Tulevasta ja menneestä

Harmi, kun tämä bloggaus taas jäi kaiken kiireen keskellä. Olisi nimittäin mukava näin jälkikäteen lukea omia ajatuksiaan ja muistella tapahtumien kulkua. Mutta ilmeisesti päiväkirjatyyppinen kirjoittaminen ei ole minulle niin luontaista, että malttaisin panostaa siihen tarpeeksi.

Edellisestä bloggauksesta olemme päätyneet monien käänteiden jälkeen jonnekin ihan muualle, kuin mistä aluksi haaveilimme. Näitä käänteitä ja ennen kaikkea sitä uskomatonta innostusta, joka kerta kerralta jaksoi yllättää itsenikin olisi nyt hauskaa lukea. Matkan varrella nimittäin useampikin vaihtoehto ja alue ehti tuntua juuri parhaalta meille, mutta kuten huomattiin elämä on yllätyksiä täynnä. Myös remontista ja kaikista asuntoon liittyvistä haaveista ja suunnitelmista sekä niiden kehittymisestä ja muotoutumisesta olisi mukava lukea. Mutta jospa otan tämän nyt opetuksena ja pidän mahdollisimman tarkkaa kirjaa kaikkeen häihin liittyvästä. Sehän tämän blogin tarkoitus alunperin olikin. Häät alkavatkin oikeastaan olla taas tämän hektisen syksyn ja tehoremontin jälkeen pinnalla. Löysimme upean näköisen paikan aivan tästä naapurista, mutta sitä ei valitettavasti taida saada yksityiskäyttöön. Kesäisin rakennuksessa on taidenäyttely ja talvisin se näyttäisi olevan kylmänä, liekö koko tilassa edes lämmitystä, sillä rakennus on entinen voimalaitos.


Olen saanut isännöitsijältä erinomaisen asiallista palvelua, etenkin aikaisempiin kokemuksiini verraten. Hänen kauttaan selvisi muun muassa huoneistossa ollut kosteusvaurio, jonka kiinteistövälittäjä aikaisemmin kiisti. Yhden totaalisen vesivahinkoprosessin kokeneena tuo ei pelota minua, sillä tuhotulvan seurauksena tuli opittua aiheesta runsaasti. Nyt on sitten edessä vielä hieman lainojen kilpailutusta ja niihin perehtymistä..


Tulisilla hiilillä

Olen kovin kärsimätön. Haluan vastauksia kysymyksiini. Mielestäni isännöitsijällä ei tarvitsisi olla tänään muuta tekemistä kuin vastata tiedusteluuni. Alan hermostua ajatuksesta, ettei hän vaivautuisi vastaamaan sähköpostiini lainkaan, jolloin joutuisin lähestymään häntä toisella tapaa. Tarkoitukseni oli aloittaa tänään lukemaan tentteihin, mutta eihän siitä mitään tule, kun pitää koko ajan kytätä sähköpostia.. Muutoin olisin entistäkin hermostuneempi :D


Isännöitsijäntodistus liitteineen ei tarjonnut mitään uutta. Toki varmistuksen jo saatujen tietojen oikeellisuudesta, mutta niitä nyt en valheellisiksi epäillytkään. On ärsyttävää, kun kiinteistönvälittäjä heittäytyy tyhmäksi vastuuta vältellessään. Ymmärrän kyllä sen, että hän ei suostu sanomaan mitään sellaista, josta voisi joutua vastuuseen. Mutta asiat olisivat edenneet paljon nopeammin, jos hän olisi heti kättelyssä todennut, että ottakaa itse yhteyttä isännöitsijään. Sen sijaan hän on ollut ymmärtävinään kysymykset väärin ja puhunut ympäripyöreitä ja välillä ihan puuta heinää, vaikka ihan rautalangasta olenkin vääntänyt mihin haluan häneltä vastauksen ja miksi. Tosin lupaavalta vaikuttaa se, ettei ensimmäisessä näytössä käynyt ketään muita kuin vanhempani, ja välittäjä oli (ainakin puheittensa mukaan) aikeissa juuri itse ottaa yhteyttä meihin päin. Vielä kun saan tämän yhden asian selvitettyä lätkäisemme tarjouksen menemään. Nyt täytyisi vain yrittää pitää jalat maassa ja tiedostaa se, että on enemmän kuin mahdollista, ettei tarjouksemme mene läpi. Harmi vain, että olemme ehtineet jo täysin ihastua seutuun..


Jännittää

Ekaksi hääasioista sen verran, että ne vaihtuivat elokuisista loppukesän häistä helmikuun tunnelmallisiksi talvihäiksi. Tämä siksi, että ystävämme, jota seremoniamestariksi olimme kaavailleet oli kuulemma ilmoittanut meille jo aikaisemmin pitävänsä omat häänsä juuri samaan aikaan. Tätä tosin ei oikeastaan kukaan ystäväpiiristämme muistanut, mutta oikeastaan parempi näin. Ajankohta sopinee pieniin ja intiimeihin häihimme paremmin kuin kesä. Ja ennenkaikkea ajankohta mahdollistaa haaveilemani täysin valkoiset häät. Ja vihkipaikkakin voisi olla kauniissa kevättalven auringossa vaikka jäällä.. Kaikinpuolin helmikuu tuntuu siis paljon oikeammalta kuin elokuu, aivan minulta, aivan meiltä.

Mutta se mikä nyt jännittää ja mietityttää on asuntoasiat. Lainaa olisi saatavilla ja kohdekin aikalailla löytynyt. En vain ole varma haluanko muuttaa kaupungista pois, vaikka en varsinaisilla kaupungin palveluilla mitään teekään. Siinä ajassa, joka meidän pitäisi odottaa valmistumistani ja pääsisimme sellaiseen tulotasoon, että voisimme ostaa asunnon kaupungista olisimme jo maksaneet nyt kiikarissa olevan huoneiston. Eikä sieltä nyt edes aja kaupunkiin kuin 12-15 minuuttia, eli saman verran kuin tästä kävelen keskustaan tai yliopistolle. Ja autohan meillä joka tapauksessa on.. Mutta ei se ole niin helppoa talvella rapsutella autoa jään alta kuin vain heittää kengät jalkaan ja kipaista kaupungille (jossa siis oikeasti käyn tosi harvoin). Mutta tässä päästään taas siihen, että haluaako säästää nyt pesämunaa tulevaa varten ja nähdä vähän vaivaa sen eteen, vai miettiä näitä asioita vasta myöhemmin ja elää nyt tyytyväisenä kuten aina ennenkin? Toisaalta, pelottaako minua vain muutos? Asunnosta saa kivan pienellä remontilla, paikka on kiva, suorastaan upea ja tuttujakin meillä on jo muutama alueelta. Jännitys tiivistyy hiljalleen, koska odottelen isännöitsijäntodistusta ja muutamia muita asiakirjoja taloyhtiöstä sähköpostiini tämän illan aikana. Jos ne näyttävät hyvältä on lopullisen päätöksen tekeminen askeleen verran läheltä.


Vielä kuun loppuun asti kesätöitä ja sitten hiukkasen verran lomailua ennen opiskelujen pariin palaamista. Viime viikolla otinkin Madonnan keikan yhteydessä pari päivää hieman esimakua kesäloman vietosta. Oli kyllä ihan Mahtavaa. Olimme todennäköisesti huonoimman alueen parhaimmilla paikoilla, koska näimme Madonnan koko konsertin ajan täysin esteettömästi. Ihan täysin rinnoin emme kuitenkaan pystyneet nauttimaan, sillä tietysti kaikki muutkin olisivat halunneet paikoillemme. Itseäni häiritsi myös viereiset hapannaamateinit, joiden mielestä olisi ilmeisesti täytynyt seisoa täysin eleettömästi ja ääneti paikoillaan koko illan ajan. Ja myös seuraava ilta DTM:ssä oli myös ihan huippuhauska, etenkin kun paikalle tupsahti yllättäen myös paras ystäväni, jo aiemmin mainittu best maidini.

Oli myös ihan kiva kohotus itsetunnolleni saada huomiota tosi hyvännäköisiltä miehiltä, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, mutta myönnän sen täältä nimimerkin takaa.. Viime talvena laitoin treenaamisen tauolle, kun alkoi tuntua, että mun minäkuva ulkonäön suhteen alkaa vähän vääristyä ja treenaus ja ruokavalio yms. alkaa saada vähän liian suuret mittasuhteet mun tunne-elämässä. Mutta opiskelujen taas jatkuessa aloittelen pikkuhiljaa uudestaan ja vähän terveämmältä pohjalta. Olen mielestäni ihan hyvällä mallilla asian hahmottamisessa, sillä ymmärrän sen liittyvän ainakin siihen, miten koen oman sukupuoleni, seksuaalisen suuntautumiseni ja seksuaalisuuteni.


Joskus vuosia sitten kampaajani sanoi minulle, ettei parisuhteessa toisen ihmisen täydy tehdä sinut onnelliseksi, vaan sinun täytyy itse tehdä ne ratkaisut, jotka saavat sinut onnelliseksi. Mielestäni tässä sanomassa oli jotain järkeä jo tuolloin, vaikken vielä noin vuoden seurustelun paikkeilla sitä ymmärtänytkään. Poikaystäväni taas kammoksui ajatusta omista itsenäisistä ratkaisuista, sillä tottakai hänen tehtävänsä oli tehdä minut onnelliseksi. En tiedä mistä tämä juolahtikin vuosien jälkeen mieleeni, mutta voin todeta, ettei täti nyt ihan höpöjä puhunut. Täytyykin kysyä poikaystävän mielipidettä asiasta nyt uudemman kerran.

Ken tietää, josko vaikka tässä entisen kampaajani mietteessä olisi suhteemme salaisuus, joka sai minut heittäytymään ensimmäisen poikaystäväni matkaan loppuelämäkseni jo 16-vuotiaana? Luulen, että minut tässä yhteisessä tahtojen koetuksessa on pitänyt mukana tietty realistisuus. Parisuhteessa täytyy kuitenkin lopulta kohdata viat niin toisessa kuin itsessäkin ja hyväksyä se, ettei kumpikaan osapuoli ole täydellinen.


Tilasuunnitelmia

Sekä tunnelmaltaan sopivan että juuri oikean kokoisen hääpaikan löytäminen voi asuinseudullamme olla hankalaa. Netissä olevien kuvien perusteella olen kuitenkin löytänyt yhden, joka vaikuttaa erittäin hyvältä. Olen käynyt kyseisessä rakennuksessa parina viime talvena melkeinpä päivittäin, sillä siinä toimii myös opiskelijaruokala. Juhliimme havittelemani tila on kuitenkin minulle vieras. Opiskelujen taas alettua täytyy alkaa selvitellä, onko sitä todellakin mahdollista varata meidän käyttöömme ja jos, niin miltä siellä ihan oikeasti näyttää. Toivottavasti hyvälle, sillä kuvien ja ulkomuodon perusteella rakennuksen osa näyttää lähestulkoon täydelliseltä ja onhan rakennus itsensä Alvar Aallon suunnittelema.

Ongelmaksi saattaa vain muodostua pitopalvelun järjestyminen ko. tiloihin. Todennäköisesti joudumme ottamaan ruoat rakennuksessa toimivan ravintolan kautta, sillä lienee kai mahdotonta kuljettaa lämpimiä juhlaruokia talon ulkopuolelta. Ensijainen tavoitteemme on saada häihimme pöytiintarjoilu, sillä mielestämme se olisi noutopöytää huomattavasti juhlavampaa. Pienen vierasmääränkin puolesta sen luulisi olevan kustannuksiltaan siedettävää. En myöskään ole suuri noutopöytien ystävä, vaan pidän enemmänkin viimeistellystä ja harkitusta ateriakokonaisuudesta. Tiedän, että esimerkiksi isäni taas nauttii siitä, että saa maistella hieman tuota ja hieman tätä ja lopulta kaikkea mahdollista sekaisin. Ruoan teema painottunee Italiaan tai edes Välimeren tienoille.

Jos päädymme varaamaan tilan jo nyt, täytyisi meidän olla siis aivan varmoja myös siitä, että rakennuksessa toimivan ravintolan ruoat miellyttävät meitä. Itselläni on tosiaankin kokemusta vain heidän tarjoiluistaan opiskelijaruokalan puolelta, ei muusta. Täytyy siis tiedustella mahdollisuutta saada jonkinlaisia takeita laadusta, kuten herkullisia maistiaisia, jo näin varhain, vaikka varsinaisiin häihin onkin vielä huomattavan pitkä aika. Nyt tuntuu siltä, että olemme sopivan hyvissä ajoin liikkeellä, mutta luulenpa, ettei aikaa siltikään tule olemaan tarpeeksi tehdä jokaista asiaa sillä tarkkuudella kuin haluaisin.


Nyt se on sitten virallista. Lauantaina ilmoitimme asiasta kakun päällä ystävillemme, joiden ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset. Harmi, ettemme tajunneet ottaa kameraa valmiiksi. Nyt meillä on siis kaksi varsinaista kaasoa, eli meidän tapauksessamme Best Maidia sekä kolmantena poikaystäväni vanhin ystävä, jolle ei erinäisistä syistä johtuen anneta mitään tehtäviä hoidettavaksi. Mutta toivomme, että hän kykenisi pitämään häissä puheen. Seuraavaksi olisi tarkoitus pyytää vielä seremoniamestariksi erästä hyvää ystäväämme, jolta tehtävän hoitaminen kävisi luonnollisimmin.


Koska tässä nyt ilmeisesti on omien häiden suunnittelu kynnyksellä, ajattelin, että voisi olla mukavaa pitää niistä jonkinlaista päiväkirjaa. Muutamia hääblogeja lueskeltuani tuumin, että voisi olla mukava jakaa ajatuksiaan blogin välityksellä myös itse. Harmi vain, että ranneliikkeen tarjoama blogipalvelu ei ole erityisen toimiva sellaisen blogin pitoon, johon haluaisi luoda omanlaisensa visuaalisen ilmeen. Suuri puute on myöskin se, että että tätä on vaikeaa linkittää muille sivuille, kuten toisten blogeja kommentoidessa usein on tapana. Olisi ollut mukavaa, jos homohäistä (ja kai samalla muustakin elämästä) kertova blogi olisi linkittynyt luontevasti muiden joukkoon. Mutta koska kuitenkin otin tavoitteekseni blogin pitämisen juuri täällä, oli ajatuksenani kai se, että täältä voisi löytyä enemmän ymmärrystä juuri niihin matkan varrella esiin tuleviin seikkoihin, joihin vaikuttaa se, ettei naimisiin olekaan menossa heteropari.

Huomenna on tarkoitus tehdä asiasta sen verran julkisempaa, että kerromme tämän salaisuuden molemmat ystävillemme, joista tulee Hänelle tulee kaaso ja minulle best maid. Tai näin ainakin toivomme.. :D Kummallekin on kerrottu vain, että paikalla on brita-kakkua ja yllätysvieras. Ajattelimme koristella kakun päälle nimikirjaimemme, sydämen ja häiden arvioidun ajankohdan.. saas nähdä tajuavatko, tai yllättyvätkö edes. Sillä ainakin eräillä ystävillämme kun jo selvästi on odotuksia häidemme suhteen.

Hieman vielä mietityttää koko häiden funktio. Ajatus koko loppuelämän sitoutumisesta on käyty läpi jo kolme vuotta sitten, kun päätin poikaystävääni kosia. Eli suhteemme lopullinen virallistaminen minua ei mietitytä lainkaan, ainoastaan varsinaiseen tilanteeseen liittyvät seikat. Olen miettinyt, josko pelkään mahdollisia pettymyksiä yhteen elämäni merkittävimpään päivään liittyen minulle läheisten ihmisten taholta. Vaikka sekä minut että Hänet on otettu molempien perheisiin upeasti vastaan, mietityttää minua kai yhä esimerkiksi Hänen syvästi uskovaisten vanhempien reaktiota asiaan. Vaikka siis mitään reaktiota minua tai poikaystävääni kohtaan ei ole tähänkään mennessä tullut, vaikka kihlauksesta ilmoitimmekin hänen kotonaan joulupöydässä 2006. Mietin siis kai pohjimmiltani sitä, ovatko kaikki ihmisten suurena päivänämme aidosti onnellisia puolestamme.

Vaikka ratkaisuni sitoutua juuri Häneen, ei minua mietiytä lainkaan, on silti erittäin jännittävää ajatella menevänsä naimisiin. Mutta eipä siinä pitäisi yllätyksiä tulla, kun olemme silloin olleet yhdessä kahdeksan vuotta, joista seitsemän asuttu ja tehty muutenkin kaiken yhdessä. Mutta on se silti vaan jännää..