaissa ja sen innoittamana glbti-ihmisten asiaa on edistetty näkyvästi.
|
» Jutun oma sivu ja lukijakommentit
|
