lepakkolaakso.net: Lesbot

Heippa :]

Löysinpä tästä päivänä muuanna itseni varsin mielenkiitoisesta tilanteesta. Sanotaanko vaikka, että olen aina ollut nk. ruma ankanpoikanen -tyttö, josta juuri kukaan ei ole ollut erityisemmin kiinnostunut. Eipä tuo ole elämääni pahemmin haitannut, en nimittäin ole ollut vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostunut reilu neljään vuoteen. Lesbo tai tyttöihin suuntautunut bi siis. Äidilleni olen asiasta kertonut, mutta hän ei oikein ota juttujani todesta (ei mitään uutta auringon alla.)

Tämä tilanne taas... No, olin muutama viikko sitten tapahtumassa, jossa tapasin erään tutuntutun pojan joka pari päivää myöhemmin otti yhteyttä melko... sanotaanko Amelie-tyylisellä tavalla. Mikä oli varsin ahdistavaa. Tämän lisäksi melko poikavaltaisen urheilujoukkueeni pojista kymmenkunta on meikäläiseen ihastunut. Hämmentävintä koko touhussa on se, että olen ilmeisesti ihastunut yhteen heistä. Ensimmäinen poika neljään vuoteen! Tunne on näemmä molemminpuolinen, mutta olen edelleen hyvin vahvasti tyttöjen perään.

Eli: miten ihmeessä minä tämän aion selvittää? Kuinka viestittää hienovaraisesti joukkuetovereille etten ole tippaakaan kiinnostunut, kuinka kertoa Ameliepojalle miten on asiainlaita ja ennen kaikkea, mitä ihmettä selvitän tälle kultapojulle?? Tilanteeni on hieman tuskallinen.

Kiitos jo etukäteen.

Moi!

Tilanteesi kuulostaa kyllä hankalalle. Rehellisyys kai se on se joka loppupelissä kannattaa, rehellisyys sekä itseä, että muita kohtaan. Näin säästytään monilta sydänsuruilta ja väärinymmärryksiltä. Kerrot pojille siitä, mikä sinua kiinnostaa, jospa saisit sitten pojista hyviä ystäviä, ihalijoiden asemasta =)

Mukava kuitenkin kuulla, että olet noin selvillä vesillä itsesi suhtaa ja tiedät mitä haluat =)

Mukavaa joulun odotusta,
Mona

Milloin voi olla varma? 30.11.2009

Hei! Tiedän, ettei kysymykseni varmaankaan ole helpoimmasta päästä, koska loppujen lopuksi vain itse voin tietää tähän vastauksen, mutta olen silti miettinyt milloin voi olla varma omasta seksuaalisuudestaan?

Minulla ei ole mitään hajua omastani vieläkään, vaikka olen jo "kypsässä" 18 vuoden iässä. Kokenut en tosiaankaan ole näissä asioissa, miehiä on kyllä tullut suudeltua, mutta siihen se onkin jäänyt, koska kokemukset ovat olleet erittäin epämiellyttäviä ja ahdistavia (olen oksentanut kerran suudeltuani miestä ja kyseessä on se ainoa kerta kun suutelin selvin päin). Naisista minulla ei ole minkäänlaista kokemusta, pidän naisia kyllä hyvinkin viehättävänä ja ajatus naisen kanssa seurustelusta tuntuu houkuttelevalta, mutta niin tuntuivat miehetkin silloin nuorempana. En myöskään haluaisi kokeilla naisen kanssa seurustelua vain huomatakseni, ettei tämäkään tunnu olevan minun juttuni. Mutta miten voin olla asiasta varma, jos ei ole mitään kokemusta asiasta? Toisaalta en halua hankkia niitä tiettyjä "kokemuksia", jos se ei tunnu milläänlailla oikeelta. Enkö ole vain löytänyt sitä "unelmaprinssiäni" vielä, vai enkö ole vielä valmis seurusteluun, vai olenko vain etsinyt sitä oikeaan täysin väärästä joukosta? Mitä minun tulisi tehdä vai pitäisi vain odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Inhottava elää tälläisessä epävarmuudessa, kun tuntuu siltä, ettei tiedä itsestään yhtään mitään...

Moi!

Olet vielä niin nuori, että nauti elämästäsi vailla huolenhäivää siitä mikä sinä olet. Kyllä elämä aikanaan kertoo, että mikä sinulle on se oikea tie. Ehkäpä sinä rakastat ihmisiä, katsomatta sukupuoleen ja kun se oikea sattuu kohdalle, se on menoa sitten =)

Ihminen ei koskaan voi olla varma seksuaalisuudestaan ja niinkuin kaikessa muussakin niin tässäkin pätee sanonta never say never, kaikki kun voi muuttua...

Mukavaa joulun odotusta,
Mona

Mitä tehdä? 2.11.2009

Hei!

Äskeinen viestini lähti hieman liian aikaisin hyppysistäni...

siis olen naimisissa(35-v) ja kolmen ihanan lapsen äiti ja avioliittokin päällisin puolin kunnossa, mutta kuitenkin niin hajalla...

Mieheni ei tiedä tunteistani mitään, mutta olen hänelle päättänyt kertoa piakkoin...

En ole koskaan ennen harrastanut seksiä naisen kanssa, vaikka olen siitä koko ikäni unelmoinut...ennen kuin tämä ihana nainen käveli elämääni, ja vihdoin kaikki palaset ovat loksahdelleet paikoilleen...

Olin nuorena hyvin levoton ja rauhaton, miehiä tuli ja meni, mutta mikään tai kukaan ei ollut tarpeeksi hyvä...maine oli huono, kun jatkuvasti piti etsiä sitä oikeaa...muutaman pitemmän suhteen kuitenkin onnistuin luomaan, mutta sitten kiinnostus taas lopahti ja seksi ennen kaikkea ei maistunut miltään..unelmoin vain naisseksistä...

Mieheeni en heti ihastunut, mutta pikku hiljaa rakastuin ja menimme naimisiin ja saimme kolme lasta..Rakastan edelleenkin miestäni, mutta eri lailla kun hän minua...rakastan häntä ystävänä ja lasteni isänä, mutta en tunne seksuaalista nautintoa häntä kohtaan ja aina kun rakastelemme unelmoin naisista...

Nyt olen rakastunut naiseen ja kaikkeen mikä häneen liittyy. Olen vihdoin löytänyt seksuaalisuuteni...olen rohkea ja kokeilunhaluinen, en ujostele hänen seurassaan ja kaikki tuntuu niin oikealta...rakastan häntä ja meillä on ihanaa yhdessä...ainut asia mikä minua tässä asiassa painaa, on miten kerron asian miehelleni ja lapsille...Tiedän, että haluan elää tämän naisen kanssa elämäni ja olen valmis jättämään perheeni hänen vuokseen...siis en tietenkään jätä lapsia, mutta kaiken sen mikä liittyy ns.normiperheeseen....

En oikein edes tiedä miksi kirjoitin, mutta halusin kai purkaa tuntojani ja ehkä saada jonkinlaisen kommentin tapahtuneelle...Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen eläväni ja nautin seksistä, mikä on aina ollut ennen pakkopullaa....Rakastan tätä ihanaa naistani....olemme olleet salasuhteessa noin 1,5 kuukautta (tunteneet toisemme noin puoli vuotta) ja me molemmat tiedämme, että haluamme toisemme...

Naiseni on minua 12-vuotta nuorempi ja tiennyt oman suuntautumisensa jo kauan...Heti ensimmäisellä kerralla kun hänet näin, tunne oli aivan erilainen kuin olisin nähnyt jonkun toisen naisen. Hän sanoikin minulle jälkeenpäin, että oli alussa luullut minua lesboksi, koska olin katsonut häntä niin pitkään ja erilailla (hänellä on se lesbotutka...)Aina kun me tavattiin tunne oli ihan erilainen kuin muiden tyttöjen kanssa, jännite ihan toista luokkaa....sitten eräänä yönä näin unen, jossa oli tämä naiseni ja sen jälkeen osasin tulkita itseäni ja alitajuntaani....Muutaman viikon mietin ja sitten päätin hänelle tunnustaa tunteeni ja sen jälkeen paluuta entiseen ei ole ollut....

Mutta miten tästä selviän, joudun kuitenkin satuttamaan miestäni, lapsia, läheisiä, mutta toisaaalta haluan myös itse olla onnellinen ja nauttia elämästä, vaikka ajattelin aina, että koskaan en tule eroamaan ja vietämme loppuelämän mieheni kanssa yhdessä...mutta nyt kaikki tulee muuttamaan...miten sen kerron ja mitä tulevaisuus tuo tulessaan, huoli on kova vaikka toisaalta helppottunut mieli, että olen vihdoin löytänyt sen mikä oikeasti olen...

Kiitos jo etukäteen jos kerkeät vastata...

-J-

Moi!

Kuulostaa sille, että olet rakastunut ja sehän on ihana asia. Olet tekemässä isoja ratkaisuja, jotka eivät varmasti ole helppoja. Jotakuta sattuu varmasti, eikä vastaanotto tapahtumille välttämättä ole suotuisa sukulaisten osalta. Kuitenkin sanon aina, että täytyy elää niin, että itse on tyytyväinen elämäänsä. Meillä ei ole kuin yksi elämä, joten ratkaisut on tehtävä sen mukaisesti.

Suosittelen kuitenkin harkitsemaan tarkkaan, mitä haluat ja mitä teet. Onhan sinun oltava sovussa itsesi kanssa myös myöhemmin, vaikka suhde tämän naisen kanssa kariutuisi.

Toivottavasti löydät sanat, joilla kertoa asiasta kauniisti ja ystävällisesti miehellesi ja läheisillesi.

Rakkaudentäyteistä talvea,

Mona

Pitäskö pysyä kaapissa? 27.9.2009

Oon pian 16v. bi tyttö. Oon tienny vasta vähän aikaa et oon bi. Oisin varmaan jo aikasemmin ymmärtänyt etten ole hetero, mutta vanhemmat ja sukulaiset on aina jankannu et lesbot ja biit on sairaita jne. Vanhempani on kristittyjä ja tavallaan ymmärrän niitten homovastasuuden.
Mietin siis kannattaisko mun kertoa et oon bi? Oikeastaan en ees haluis kertoo sitä, mut kaipa se ois ainaki siinä vaiheessa kerrottava jos saan tyttöystävän. Kavereillekkaan en asiasta halua puhua. Niin ja kellekkään sukulaisellekkaan en voi kertoa sillä tässä vähän aikaa sitten täti ilmotti et ois järkyttävää saada tietää et joku sukulainen ois homo/lesbo...
Tavallaan myös pelkään et vanhemmat aavistaa et en oo hetero..sillä menisin ihan lukkoon jos ne tulis kysymään et pidänkö myös tytöistä.
Tilannetta ei tietenkään yhtään helpota se et oon ihastunut yhteen tyttöön.
Pitäskö mun siis vaa unohtaa tytöt ja pysyä loppuelämä kaapissa?

Moi!

Tilanteesi on todella vaikea, enkä voi yhtä oikeaa vastausta sinulle antaa. Kerrot kirjeessäsi, että sukusi on ilmaissut olevansa homoja/ lesboja vastaan ja se pelottaa sinua. Ymmärrän sen hyvin. Kerrot kuitenkin olevasi bi-seksuaali, itse sinun tilanteessasi en ehkä vielä kertoisi tilanteestani ainakaan sukulaisilleni, vaan katsoisin mihin elmä vie ja mitä eteen tulee. Ystäville on kuitenkin hyvä asiasta pystyä puhumaan tai ainakin jollekkin. Ei ole hyvä olla täysin puhumaton ja sulkeutua itseensä kaikkine tunteineen. Oletkohan mistä kaupungista kotoisin? Mietin, että onko siellä Setan toimistoa tai Setalla jotain toimintaa, esim. nuortenryhmä voisi olla hyvä paikka sinulle. Saisit jossain pohtia tilannettasi ja saisit olla aidosti omaitsesi.

Toivottavasti löydät ratkaisun tilanteeseesi ja pystyt elämään itseäsi tyydyttävää elämää =)

Mukavaa syksyn jatkoa,

Mona

Rakkaus ahdistaa 27.9.2009

Tervehdys,

Olen ollut elämässäni useammassa suhteessa niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa. Useimmat näistä suhteista ovat katkenneet ennemminkin olosuhteiden, kuin tunteiden takia. (Esim kaukosuhde ulkomaille ei vaan toiminut) Jotenkin tämä kaikki on saanut minut epäilemään rakkautta, tai siis rakastumista.

Rakastan voimakkaasti monia ihmisiä ympärilläni, erityisesti perhettä ja kavereita. Rakastan ihmisiä helposti, mutta vasta niitä, jotka olen tuntenut vuosia ja jakanut jotain suurempaa heidän kanssaan, rakastan estoitta.

Ihastun helposti ja ehkä onnekkaidenkin sattumusten vuoksi useimmat ihastukset ovat päätyneet suhteeseen. En kuitenkaan ikinä tunne rakastuneeni ihmiseen ensimmäisien kuukausien aikana. Ajallaan ihastus aina hälvenee ja muuttuu rakkaudeksi, samaksi jota tunnen kavereita kohtaan.
En yleensä ilmaiseni tunteitani puheessa ja erityisen varoivainen olen sanomaan "minä rakastan sinua"-ilman, että tarkoitan asiaa. Ollessani ihastunut, en halua väittää ihastusta rakkaudeksi ja sitten ihastuksen hälvetessä pelkään että vastapuoli ymmärtääkin että olen "rakastunut" (siis enemmän kuin rakastaminen... ääh, en ole kovin selkeä asiasta, anteeksi)

Sitten myös minua alkaa joskus ahdistaa, kun vastapuoli alkaa jo 1-2 kk kuluttua suhteen alkamisesta hokea, kuinka rakastaa minua. Olenko outo, jos sanon tämän ahdistavan minua? Toki on ihanaa kuulla, mutta jotenkin kyyninen mieleni alkaa epäilemään asiaa. En vain usko siihen, että ihminen joka on tuntenut minut vajaan vuoden ajan voisi tuntea minut tarpeeksi hyvin oikeasti rakastaakseen minua.
Lisäksi tuollainen melkein kuin velvoittaisi minut vastaamaan. Jos en sitä tee, alkaa vastapuoli reagoida asiaan usein negatiivisesti. En kuitenkaan halua myöskään valehdella/vääristellä asioita, joista en ole varma.

Lisäongelmia syntyy, jos alan myös kuulla jotain sensuuntaista kuin "en kestäisi ilman sua". Tämä alkaa ahdistaa entisestään; alan pohtia tulevaa ja sitä mahdollisuutta, että eroan kyseisestä ihmisestä (oli syynä mikälie), asia alkaa ahdistaa yhä enemmän kun toinen on asettanut minulle kuin ehdot; "jos haluat että olen ok, et jätä minua". Sitten alan pelkäämään, että pidänkin suhdetta yllä vain koska en halua satuttaa häntä.

Näin on käynyt jo kahdesti ja pelkään että tämä toistuu taas.
Onko mitään neuvoja ongelmaani?

Moi!

Rakkaus on tunne, jota on vaikea selittää ja se ilmentyy ihmisillä erilaisena. Kyllä minä sanoisin, että rakastua voi jopa ensi silmäyksellä, mutta se että kuinka syvää rakkaus silloin on riippuu ihmisestä. Uskon, että sinä koet, ettet voi rakastaa ihmistä, ennenkuin tunnet ihmisen läpikotaisin. Se on hyväksyttävää, mutta useimmille ihmisille vaikea ymmärtää. Rakkaus vahvistuu ja syvenee vuosien kulessa, mutta kuten puolisoni minulle kauniisti sanoi seurustelumme alkuaikoina "rakastan sinua tänään paljon, mutta huomenna vielä enemmän" pitänee paikkaansa useimmissa pitkäaikaisissa suhteissa. Rakkauden on määrä syventyä ja vahvistua jokapäivä, huonoista päivistä piittaamatta.

Toivottavasti löydät sanat, joilla kertoa kumppanillesi, miksi et halua sanoa rakastavasi häntä ja miksi tietyt sanomiset sinua ahdistavat, näin molemminpuoleinen ymmärrys asiaan varmistuu, eivätkä ihmiset suotta loukkaannu, kun et halua vastata heidän rakkaudentunnustuksiin.

Mukavaa syksyn jatkoa,

Mona

Hankala tilanne 18.8.2009

mulla on tosi hankala tilanne, mä ajattelen naisia kun harrastan seksiä mieheni kanssa. Oon ollu naisten kanssa aiemmin, välitän kuitenkin tästä miehestä todella paljon, enkä vain ystävä pohjalta. Hän on upea sängyssä ja muutenkin mutta en käsitä itseäni?!

Moi!

En oikein tiedä mihin tarvitset apuani?

Mutta hmm.. Ajattelen, että usein ihmiset ajattelevat mitä erilaisimipia asioita rakastellessaan, eikä se ole outoa tai väärin. Pää-asia on nauttia ja tuottaa nautintoa suhteen molemmille osapuolille, jos kumpikaan ei tilanteestasi kärsi, ei siitä varmasti ole haittaakaan =)

Mona

Kuinka erottaa lesbon? 29.6.2009

Olen kuullut, että lesbot ovat erittäin mukavia, mutta itse kysymykseen, kuinka erottaa lesbon ja kuinke helppo sellainen on saada ystäväksi? Tai sitten seurustelemaan?
Koska tahtoisin sellaisen, kun miehet/pojat näyttävät syrjivän minua aika paljon ja tytöt ei oikein halua jutella kanssani :(
Kiitos jos vastaat tähän =)

Luulen, ettei lesboja erota toisista naisista millään tapaa, tietysti todennäköisyys löytää mukava lesbonainen kasvaa, jos menee Setan bileisiin tai muihin lesbokansan suosimiin paikkoihin. Se, että tuletko onnelliseksi löytämällä lesbonaisen, ei ole niinkään varmaa. Kirjoituksestasi tulee tunne, ettet itsekkään tiedä haluatko kumppaniksesi naisen vai miehen, vaan kriteerinä on kuulopuheet lebojen mukavuudesta.
Suosittelisin siis miettimään miten päästä juttelemaan mukavien ihmisten kanssa, sukupuolesta ja suuntautumisesta välittämättä. Se sielun kumppani kun saattaa löytyä vaikka kaupan kassalta ja useimmiten silloin kun sitä vähiten odottaa tai etsii =)

Mukavaa, ihmisuhteiden täyteistä kesän aikaa!

T: Monika

Miten tulla raskaaksi? 29.6.2009

hei olen mitettinny tässä että miten voin tulla raskaaksi, ku seurustelen naisen kanssa. halutaan lasta, mutta mistä me saadaa hyvää spermaa ja halpaa.. ja miten kaikki toimii. jos voisit vastata mun sähköpostiini. Olen hukassa siitä että onnistuuko kaikki, onnistuuko se että saa perheen naisen kanssa. rakastan sitä yli kaiken, mutta haluun perheen. mitä voin tehdä?

Moi Maaria!

Naisen kanssa seurustellessa raskaaksi tulo onnistuu hedelmöityshoidoilla. Riippuen siitä, missä päin asut hoitoja voi saada läheltäkin. Hoidot eivät valitettavasti ole halpoja, eikä niitä saa julkiselta puolelta ilman pitkää jonotusta. Hinta julkisella puolella nousee n. tuhanteen euroon, josta n.600€ (riippuen kelan lääkekorvauksen kattorajasta) vie lääkkeet. Hoidothan käytännössä menee niin että jompikumpi teistä valitaan lapsen biologiseksi äidiksi ja hän sitten alkaa saada hoitoja, käytännössä koeputkihedelmöityksen, jossa siittiöt viedään naisen kohtuun. Hoitojen onnistuminen riippuu paljon ihmisestä, toisilla tärppää jo ensimmäisellä kerralla, toisille yrittäminen vaati useampaa hedelmöitystä.

Onnea matkaan ja nauti rauhassa rakkaudestasi, perheen saaminen onnistuu myös naisen kanssa =)

Terveisin,

Seksuaaliterapeutti
Monika Hyvärinen

Mahdotonta? 8.11.2006

Terve Maire! Luin aikasempia neuvojasi ja tulin siihen päätökseen, että kysysin sinulta neuvoa... Olen siis 16w ja kokenut, mutta en tunnu löytävän merkityksellistä suhdetta...
Siis tarkoitan sitä, että tahdon suhteen jossa on muutakin kun että mennään juhlimaan yhdessä jonnekin ja seksiä. Sellasta mitä on niillä jotka ovat olleet yhdessä kauankin, sitä että ei enään seksi ole se pääaihe suhteessa ja että todella aidosti välittää toisesta. Onko se pelkkää haaveilua se että haluan jonkun joka olisi tuollainen... olen nuori mutta tunnen haluavani
kumppanin pitemmäksi aikaa. En halua mennä ympäriinsä ja
olla sen kanssa joka mun kanssa haluaa olla, jos oikeasti voin löytää sellaisen jonka kanssa olla kuin yhtä. nauttia illoista vain katselemalla tähtiä ja syleillä toista... itken tämän asian takia... kerro onko turhaa pistää itseni kärsimään näin paljon? en voi rakastaa ketään, jos ei ole toivoa aidosta välittämisestä!

Hei Miko :) *hali* *ojentaa nenäliinan*

Älä itke, kun toivoa kuitenkin on näköpiirissä! :) Useimmiten, mitä Maire on huomannut, että tuollaiset ihanat suhteet tulevat muodossa tai toisessa ajan kanssa. Nuorena tytöntyllerönä Mairekin toivoi juuri tuollaista ja räytyi sen takia, että kukaan muu ei tuntunut ajattelevan samalla tavalla. Mutta nyt Maire tietää, että ajan kanssa sellainen osuu kohdalle. :) *hali* :)
Eli ei kannata luopua toivosta, vaan koettaa ja kuulostella ja toivoa! :) *hali*

Syvällisiä ajatuksia! 8.11.2006

Hei rakas Maireinen.

Olen jo kauan miettinyt, että löytyisikö maailmasta yhtään poikaa, joka olisi syvällinen; tekisi romanttisia juttuja; ajattelisi muutakin kuin persettä (jonka merkitystä en kuitenkaa ollenkaa väheksy!!)?

- cuteJäbänen17

No hei! :)

Olet varmasti jo sellaisiin törmännytkin, kun Maire-tädin kynnet kestivät kauan kuivaa, eikä sellaiseen aikaan pääse yksinkertaisesti kirjoittamaan mitään koneella! Hee. :D

Mutta kyllä tuollaisia syvällisiä poikiakin löytyy, usko pois. Joskus tuntuu, että poikasten aivolohkot kehittyvät ajattelemaan muutakin kuin persettä (jonka merkitys on ainakin näyttää kivalta, Maire-täti tietää kyllä!) joskus siinä parinkymmenen ikävuoden hujakoilla. :) ja silloin niiltä voi odottaa jotain järkeviä, romanttisiakin juttuja. :) Mutta kun asiat alkavat mennä siihen, että toinen ehdottaa kimppabenjihyppyä, pakene! :D *hali*

Uskonto, Ihmissuhteet ja Kaikki 8.11.2006

niin.. no.. minulla on ongelma.. niin kuin varmaan kaikilla muilla tänne kirjoittaville.. :P
olen siis kasvanut kristillisessä, uskovaisessa perheessä ja tiedän miten perheeni suhtautuu homoseksuaalisuuteen; se on syntiä.. tai ainakin se, että harrastaa seksiä omaa sukupuolta olevan kanssa..
olen pohtinut kovasti omaa suuntautumistani ja en ole aivan varma mihin suuntaan kallistun.. olen siis 19 vuotias ja luulisin, että tässä vaiheessa pitäisi jo suunnilleen olla selvää onko heteroseksuaali vai ei..
jo pienestä pitäen olen katsellut naisen vartaloa ihaillen ja pitänyt kauniista naisista.. tosin myös tunnen vetoa miehen vartaloon ja sukupuolielimiin..
en halua rakastaa ihmistä sellaisena mitä hän on vaan sinä kuka hän on.. ja siinä perheeni vakaumus, jonka rippeet myös minä omaan, klikkaa suuntautumiseni kanssa.. tiedän, että olisi kovin väärin harrastaa seksiä naisen kanssa.. mutta jos rakastaa toista, niin eikö siinä sitten haluaisi jakaa itsensä hänen kanssaan kokonaan ?
minulla on yksi tyttökaveri 16v , josta pidän siinä mielessä ja olen sen kyllä hänelle kertonut.. häntä se ei haittaa kuullemma, mutta hän ei ole kiinnostunut minusta siinä mielessä, koska hänellä on poikaystävä 18v (joka myöskin on minun ystäväni. hän ei tiedä, että pidän hänen tytöstään liikaa, mutta tietää, että haluaisin olla vain tytön kanssa, enkä haluaisi poikaa mukaan olleskaan..).. tosin heidän suhteensa ei ole kovin vakaa, koska tyttökaverillani on paljon tiedostamattomia mielenterveydellisiä ongelmia, mitkä vaikuttavat suhteeseen todella paljon..
vaikka tällä tytöllä on paljon ongelmia, niin minä pidän hänestä silti.. ja haluan auttaa häntä, koska hänellä on niin vaikeaa olla.. rakastan häntä paljon, siksi koska hän on ollut minulle niin hyvä ja koska hän on minun ystäväni..

en osaa kanavoida tunteitani mihinkään suuntaan, sillä joka puolella on seinä vastassa.. en tiedä mitä ajatella.. en tiedä millaista rakkautta häntä kohtaan tunnen.. pidänkö hänestä vain todella paljon ystävänä vai jossain muussa mielessä..
kyllä minä haluaisin häntä suudella ja hyväillä, mutta en ole varma tekisinkö kuitenkaan niin, jos saisin, koska Jumala ei hyväksyisi sitä..
tämä on tiedostamattoasti todella rasittavaa minulle, tytölle ja hänen poikaystävälleen..
voisinko vaan tunkea tunteeni piiloon ja kuvitella, että niitä ei ole olemassa.. ? olen yrittänyt sitä ja se ei ole onnistunut, kuin vuoden verran..
pitäisikö minun katkasta suhteeni näihin kahteen ihmiseen ? olen yrittänyt myös sitäkin, eikä sekään ole onnistunut, koska ainaskin tyttö haluaa vieläkin olla minun ystäväni..

ei tällaista kestä kovinkaan pitkään..

Hei tyttö! *hali*

Maire lueskeli tekstiäsi pitkään ja hartaasti ja päätyi sitten seuraavanlaiseen vastaukseen:
Kuule, tuollaisessa tilanteessa ei omien tunteiden kieltäminen käy sitten ollenkaan laatuunsa. Jos olet lukenut Raamattuasi oikein ja hyvin, tiedät varmasti itse, että Jumala on myös rakkauden ja sen sellaisen Jumala. Hän ei ole pelkästään Iso Paha Setä, joka tulee ja heittää kaikkialle heinäsirkat ja muut vitsaukset. Ja Maire-tädin mielestä siinä vaiheessa aletaan viimeistään mennä kuuseen, kun kuvitellaan jotain muuta. Tietenkin, kuten viisas arkkipiispa joskus sanoi: "Me olemme vain ihmisiä, emme me voi tietää mitä Jumala haluaa". Mutta laitetaan se toisinpäin: Onko Jumala heittänyt homoja heinäsirkoin? :) *hali*
Tällaisissa tilanteissa Maire-täti voisi neuvoa, jotta kannattaa ottaa yhteyttä esim. Malkukseen, joka varmasti osaa uskonnollisia asioita Mairen maallisia neuvoja paremmin! :)

Ja mitä tulee tuohon tilanteeseen kaverisi ja tämän poikaystävän kanssa. Maire neuvoisi sinua kyllä pysymään pariskunnan ystävänä, mutta muistamaan että he ovat todellakin pariskunta, eivätkä muuta. Jos heillä on keskinäisiä ongelmia, voit tietenkin kuunnella niitä, mutta samalla muistaa, etteivät ne ongelmat ole Sinun ongelmiasi! Heidän on pakko saada selvitettyä asiansa keskenään, ehkä sinun avullasi, mutta ei sillä, että olet siinä keskellä. *hali* :)

Karvojenpoistosta 7.11.2006

hei maire-rakas!
nyt minulla on niinkin paha ongelma, kun miten saan pois vaginani ja peräaukon karvat itse? me puhuttiin tästä vähän aika sitten kaverityttöni kanssa, ja eihän me ollenkaan ymmärretty että miten se onnistus. voiko itse vahata ne pois vai kannattaako ajella? millä tulee pysyvin lopputulos? olipas nolo kysymys, mutta kysyttävähän sekin nyt on.

kiitoksia kovasti! <3

Hei keijukainen ja muutkin, jotka tuskailevat asian parissa! :)

Maire harvemmin poistelee omia karvoituksiaan ja tämän takia asia onkin visainen. Luettuaan tarkasti esim. Veet -pakkauksen ohjeistuksen, Maire huomasi, ettei tuotetta sopisi käyttää genitaalialueiden iholle. Tästä johtuen Maire suositteleekin käytettäväksi vaikka höylää (erityisesti miespuolisten henkilöiden suosiossa on Mach3 -tyyliset ratkaisut), jotka poistavat aika mukavasti karvat sieltä sun täältä.
Höylän kanssa riehumisen ongelmat tulevat tosin siinä muodossa aika nopeasti, että sänki kasvaa ja sitten kutittaa! :) Eli siinä suhteessa varmasti vahaaminen voisi olla parempi ratkaisu... Edes Maire ei ole asiaa tohtinut Anttilan tädeiltä kysyä. :)

Kolmiodraama! (osa 4) 20.1.2006

Tässä teini-ikäinen lyyli, moi.
Minulla olisi semmoinen ongelma, että lähiaikoina olen saanut muutaman ihmisen ihastumaan itseeni.
Niin no siis. Minulla on kaksi ystävätärtä (ystävätär #1 & ystävätär #2), joista toisen kanssa minulla on seurustelusuhde.
Ensiksi meidän suhteemme oli ihan vain leikkiä, läppää, tms. mutta sitten tämä ystävättäreni #2 alkoi tekemään siirtojansa minuun.
No, ensiksi pidin asiaa ihan leikkinä, mutta sitten huomasin asian olevan vakava. Sain nimittäin tietää että ystävättärillä #1 ja #2 oli kilpailu meneillään. Minusta.
Olen bi-seksuaalinen, eikä avoin suhde naisen kanssa siis ole entuudestaan vierasta, mutta nämä ystävättäreni ovat kummatkin heteroneitejä.
Minulla ei ole aikomustakaan satuttaa kummankaan tunteita, mutta en halua seurustella heidän kanssaan. Pidän heistä, mutten tunne sitä tiettyä vetovoimaa heitä kohtaan. Mutta jos hätyytän kummatkin pois luotani, pelkään siitä koituvan heille huonoja muistoja/ traumoja. (Tämähän on tavallaan heidän ensimäin 'lesbokokemuksensa'...) Kummatkin ovat niin hyvin haavoittuvaisia, että tekisi mieli itkeä.
En tiedä mitä tehdä. Auta kiltti.

Toisekseen, minulla on eräs ystävä, jonka pikkuveljellä (13 v.) on tällä hetkellä ihastus erääseen vanhempaan poikaan.
No, olen yrittänyt auttaa näitä kahta kundia parhaani mukaan järjestämällä tapaamisia jne.
Kerran yksi tapaaminen päättyi yhteen pieneen suukkoon näiden kahden välillä, mutta se ystäväni pikkuveli ei vaan saa tunteitaan kerrottua. (Kun huomautin suukosta, hän ilmoitti sen olleen vahinko.)
Mitään ideoita miten nämä kaksi löytäisivät toisensa? Olisiko minun viisasta puuttua tähän asiaan enemmän kuin olen jo?

Hei teini-ikäinen lyyli! :D

En tiedä, onko ongelmasi jo ratkennut kuin vanha sauma (olen todella hyvä huonoissa vertauksissa), mutta tässä hieman vastausta. :)

Maire ainakin ehättäisi sanomaan kummallekin stop! Varsinkin sen takia, että jos Sinä et halua mitään vakavampaa kummankaan kanssa, niin päästämällä asiat liian pitkälle, aiheutat enemmän hallaa heille kuin sanomalla maagisen stop-sanan. En usko, että he siitä tuhoutuvat, jos selität heille, ettet halua sotkea hyvää ystävyyttä millään mikä tulisi päättymään sotkuisesti! :)

Ja mitä sitten tulee siihen nuoreen poikaan. Älä sotkeennu sen enempää hänen orastavaan suhteeseensa. Maire antaisi istuttamansa siemenen itää, jos se on itääkseen. :) Tietty jossain vaiheessa voit kysellä, missä mennään ja mitä kaikkea, mutta sinuna en tungettelisi liiaksi siihen asiaan. :) Se tapahtuu, jos se on tapahtuakseen! :) *hali*

Parisuhteesta (osa 4) 3.12.2005

Ongelmani on seuraavanlainen: Tapasin vähän aikaa sitten aivan ihanan naisen bileissä, (olen itsekin nainen). Ihastuimme molemmat toisiimme ja on kova halu tapailla. Ongelma on suuri välimatka, hän asuu muutaman sadan kilometrin päässä. Ei muutama sata kilometriä mahdoton este ole, mutta emme näe niin usein kuin haluaisimme. Olemme molemmat epäilleet, että onnistuuko tälläinen kaukosuhde. Olin lisäksi ajatellut muuttaa toiseen, vielä kauempana olevaan, kaupunkiin opiskelemaan. Pitäisikö minun muuttaa suunnitelmia ja hakea opiskelupaikkaa hänen läheltään? Pelkään tehdä ratkaisuja tunteiden mukaan. En haluaisi kuitenkaan luovuttaa, sillä en ole koskaan tavannut yhtä ihanaa ihmistä kuin hän. Toinen ongelma on että häntä häiritsee et olen lähes 5 vuotta nuorempi. Ei kai 5 vuoden mikään este pitäisi olla, kun olen täysi-ikäinen? Miten saan hänet vakuutettua että olen henkisesti yhtä kypsä kuin hänkin? (olen 18). Ja mistä ihmeen oraakkelista puhutte?

Hei Abitar!
Välimatka ja se, ettei omaa kultaa näe niin usein kuin haluaisi, tuo oman lisämausteensa suhteeseen kuin suhteeseen – Maire tietää sen varsin hyvin. Mutta varsinainen este suhteelle se ei ole. Kuten ei sekään, jos toinen osapuoli on viitisen vuotta nuorempi. Ja Maire-täti on aivan varma, että se toinen henkilö kyllä ajan kanssa tajuaa, että olet aikuinen, jos niinkseen tulee. :)
Sitten siihen tärkeämpään osuuteen kysymyksestäsi. Mieti tarkkaan, minne haluat opiskelemaan ja oletko valmis ottamaan sellaisen riskin, että valitset opiskelupaikan toisen ihmisen takia ja olet sitten opiskeluelämässäsi onnettomampi sen takia, että teit valinnan niin. Jos katsot, että suhde toisen ihmisen kanssa korvaa paikanvaihdoksen, mikäs siinä! Sinne vaan. Mutta jos katsot, ettei se ole sen arvoista, tai et tunne toista ihmistä vielä niin hyvin, että uskallat tehdä sellaisen eleen, niin minä ainakin pitäisin siinä vaiheessa oman pääni.
Ja Oraakkeli... Oraakkeli on tavallaan Mairen virkasisko, jolta voi kysellä vaikeita asioita ja hän vastaa mystisesti, kuten vain Oraakkeli voi. :)

Kolmiodraama! (osa 2) 6.7.2005

Heippa aputäti!

Aattelin kirjottaa kun löysin vähän kuin itseni täältä palstalta, Mana-nimisen henkilön kirjootus tos alempana. Mä olen samas tilantees mutta tän henkilön Nuppu paikalla. Ja äärimmäisne kamalaa mullekin. "Otan" kumman vaa nii menetän todennäkösesti yhen ystävyyssuhteen, annan pakkeja nii sama juttu, ja olen viel saanut kaks ystävää melkein vihaamaan toisiaan. Voisimpa todeta etten tiä mitä tehdä.

Tilanteesi, kuten myös Manan tilanne silloin aiemmin oli hieman pinkeä.
Maire-täti kun ei kaikkea osaa ennustaa, vaikka välillä kuinka kovasti haluaisikin. Lisäksi Maire on kyllä sitäkin mieltä, että joskus pitää ajatella ensisijaisesti vain itseään, vaikka se loukkaisikin joskus jonkun toisen tunteita. Jos tunnet olevasi sen takia onneton, että et usaltaudu sanomaan tälle ihmiselle mitään, koska pelkäät yhden ystäväsi reaktiota, kannattaa hieman miettiä, mikä on elämässä tärkeintä. Tietenkin ystävät ovat Mairenkin listassa korkealla, mutta kyllä joskus pitää olla vain itsekäs. Ja sitä paitsi, todelliset ystävät eivät anna suhde-elämäasioiden tulla ystävyyden väliin. Totta kai hetkeksi aikaa saattaa tulla samanlainen reaktio, kuin menisit tökkäämään muurahaispesää kepillä, mutta nopeastikin asioiden pitäisi palautua ennalleen, olettaen, että kyse on todellisista ystävistä. Sen verran myös sinun pitää luottaa ystäviisi!

Metroseksuaalit? 6.7.2005

Metroseksuaaleista on ollut nyt enemmän tai vähemmän juttua ja olen miettinyt millainen on naispuolinen metroseksuaali?Voiko tällaista henkilöä määritellä kuten miespuolista vai liikutaanko silloin jo ihan eri määritelmissä?
...möh,olipas typerästi muotoiltu kysymys xp

Nyt on Mairen pakko myöntää, ettei osaa kyllä vastata tähän kysymykseen millään tavalla. Sen takia vastaus on viipynyt ja viipynyt. Kuvittelisi, että naispuolisia metroseksuaalejakin on olemassa, mutta ainakaan heti ei esimerkkejä sellaisista tule mieleen.
Tuleeko jollakulla muulla?

Vauvakuumetta ilmassa! 14.3.2005

Moi!
Ollaan oltu tyttöystävän kanssa kimpassa reilu vuosi ja hyvin menee. Mieltämme on alkanut jäytämään vauvakuume. Tarkoituksena ei ole hankkiutua äideiksi lähiaikoina, mutta mahdollisesti joskus tulevaisuudessa. Minkälaisin "keinotekoisin" konstein voi tulla raskaaksi ja mitä nämä toimenpiteet maksavat?

Voi hykkyräiset sentään!

Vaavit osaavat kyllä olla suloisia ja ihastuttavaisia! Maire tässä muutama viikko sitten törmäsi seitsenkuiseen, joka olisi viihtynyt Mairen sylissä vaikka kuinka hyvin ja joka kerta valaistui kuin naantalin aurinko, kun Maire vilkutteli hänelle kauempaakin. Ah, mutta kysymykseen!

Olen vakaasti sitä mieltä, että Mairea varmemman vastauksen asiaan osaisi antaa joku paikallisen tai valtakunnallisen SETAn henkilö, tai sitten ihan tavallisen terveysaseman hoitohenkilökunta, joka varmasti osaa ainakin johonkin suuntaan teitä ohjailla. Ja jos ei osaa, niin siitä vaan muumimuki käteen ja kaupungille sopivan komeaa urosta apuun pyytämään! Miehenpuolikkaat kun eivät voi avuttomia neitoja pulaan jättää! :-D

*haleja kovasti* ja muistakaa kertoa Mairelle, kun taapero syntyy! :-)

Parisuhteesta (osa 3) 14.3.2005

Moikka!
Mulla olisi tälläinen kysymys, että olen miehen kanssa naimisissa mut olen kuitenkin lesbo? Olen kiinnostunut yhdestä tytöstä joka asuu Tampereella ja hänkin on lesbo. En tiedä miten mun pitäisi tehdä tai sanoa, kun tämä kyseinen tyttö raiskattiin? Pongasin tämän ekan tytön chatis? Nyt me viestitellään joka päivä ja samalla kirjoittelemme toisille kirjeitä jossa kerromme toisillemme sellaisia asioita joista tietää ainoastaa hän ja sitten hän kertoo mulle sellaisia joista tiedän mä ainoastaan? Tapasin myös pari viikonloppua sitten tosi mahtavan ja tosi hyvän näköisen tytön joka suuteli mua niin, että samassa huoneessa oli mun mieheni ja hänen kaverinsa jonka seuralainen tämä tyttö oli. Tämä mieheni kaveri loukkaantui siitä, kun me tytöt suutelimme toisiamme aina välillä pussattiin ja sitten pusut vaihtuivat kielareiksi jossa tämä tyttö oli tosi hyvä. Tämä tyttö on sanot et hän on bi, mutta hän haluaisi olla myös mun kanssani. En vain tiedä koska saisimme olla tämän tytön kanssa kahden? Tämä tyttö saa mut käymään kuumana häneen ja kostunkin jo pelkistä pusuista ja kielareista. Auta mitä mun pitäisi tehdä näiden asioiden suhteen?

Hei Minna!

Ihmisen seksuaalisuus on ihmiselle tärkeä asia ja sen takia onkin aivan kerrassaan mainiota, että olet uskaltautunut tunnustamaan jotain tuollaista itsellesi! Ja asiasta entistä paremman tekee se, että sinulla on lesbokavereita, joiden kanssa saat käsiteltyä asioita, joiden käsittely yksin olisi yhtä tuloksekasta kuin kakun leipominen ilman kaakkuvuokaa (trust me, tiedän). :-)

Mairen neuvo tässä tilanteessa onkin seuraavanlainen: nyt kun olet käsitellyt asioita itseksesi, juttele niistä myös miehesi kanssa ja koeta tehdä sellainen ratkaisu, joka tuntuu parhaimmalle - myös sinusta itsestäsi. Tyttösen sänkyyn hyppäämistä en suosittele ihan tuosta vaan, koska sellaisessa saattaa tulla loukanneeksi yhden jos toisenkin tunteita pahemman kerran. Järki täytyy pysyä päässä, vaikka halut huutaisivat kuinka pahasti sitä vastaan. Luvan kanssa asia tietenkin on aivan toinen... ;-) *haleja* siskokulta!

Ollako vaiko eikö olla? 14.3.2005

Ongelmanani on se, että minua pidetään omituisena otuksena. Olen oikeasti 15 vuotias tyttö, enkä ole varma olenko henkisesti mies vai nainen. Ruumiini on tytön ja minulla on tiettyjä tyttöjen tapoja, mutta viihdyn paremmin miesten/poikien seurassa ja käyttäydyn monien mielestä "kuin poika". Ihmiset luulevat minua usein pitkätukkaiseksi homopojaksi, eikä se itse asiassa tunnu yhtään epämukavalta. Olen seksuaalisesti kiinnostunut joistakin tytöistä sekä pojista, jotka näyttävät tytöltä.
Olen ihastunut mm. itseäni 11 vuotta vanhempaan naiseen, joka tosin on hetero. En halua "suhteen" etenevän pidemmälle, vaan minusta se tuntuu hyvältä näin. Koska olemme molemmat naisia, pystyn saamaan häneltä läheisyyttä jota miehen olisi mahdotonta saavuttaa samalla tavalla. Siksi haluaisin olla nainen, mutta toisaalta haluaisin olla mies koska rakastun aina vain naisiin ja homomiehiin. En siis tiedä mikä olen. Onko minun pakko valita kumpi olen (tyttö vai poika), vai voiko identiteettini sijaita "välimaastossa"? Onko sellainen identiteetti kestävä? Miksi saan kiksejä siitä että ihmiset luulevat minua (homo)mieheksi? Onko siinä jotain epänormaalia?

-Astraaliorava

Heipähei viimeinkin, Tabitha Astraaliorava!
Luin kysymyksesi pariinkin kertaan ja pureksin kynänpääni melkein soikioksi miettiessäni pulmaasi! Ja lopputulos on se, etten oikein osaa sanoa juuta tai jaata tuohon asiaan.

Pidemmän päälle, kuvittelisin, on tietty parempi, jos saat valittua identiteettisi suuntaan tai toiseen, se helpottaa varmasti omaa elämääsikin. Ja olen aivan varma, että ajan kanssa se siitä selkeneekin, kuin sumuinen aamu! :-)

Kokeile, tutkaile omia tuntemuksiasi ja ala sitä kautta muodostaa sitä omaa identiteettiäsi? Ja jos se tällaisen itsetutkiskelukauden jälkeen vieläkin on kuin häälyvä suohöräkäs, niin siinä tapauksessa se on! Oma identiteettisi kun on juuri niin vahva kuin millaiseksi sen luot. Etkä sinä sen epänormaalimpi ole, kuin seuraava ihminen! :-)

Ja jos tunnet, että identiteettisi aiheuttaa sinulle murhetta ja tuskaa, suosittelen käymistä psykologin puheilla, he osannevat valaista tällaisia pääasioita aika tehokkaasti! :-) *haleja*

Seksiopas lesboille 26.10.2004

heipä hei!
Olen tässä ihmetellyt, että heteroihmisille on olemassa vaikka minkälaista seksiopasta, mutta lesboille ei löydy mitään! Onko näin vai etsinkö vääristä paikoista? =)

Köhh! :-)

Tuota noin niin. Nyt on niin, että tämä kirjelmä oli jäänyt laatikonpohjalle huomaamatta ja sitä varten olen näin myöhään liikkeellä! *punastelee*

Ja totuus on, ettei Maire-tyttönen tiedä.. En ole sellaisiin törmännyt, vaikka aina välillä tutkinkin, ammatillinen mielenkiinto! o:-), kaikenmoisia sivustoja ja kauppoja! Mutta asiaan varmasti saa paremman vastauksen kysymällä sitä, vaikka sähköpostitse, esimerkiksi Baffin Booksista? Vai olisiko taas lukijakunnan keskuudessa valaistunut henkilöitymä, joka osaisi neuvoja antaa? :-)

Mistä tietää toisen tunteista? 7.10.2004

Hei Maire !

Tapasin netissä joitakin aikoja sitten tosi mukavan lesbo tytön, vieläpä omasta kotikaupungistani :) Kirjoittelimme aluksi maileja ja nyt olemme muutaman kerran tavanneetkin. En usko ihastukseen/rakkauteen ensi silmäyksellä, mutta olen jo korviani myöten pihkassa häneen *punastuu* Hän on minulle todella tärkeä ja olemme hyviä ystäviä. Meissä on paljon yhteistä ja pidämme monista samoista asioista. Nyt olen ollut jo jonkin aikaa kahden vaiheilla- paljastaakko tunteeni vai ei ? Minua huolettaa että emme ole tunteneet vielä kuukuttakaan... Pelkään, että jos en saa vastakaikua, ystävyytemme voi kariutua tai sen luonne muuten muuttua. En tiedä kestäisinkö hänen menettämistään, minulla on lisäksi vain yksi toinen ystävä/kaveri :(

Heipä hei, Petunia! :)

Et kertonut, millä tavalla alun perin lähditte kirjoittelemaan. Oliko kyseessä pelkästään kaverin etsintä. Jos näin on, voi olla vaikea alkaa kertomaan tunteistaan, vaikka onkin totta - kuten Maire-täti on aiemminkin ehättänyt toteamaan - etteivät tunteet katsele ja kysele sopivaa aikaa tai henkilöä. :)
Muistan itse, kuinka nuorena tyttösenä otin ja ihastuin yhteen parhaimmista kavereistani ja mietin pitkään ja hartaasti, kertoako vaiko eikö kertoa.
Lopulta, kärvistelyäni tarpeeksi kauan, päätin kertoa hänelle ja niin tosiaan tein. Vaikkakaan hän ei halunnut kanssani mitään muuta kuin "vain" ystävyyttä, en ole ollenkaan sitä kertomista hänelle katunut. Olo tuntui monin verroin helpommalle sen jälkeen.
Tietenkin meidän jokaisen tulee tehdä omat ratkaisut ja kaikki eivät mene samalla tavalla, joten suuri urakka on edessäsi. *hali* Mutta toivottavasti lopputulos on joka tapauksessa hyvä! :-)

Kolmiodraama! 6.10.2004

Olen vasta kovin nuori. Mutta olen bi. Ystävänikin on bi. Olkoon hänen nimensä nyt vaikka Nuppu. Kummatkin olemme naispuolisia ja olen rakastunut [tai no.. ainakin ihastunut] ko. ystävään. En vain uskalla kertoa sitä hänelle, koska pelkään ystävyytemme kärsivän, jos hän ei tunne samoin minua kohtaan.

Kaiken lisäksi minulla on toinen ystävä, joka myöskin on nainen. Hänkin on ihastunut samaan henkilöön kuin minä [Nuppuun], mutta hän ei tiedä, että minäkin pidän siitä henkilöstä.
Vaikuttaa aikamoiselta saippuaoopperalta, tuskin edes sait mitään selvää. Haluaisin vain tietää, mitä tehdä? Vai tehdäkö mitään.. En haluaisi toisen ennättävän ensin ystäväni [Nupun] kimppuun, mutta en ole valmis vielä kertomaan tunteistani Nupulle. Enkä myöskään haluaisi loukata toista ystävääni...

Tämä todella häiritsee minua.

Mana-tyttöseni... :-)
Sinun on itse mietittävä hieman sitä, mitä oikeastaan haluat tehdä.
Suorin tie olisi tietenkin painua tämän Nupun puheille ja sanoa lasauttaa olevansa tähän ihastunut. Mutta suorin tie ei aina välttämättä ole se oikea tie tehdä asioita. Joskus, kuten Maire-tätisi on aikaisemminkin todennut, on otettava selvää millainen tämä kiinnostuksen, ihastuksen sekä rakastuksen kohde on lintujaan! Ja tämän jälkeen on toimittava, niin kuin tuntemukset sanovat.
Joskus se tarkoittaa sitä, että toisiin sattuu. Mutta sekin on asia, josta aina voi keskustella. Maireen on kolahtanut monia kertoja ja ystävät ovat siitä hyviä tyyppejä, että heidän kanssaan asioista voi aina jutella, vaikka tuntuisi kuinka pahalle tahansa.
Mutta pitää muistaa pitää mielessä se, että tämä ystäväsi saattaa ehtiä edellesi, vaikka tekisit mitä. Muista myös siinä vaiheessa pitää lippu korkealla heidän puolestaan, koska saman toivottavasti hän tekisi sinulle siinä vaiheessa, jos tilanteenne ovat toisinpäin. :-)
Toivottavasti joku ratkaisu löytyy! *hali!*

Miten saada selville lesbous? 8.7.2004

Olen munannut pahemman kerran. Rakastuin ihanaan naisproffaani (olen siis itsekin nainen) ja aloin käydä hänen vastaanotollaan säännöllisesti. Hän oli minulle ystävällinen, vaikka paljastin nähneeni hänestä unta. Sitten avauduin vielä enemmän ja kirjoitin hänelle sähköpostissa olevani homoseksuaali ja näkeväni hänestä yhä unia. Sain rukkaset. Nyt pitäisi pystyä tapaamaan hänet laitoksella kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän on suuttunut minuun ja minua hävettää ihan kamalasti. Mitä teen?

Ja miksi hitossa minusta tuntui, että minun proffanikin olisi ollut kiinnostunut minusta? Olenko vähän nolo?

Hei Taboo...

Kaikki ihmiset eivät valitettavasti tiedä, miten pitäisi suhtautua, jos samaa sukupuolta oleva ihminen paljastaa olevansa ihastunut. Samoin kävi yhdelle tuttavalleni, joka käänsi kyseisen henkilön Mairen puoleen.
Ja niin monen monta kertaa, kun Mairekin on mennyt ihastumaan johonkuhun söpöön... ja ajatellut, että kaikki merkit viittaavat siihen, että hän tuntee samalla tavalla... No niin, ehkä me haluamme nähdä asiat sellaisessa tilassa tietyllä tavalla. En tiedä, onko se muuta.
Tilanne on tietysti kannaltasi ikävä, Taboo - ja varmasti nolo. Mutta pyh! Anna sen valua, kuin vesi hanhen seljästä. Uskoisin, että proffasi on kokenut aiemminkin sitä, että häneen ihastutaan. Unohda nolostuksesi ja elä kuten ennenkin. Ja jos se helpottaa oloasi, sano hänelle olevasi pahoillasi väärinkäsityksestä.
*hali* :-)

Olenko lesbo? 26.6.2003

Olen ollut kahden vaiheilla jo jonkin aikaa,että pidänkö pelkästään naisista vaiko en? Mun on hankala löytää paikkaa,jossa voisin tutkia tuntemuksiani enemmän.Baari ei ole mielestäni paras paikka,eikä ikäiselleni olekkaan mitään kunnon lesbobaaria(20vee),johon pääsisi sisään. Onko suomessa mitään lesbopiiriä,joka olisi avoin ulkopuolisillekkin?

Yksi hyvä keino tietenkin, tai no ainakin toimiva varmasti, on ottaa yhteyttä paikkakuntansa SETAan ja sitä kautta koettaa löytää samantyylisiä ihmisiä! :) Ja jos ei muuta, niin setalaiset varmasti osaavat ohjata sinua eteenpäin etsiessäsi lesbopiirejä. :)

Homot vs. Lesbot 8.4.2003

Ystävä hyvä, olenpa tässä useaan otteeseen miettinyt tuota kummaisaa dilemmaa...
Miksi gay-miehet suhtautuvat useimmiten torjuvasti tai jopa lievän vihamielisesti meihin gay-naisiin? Olen turhankin usein törmännyt sellaiseen "hyi, yök, tyttöbakteereja"-asenteeseen. Tämän vuoksi on joskus hävyttömän hankalaa tutustua homomiehiin ja sepä minua joskus surettaa.

Hei, foxi!
Olen miettinyt asiaa itsekin aina välillä. Se tuntuu olevan jonkinlainen ikuisuuskysymys samalla tavalla kuin se "muna vai kana" -juttu. Haastattelin muutamaa homokaveriani ja he kertoivat minulle tavanneensa pääsääntöisesti vain sellaisia gay-naisia, jotka pelottivat heitä. Ehkä se johtuu siitä.
Tai sitten se johtuu siitä, että homomiehet ovat jääneet pikkupoikien asteelle. Eiväthän nekään pidä tytöistä. "Hyyii! Tyttöbakteereja!" Koetetaan kestää, miehet kun on sellaisia ikuisia pikkupoikia. :)

Rekisteröintibileideoita? 17.4.2002

Hei!
Osaisitko antaa vinkkejä miten järjestää samaa sukupuolta olevien suhteen rekisteröimisjuhla?
Mieltäni askarruttavat muun muassa mitkä leikit sopisivat tilaisuuteen. Onko sinulla siis antaa tyylillisiä ym. vinkkejä? Kiitos etukäteen!

Täytyy myöntää että hankala sanoa, sillä et yhtään kerro minkälaisista ihmisistä on kyse.
Ovatko he miehiä vai naisia, romantikkoja vai hurjia bilettäjiä? Haluaisivatko he jotain perinteistä ja tapahtuuko tilaisuus maalla vai kaupungissa? Entä kuinka paljon vieraita on tulossa?

Mielestäni tärkeintä on, että otat selville mitä he eivät halua. Yllätykset ovat kivoja, mutta ei ikävät. Mauttomuuksiin ei siis kannata mennä. Älä missään nimessä ota kaikkea vastuuta ohjelman järjestämisestä yksin, vaan kerää hyvä ystäväporukka ja yhdessä miettikää, mitkä leikit sopisivat juuri tälle parille :))

Homoinfo

Aihe: Lesbot

Tapaus hä 30.11.2009