Riskitön vaihtoehto kauneuskirurgialle! Beautytek on ainutlaatuinen, tehokas menetelmä jonka avulla voi poistaa rasvakertymiä (esim. vatsanseudulta), ryppyjä, kohottaa rintoja ja hoitaa arpia. Tulokset ovat hämmästyttäviä ja nopeita. hoito täysin kivuton!
Hyvän olon blogaus Kirjoitettu: 29.04.2013, 08:18:30
Tällä hetkellä asiat loksahtelevat kohdalleen, yksi toisensa perään.
Töitä pitää kyllä tehdä, muttei "luterilaisesti", siis luterilaisella työetiikalla,
vaikka tekemisiäni sellaiseksikin arveltiin (...), vaan yksinkertaisesti saadakseni asioita eteenpäin,
porras portaalta, päivä päivältä, yhden päivän murheet ja haasteet kerrallaan
- ja vapaa-aikaa eli lepoa eli rentoutumista eli relaamista eli chillausta unohtamatta.
Kun tämä vuosi alkoi, ei ollut tunnelin päässä valoa.
En muista huomanneeni edes koko tunnelia.
No nyt on, parikin, ja on valoa.
Ainakaan tänä vuonna huhtikuu ei ollut kuukausista julmin.
Queers, make children Kirjoitettu: 16.04.2013, 14:23:04
Jos sateenkaariporukka haluaa tehdä lapsia, eipä siihen tarvita kuin kaksi sellaista ystävää,
joilta yhteensä löytyy toimivaa spermaa ja toimiva munasolu.
Ja muulla maailmalla ei ole asiaan mitään mussuttamista.
Pitäisikin tehdä niitä lapsia että maailma olisi edes joskus tulevaisuudessa vähän siedettävämpi.
Keskusteluista osa XXX Kirjoitettu: 28.02.2013, 16:57:20 (Muokattu: 28.02.2013, 16:57:54)
Jaha. Tänään täällä innostaa ja harmittaa Setan DVD "Moninaisuus on meissä",
ja innostaa ja harmittaa ettei avioliittoaloite mennyt lakivaliokunnassa läpi,
ja innostaa ja harmittaa että kansalaisaloite läpimenon takaamiseksi on tekeillä.
Born of crypto-homorockers & great divide Kirjoitettu: 02.02.2013, 13:35:54 (Muokattu: 02.02.2013, 14:29:08)
Hedwig & The Angry Inch was a musical in New York 1998 (and onwards).
And a movie in 2001.
It tells a story crossing the two main genders,
crossing from former East-Germany to Kansas, USA,
and rocks out the bitter memories and well as the anxieties of the then present.
Yes I am a fan, a close friend of Hedwig.
Hedwig the musical and then a movie was born in the nineties, already in the past,
and it looked back into eighties, the past.
Homorocker remembers both the nineties and the eighties -
and Hedwig and Homorocker are both born from the crypto-homorockers
(David Bowie, Iggy Pop and Lou Reed).
And carry the memories of, for example, of the times of the Berlin Wall and soon afterwards.
The now trendy middle-class conservatism nor the black-and-white populism will never ever
tear us down.
Yes, we are bitter, and yes, we are sarcastic, but that's the result of living in this world
which was unbelievable then
just as it sure is now.
Oli holokaustin muistopäivä.
YK päätti muistopäivästä vuonna 2005.
27.1. 1945 oli päivä jolloin puna-armeija vapautti kaikkein suurimman natsien tuhoamisleirin,
Auschwitz-Birkenaun, Natsi-Saksan eli ns. Kolmannen valtakunnan valtaamassa Puolassa,
lähellä Krakovaa.
Se mitä ennen tuota päivää esimerkiksi tuossa paikassa tapahtui ylitti ja ylittää kaikki ihmisten hirveydet.
Tuli myös kuluneeksi 95 vuotta siitä kun punakaartit päättivät yrittää kaapata vallan Suomessa.
Siinä kävi lopulta varsin huonosti.
Seurasi kapina, sisällissota, teloituksia ja murhia (1), joutavia mutta katkeria taisteluita,
lisää teloituksia (2), ja vankileirejä.
Mutta Rokkihomon passista löytyvällä henkilöllä oli koko päivän kädet ja pää
täynnä muita, työntapaisia asioita ja ajatuksia.
(1: punaisten toimesta, sekä teloituksia että murhia, mutta oikeushistoriallisesti katsoen
lähinnä murhia.)
(2: valkoisten toimesta: ei murhia vaan teloituksia, koska he olivat laillinen hallinto
kenttäoikeuden pikaoikeudenkäyntejä ja pikateloituksia myöten.)
on kulunut täsmälleen 220 vuotta siitä kun kansalainen Capet teloitettiin
giljotiinilla vallankumouksen aukiolla Pariisissa.
Ranskan vallankumous, tai Ranskan suuri vallankumous, oli käänteentekevä tapahtumasarja.
Historiantutkimuksen yleinen näkemys on että kokonainen aikakausi muuttui toiseksi.
Ns. "kansa" otti vallan ns. "kuninkaalta Jumalan armosta".
Kuningas oli ollut pyhä ja hänen valtansa oli kansaan nähden lähes rajoittamaton.
Suuren vallankumouksen jälkeen länsimaisten hallitsijoiden on ollut pakko
ajatella olevansa vastuussa vallastaan myös kansalle.
Kansalle, ei alamaisille.
Kansalainen Capet oli vallankumouksellisten antama nimi kuningas Ludwig XVI:lle.
Kyseessä oli oikeudellinen manööveri, sillä "kuningasta Jumalan armosta" ei,
minkään sen aikaisen oikeustajun mukaan, voinut tuomita oikeudessa.
Kansalainen Capet voitiin tuomita oikeudessa.
Ja hänet tuomittiinkin, kuolemaan.
Teloitus tapahtui 220 vuotta sitten tänään giljotiinilla, silloin uudella teloituskeksinnöllä,
jonka oli tarkoitus mahdollistaa teloitettavan nopea "humaani" kuolema.
Oli tai ei, näin toimittiin.
Kuolemantuomio on pohjattoman lopullista, ja Suuren vallankumouksen vuosina niitä riitti.
En tiedä, enkä jaksa tarkistaa, kuinka monet kuolemantuomiot
olivat ehtineet kulua kuningas Lugwig XVI:n hallinnon läpi hänen hallitessaan
täysivaltaisena kuninkaana viidentoista vuoden ajan 1774-1789,
mutta eiköhän niitä riittänyt.
Silti. Teloitus oli murha, ja teloituksessa murhattiin paitsi entinen kuningas,
myös 39-vuotias kahden lapsen isä.
Poliittisessa mielessä teko oli myös typerä.
Euroopassa riitti monarkioita joille tuo teloitus oli käsittämättön teko,
ja lähes kaikki EUroopan maat uudistivat sodanjulistuksensa
ja vallankumouksellisen Ranskan vastaiset liittonsa tehdäkseen lopun vallankumouksesta.
Mutta se ei koskaan enää aivan onnistunut.
Sen sijaan vallankumous levisi ympäri Eurooppaa.
Kaikenmosta seurasi, mutta koskaan enää eurooppalaiset hallitsijat eivät voineet
rehellisesti ajatella kansalaisia alamaisinaan.
On 20.1.2013 ja blogauksen aika Kirjoitettu: 20.01.2013, 20:01:18 (Muokattu: 21.01.2013, 13:16:57)
Ensin sanon jotain taas keskusteluista täällä Ranneliikkeessä:
Tällä viikolla on tullut seurailtuja ranneliikkeen keskusteluja enemmän...
...kuin aikoihin.
Keskustelua on myös ehkä ollut enemmän kuin aikoihin, ja monista aiheista
- sekä aiheiden vierestä.
Välillä tuntuu että on pakko sanoa jotain, ja välillä vaan sivuuttaa.
Nettielämää siis: Jos ei nappaa, sivustoja riittää.
Mutta teki hyvää osallistua "homot ja oikeistopopulismi" -keskusteluun.
Ei siksi mitä sinne kommentoin (eikä todellakaan siksi mikä sai minut sinne kommentoimaan
aivan alunperin),
mutta teki hyvää tajuta yksi sokea piste itsellä.
Kun nimim. "smo" mainitsi vasemmistopopulismin, tajusin että "oikeistopopulismi"
on tasan täsmälleen vasemmistolainen käsite ja määritelmä.
Sellainen tekee hyvää, tajuaminen.
Että kappas, olinpa hölmö tuossa juuri äsken.
Toivotan sellaisia hetkiä itse kullekin silloin tällöin.
Eli tässä tuli tähän blogiin lopulta se positiivisempi kommentti keskusteluista täällä.
Taisipa olla edellisten perään jo aikakin.
- - -
Muuten tulee mieleen että 220 vuotta sitten tänään kansalainen Capet
anoi lykkäystä hänelle noin viikkoa aiemmin langetettuun kuolemantuomioon.
Se tarina jatkui sitten 220 vuotta sitten seuraavana päivänä,
ja juuri mikään ei sen jälkeen ollut kuin ennen.
- - -
Ja tänään 20. 1. on ollut Pyhän Sebastianin muistopäivä.
Tuota katolisten kuuluisaa pyhimystä on monen muun asian ohessa kutsuttu myös
"homojen suojelupyhimykseksi".
Katolisessa kirkossa ei todellakaan ikinä koskaan ole ollut mitään "homojen suojelupyhimystä",
koko ajatus on mahdoton: homous on syntiä ja siitä ei siellä päästä mihinkään.
Mutta queer eye for a queer saint on sitten jo toinen juttu.
Esimerkiksi Thomas Mann ja Jean Genet ovat huomioineet tuon edellämainitun,
epävirallisen vivahteen Pyhässä Sebastianissa.
Näinpä myös leffaohjaaja Derek Jarman, ja koska YouTube täällä nykyään toimii,
laitanpa Sebastianin päivän kunniaksi clipin tuosta elokuvasta,
joka valmistui vuonna 1976, jossa puhutaan vain latinaa,
jossa antiikin roomalainen varuskunta on yhtä nudistirantaa
(ja sm-henkistä "pikku" kilvoittelua),
ja jota katsoessa ajatus "homojen suojelupyhimyksestä" aukeaa varmasti paremmin
kuin mitä yksi rokkihomo jaksaa tähän kirjoittaakaan:
Ja muuten olen sitä mieltä että kyllähän tässä maailmassa asioita riittää
jotka k*rpii ja v*tuttaa.
Ja, huokaus, vielä enemmän sellaisia jotka turhauttavat.
Sekä asioita että ihmisiä.
Ergo, täytyy nauraa ja nauttia hurjemmin ja huikeammin sellaisista asioista joista...
voi irrota naurua ja nautintoa.
Siihen liittyen Rokkihomo on kuunnellut kovin vähän rokkia lähimenneisyydessä.
Youtubesta vaan silloin tällöin jotain pientä iltasella.
Ja sieltä tuli pitkästä pitkästä aikaa vastaan David Bowie.
Miten minä senkin olin hyllyihin ja tiedostoihin pölyttymään jättänyt,
tuskin vuoteen muistanut koko damea.
No nyt muistin, että hei, minähän olen jo ostanut, esimerkiksi,
tuon Station to Station deluxe-paketin, jo silloin kun se ilmestyi vuonna 2010.
Eipä tarvitse ostaa edes itselleen joululahjaa tänä jouluna.
Laitan soimaan bonuslevyn.
Thin White Duke live Nassau Coliseum '76.
"The return of the Thin White Duke:
throwing darts in lovers' eyes
Here are we one magical moment
such is the stuff from where dreams are woven..."
Hienoa, jylhää, ilkeää, karismaattista, kuolevaisuutta ylimielisesti suutelevaa...
...kaaosta ja melua, josta kasvaa meikattuja muotoja ja merkityksiä.
Jep, Rokkihomo viihtyy.
Ja ehkäpä tämäkin laiha mies palaa ympäröivään maailmaansa
selkä vähän suorempana,
Thin White Duken voimistamana.
Toivotan voimakasta oloa myös teille molemmille,
yours truly, -Rokkihomo
- - -
(* no, todennäköisesti menen Turun himpulabaariin kääntymään tänään,
ja siellä on jonkunmoiset joulujuhlat, mutta en sitä oikein osaa laskea
pikkujoulujuhlien joukkoon.)
United States of Promised Lands Kirjoitettu: 08.11.2012, 10:14:34 (Muokattu: 08.11.2012, 13:16:15)
There's the critical nickname for USA that I use at times.
Obama won to be the president for the second term. That is very good.
That is very good thinking the choise they and the rest of the world had:
Mitt Romney, a conservative, a Mormon bishop, a missionary, heading for a mission.
Yet, that may well be the set task for every and any president of the USA:
A mission.
A God-given mission.
God bless America, as everyone, including Obama, keep saying.
I have no doubt that Jesusland exists, those states and areas that always vote according to
the so-called conservative christian values, consisting of more than half of the 50 states of USA.
I have no doubt that some opinions I have heard were and are real there:
"Let's just nuke the Middle East away and it all will be good."
I have no doubt that many there consider themselves the God's chosen people.
Mormons definitely do, Romney among them, but many others as well.
And "God" has "blessed", with circumstances brilliant for getting and being rich and powerful.
The result: a large and big nation.
So there is room enough for anything and everything.
But, over all that, God always blesses:
blessing the self-declared stand as a world police,
blessing the double-standards, etc.
(ADD: Etc = blessing The US Navy.
And teaching creationism in schools
And highest medical science research.
And handguns for everyone.
And Desperate house-wifes.
And Bruce Springsteen.)
It is a mega-version of a Holy Land.
(The third one: first there was The original Holy Land of the Jews, then Christian Roman Empire,
and now this.)
And I have no doubt that many of them say - and think - that God is blessing them,
whatever they wish to go for.
I just hope that the just about half of them maintain the recently-received ideas
of global warming and social insecurity and choose to take actions.
For this is but a phase.
And the rest of the world is at mercy of what some of them think their God blesses.
Aurinko paistaa kirkkaasti, tuuli tuoksuu syksylle, ja takki pitää laittaa kiinni.
Pidän tällaisista päivistä, pidän kovasti.
Ehkä siitä saakka kun parikymppisenä saatoin lauantai- tai sunnuntaiaamuna herätä
ties mistä ties kenen vierestä ja jatkoin siitä sitten kaupungin keskustaan kahville
- ja ehkä kävelin torilla ja jokirannassa, keskellä pohjatonta kaikkivoipaisuutta ja vapauden tunnetta:
Syksy, vapaapäivä, kaikki on mahdollista. Ja olikin.
Koti oli Turun tuntumassa tai sitten Turun ylioppilaskylässä,
ja ennen sinne paluuta ehti vähän pohtia tekemisiään.
Ei morkkiksia, raikas kirpeä syysaurinko, tulevan viikon kaikki mahdollisuudet edessä.
Ja kuukauden. Ja vuoden. Ja vuosikymmenen.
Mukana kulkee ehdottomasti vähän melankoliaa, varsinkin sunnuntaisin,
että mitä tuli tehtyä ja mitä ei, kuinka kaukana ihmiset ovat toisistaan
ja kuinka lähelle päästetään vain harvoin ja hetkeksi.
Mutta päästetään kumminkin. Mitäpä muuta meillä on kuin hetkiä.
Puolitäysiä lasillisia.
Soundtrack of these days: Simon and Garfunkel: Sounds of Silence.
Keskusteluista osa IV Kirjoitettu: 30.08.2012, 20:19:54
Laitoin tänne aiemmin vanhan reippaan sanonnan joka muistuttaa miten
joidenkin ihmisten ja tahojen kanssa on turha väitellä.
Että se on kuin pelaisi pulun kanssa shakkia:
Pulu kaataa shakkinappulat, paskoo pelilaudalle, ja lentää pois kertomaan omilleen
miten voitti taas kerran shakissa.
Tässä vielä toinen, reippaalla sanankäytöllä yhtä kaikki:
Älä koskaan väittele idiootin kanssa.
Se vetää sinut omalle tasolleen - ja sittenpä sillä onkin kotikenttäetu.
Keskusteluista, osa III Kirjoitettu: 19.08.2012, 09:15:09 (Muokattu: 19.08.2012, 09:40:56)
"Suomen kansa raivostui Mannerheim-elokuvasta!"
Suomen kansa?
Olen osa Suomen kansaa enkä ole yhtään raivostunut.
Ja mikä osa Suomen kansaa on jo nähnyt elokuvan?
Niinpä.
Ja mikä h*lvetti on "Suomen kansa" -?
Keskusteluketjussa en koe voivani tästä keskustella joten täällä, omassa pöydässäni.
- - -
Sitten tämä:
Gerard J.M. van den Aardweg: Erilainen?
Myynnissä keskeisissä, mm. S-ryhmän verkkokaupoissa, ja lisäksi jostain syystä mm. levykauppa X:n valikoimissa.
Esittelyteksti:
"Homoseksuaalisuus on muutettavissa!
Tähän mielipiteeseen perustuu maineikkaan hollantilaisen (s. 1936) psykologin ja psykoterapeutin,
psykiatri, tri Gerard J. M. van den Aardwegin kirja.
Sen ensimmäisessä osassa hän kumoaa yleisen käsityksen, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä.
Yli 30-vuotisen tutkimuksensa ja yli 300 asiakasta käsittävän praktiikkansa perusteella hän
on päätynyt siihen käsitykseen, että homoseksuaalisuus on oire kokonaispersoonallisuuden
neuroottisesta häiriöstä ja on sen tähden hoidettavissa.
Toisessa osassa tri van den Aardweg antaa ohjeita, joihin asianomainen itse voi perusteellisesti paneutua
hoitajansa, terapeuttinsa tai sielunhoitajansa kanssa.
Arvokas ja hyödyllinen käsikirja homoseksuaaleille ja kaikille heidän hoitamisestaan kiinnostuneille
lähimmäisille, terapeuteille, psykologeille, sielunhoitajille ja teologeille."
Mitä h*lvettiä?
Jotkut puhuvat boikotista, jotkut vertaavat "suvaitsevaiston" reaktioita natsien kirjarovioihin.
Puhuahan saa. Melko varmasti selailen tuota kirjaa lähitulevaisuudessa.
Eniten v*tuttaa ja k*rpii Kirjastojärjestelmän luokitus ja avainsanojen valinta tässä kohtaa.
Se on tällainen:
Luokitus on siis pääluokassa 5 eli luonnontieteet,
alaluokassa 59 eli lääketiede ja terveydenhoito,
ja lopulta kohdassa 59.35 eli seksologia: sis. erotiikka ja seksuaalisuus.
Pride Kirjoitettu: 30.06.2012, 08:49:23 (Muokattu: 01.07.2012, 11:00:20)
Osallistun. Haluan osaltani kertoa että haluan, tarvitsen, ja otan oman tilani.
Viime vuonna tulin paikalle kokopuvussa. Aika lämmin oli...
Tänä vuonna meinasin että josko tämänhetkisen pätkätyön työhaalarit.
Ei kumminkaan.
Niiden sijaan omat vapaa-ajan perusvaatteet - ja sadetakki mukaan.
- - -
Kunpa tietäisitte kuinka hyvältä tämä tässä osoitteessa kuulostaakaan:
Muse: Resistance:
Kappale nimeltä Resistance voi olla ja tässä tapauksessa onkin rakkauslaulu.
"Love is our resistance".
Siinä yksi näkökulma vaikka mihin.
- - -
Ja sadetakkia ei tarvittu, ha!
- - -
Ja: Kananmunat ovat ruokaa. Ei pitäisi leikkiä ruoalla, lapset.
Ikä on yksilöllistä Kirjoitettu: 17.06.2012, 18:48:40
Miettikää, Michael Monroe ja Timo Soini ovat saman ikäisiä.
Minäpä mietin. Samanikäisiä mutta aivan eri planeetoilta.
Ja molemmat ovat kokonaiset yksi (1) vuotta vanhempia kuin Johnny Depp.
Niin kuin on monia tapoja olla ja elää, on monia tapoja ikääntyä.
Itse olen kymmenen vuotta heitä nuorempi.
Ajoittain ja useinkin tuntuu tosin nuoremmalta.
Kun katson peiliin näen siellä vanhentuneemman miehen kuin miltä tuntuu.
Kun siellä sisällä tuntuu edelleen olevan poju joka haluaa muuttaa maailmaa.
Sellainen parikymppinen.
Mitä nyt selkään ja jalkoihin sattuu kun tekee välillä parikymppisen pojun tekemisiä.
Mutta hyvää syntymäpäivää, Timo Soini, sulje silmät ja mieti kuka olet ja mihin olet menossa.
Ja hyvää syntymäpäivää, Michael Monroe, älä edelleenkään mieti liikoja, ei ole sun juttusi,
hyvin menee.
Miehet työhaalareissa Kirjoitettu: 15.06.2012, 05:56:17 (Muokattu: 17.06.2012, 18:34:41)
Meillä maalataan taloa ja maalarinaiset olivat vielä töissä kun tulin eilen kotiin tämänhetkisestä
pätkätyöstäni.
Haalarihousut ja työtakki päällä, hikisenä ja likaisena.
Huikkasin kädellä tervehdyksen ja kolme naista vastasi yhteen ääneen kirkkaat korkeat moit.
Yhteen ääneen, heh, ja kolmena hymynä.
Näemmä toimii tämä meneillään oleva rooli miehenä työhaalareissa.
Tai, toisin sanoin: Äijä haalareissa saa mirrit maukumaan.
Tena Lady Kirjoitettu: 09.06.2012, 21:04:11 (Muokattu: 09.06.2012, 21:06:40)
Tuokiokuva:
Naapurin koira hoidossa.
Sillä on menkat.
Vaihdoin sille äsken Tena Ladyn pikkuhousujen alle.
En koskaan ikinä ole ollut missään tekemisissä Tena Ladyjen kanssa.
Mainoksissa vaan nähnyt.
Ai mutta siinä on nuo siivekkeet - ja liimapinta, hyvä, ne siis kiinnittyy noihin housuihin... noin.
Mutta että onko se pimppa tuossa hännän alla vai missä.
No... jossain tuossa.
Olen pitkään etsinyt ylimääräisiä osa-aikaisia töitä.
Nyt kesää vasten olen etsinyt myös kokopäiväistä kausityötä; siis kesätyötä.
Olen pitkään myös haaveillut työstä jossa minulla ei olisi oikeastaan mitään vastuuta.
Nyt löysin itseni sellaiseen:
Minut voi bongata - tai voisi, jos minut tunnistaisi - täällä Turun seudulla
erinäisten teiden varsilta siimaleikkuri eli trimmeri käsissä siistimässä
kesäisten tienvarsien vihreyksiä, kaikkea sitä mitä tienvarsien niittokoneiden jäljiltä jää.
Kokopäivätöitä on nyt yhtä putkea syyskuulle saakka.
Olen kesätyöpoika.
Työ on välillä raskasta ja äijäily haalareissa on minulle... perverssiä,
mutta voisinpa ajatella niinkin että moinen on jonkunmoinen matka
vieraaseen maahan.
Osaan monenlaisia puutarha- ja puistohommia mutta työnantajalla nyt vaan sattui
olemaan tarvetta täsmälleen tällaiselle työlle.
Sitäpä sitten.
Palkka on tietenkin aika vaatimaton. Mutta se on säännöllinen.
Juuri tuo säännöllisyys tarkoittaa omissa töissäni käytännössä palkankorotusta.
Eri tavoilla vaativiin töihin olen sekaantunut jonkunkin verran.
Fyysisesti raskaista töistä olen saanut osani, tosin en juurikaan aivan viime aikoina.
Paitsi nyt, ajoittain, kun mäki on jyrkkä ja aurinko paistaa.
Mutta vastuuta ei ole. Teen mitä sanotaan ja siinä se.
Juuri nyt täsmälleen hyvä niin.
Kesän ensimmäinen sunnuntai Kirjoitettu: 03.06.2012, 09:26:34
Heräsin seitsemältä aamulla.
Ulkona oli n. seitsemän astetta "lämmintä".
Edessä rauhallinen sunnuntai omassa seurassa, ohessa vähän kirjoitustöitä
kotiin mukaan otettuina.
Kesäkuun aamun "lämpimyys" ja se ettei ole kiire yhtään minnekään vei minut
tämän 1800-luvun lopulla rakennetun vanhan puutalon puukellariin.
Pilkoin puita ja lämmitin keittiön puuhellan.
Haudutin puuroa puuhellalla.
Keittiön lämpö, pieni savunhaju ja pari pikku nirhaumaa käsissä
tuo terveiset ajalta ennen modernia kulttuuria.
Keskusteluista, osa II Kirjoitettu: 17.05.2012, 13:14:40 (Muokattu: 17.05.2012, 21:04:54)
Vanha reipas sanonta muistuttaa miten joidenkin kanssa on turha väitellä.
Että se on kuin pelaisi pulun kanssa shakkia:
Pulu kaataa shakkinappulat, paskoo pelilaudalle, ja lentää pois kertomaan omilleen
miten voitti taas kerran shakissa.
Asian ei onneksi tarvitse loppua siihen.
Tyhmähän sellainen on joka lähtee pulun kanssa pelaamaan shakkia.
Vielä tyhmempää olisi kuvitella että voisi niitata pulun siihen pelilaudan ääreen
ja päättää että ei käy, nyt keskustellaan pulun kanssa oikein kunnolla,
käydään läpi shakin säännöt, ja pelataan niillä.
Ei pulu ymmärrä. Pulu on pulu.
Mutta muulle yleisölle voi silti kertoa ja näyttää että hei huomatkaahan
miten pulu pelaa shakkia.
- - -
EDIT: poistin sivulauseen "esimerkiksi joidenkin uskovaisten kanssa",
koska se näytti johtavan harhaan siitä mitä halusin sanoa.
Onpa näitä kertynyt. Ajoittain tiiviillä tahdilla, ajoittain pitkiä taukoja.
Ensimmäisen olen laittanut 28.08.2006. Siitä alkaa olla aika paljon aikaa.
Ei tämä Ranneliikkeen blogipohja aivan maailman paras ole:
Ei voi laittaa tageja, ei linkkejä, ja haulla tulee aina eteen vain se uusin blogaus.
Piti kahlata sivu sivulta omaa blogia alkuun että sain tarkistettua tuon ensimmäisen blogauksen ajankohdan.
Se oli ja on sentään seitsemäntoista (17) sivua.
Tuli samalla pysähdyttyä parin blogauksen kohdalla. Paljon on tapahtunut.
Itselle mielenkiintoisena ilmiönä huomaan että monia iloisempia ja onnellisempia asioita
ja tapahtumia en tänne ole kommentoinutkaan.
Vastaavasti surullisia asioita ja ahdistuksia on riittänyt...
Monista niistä löytyykin täältä jälkiä.
Moinen ei varmaankaan ole aivan poikkeuksellista:
Kun on juhlat tai paljon mielekästä tekemistä niin mitäs sitä blogailemaan pysähtymään.
Mutta kun on joku syy hiljentyä ja pysähtyä
- tai valvoa -
niin blogauksiakin syntyy.
Minusta löytyy sisäinen Hamlet hautausmaalla pohtimassa eksistentiaalisia,
ja kun kerran löytyy, miksipä ei näkyisi blogauksissakin.
Ja vaikka toimivampiakin blogipohjia löytyisi, taidan olla ankkuroitunut tänne.
Rokkihomo on nimen omaan Ranneliikkeen asukas.
Hyvää toukokuuta teille molemmille tämänkin lukeneelle.
Hyvää vappua. Omani alkoi jo pääsiäisenä.
Terveisiä Tartosta - tällaiset juhlat saavat asiaankuuluvaa perspektiiviä toisaalta Neuvostoliiton varjon, toisaalta ylioopilasriehojen perinteiden kautta..
Niitäpä riittää..
Ohi Neuvostoliiton varjon voi silti olla hyvä muistaa että työväki nousi kuolleista - työllä työn voitti.
Ensimmäiset krookukset puhkesivat kukkaan kotipihalla.
Siitä tuli mieleen mennä bongaamaan niitä lisää, ja oiva paikka täällä Turussa
oli ja on kasvitieteellinen puutarha.
Puutarhan krookus yms. kevään ensikukkatarjonta olikin ylenpalttinen.
Siitä tuli mieleen sahrami, joka on yhden krookuslajin heteitä.
Siitä tuli mieleen paella, joka on ainoa selkäytimeen sisäistetty ruokareseptini johon tulee sahramia.
Joten tein sitä, perinteistä Valencialaista, joskin ilman etanoita.
Siitä tuli mieleen soija, tuo lihankorvike, jota kasvissyöjänä ajoittain syön.
Tällä kertaa soija, tarkalleen ottaen vaalea soijarouhe, toimi siis etanankorvikkeena.
Ja hemmetin hyvää oli.
Aivan juuri tulin siihen johtopäätökseen eli lopputulokseen että kappas,
minä ihan oikeasti olen hiljentynyt pääsiäiseen.
Että ystävät eivät näemmä löydä edes camp-huumorin verran arvoa tälle.
Jeesus-tarina on, väitän, tehnyt enemmän hyvää kuin pahaa.
Se on paljon sanottu, eh?, kun te molemmat lukijat tiedätte toki miten paljon pahaa sen kautta on tehty.
Nyt on pääsiäisyö, ja uskovaiset kristityt huutavat ilosta että Kristus nousi kuolleista!
En tiedä nousiko, otan rennosti, mutta olen iloinen heidän iloisuudestaan,
ja tyytyväinen että vähän pidemmän aikavälin kysymyksiä pohditaan
tämän toisenkin kerran vuodesta mediassa, ainakin vähän.
Ja kelasin YouTubessa useamman version aiheeseen
kätevästi liittyvää kappaletta
Kotiteollisuus: Valtakunta.
Olen turhautunut nettikeskustelujen tasoon, niin Ranneliikkeessä kuin muuallakin.
Olen tosin tottunut olemaan nykyistä vähemmän turhautunut täällä Ranneliikkeessä,
mutta nyt on näin.
Se johtuu tietenkin siitä että hemmetin monet kommentit ovat käsittämättömän yksioikoisia,
ja monet vaan yksinkertaisesti tyhmiä.
Ja siten siitä että omat mielessä pyörivät kommenttini ovat vastaavasti aivan hemmetin fiksuja.
Ja sitten siitä että olen toisaalta turhautumisesta välillä ihan lamaantunut, ja toisaalta olen usein...
aika laiska.
Haluan pitää tätä blogia yllä siltä varalta että minua aika ajoin sattuu huvittamaan sanoa jotain.
Juuri nyt ei huvita sanoa tämän enempää, muuta kuin terveisiä tänne eksyneille,
ja toivotan itse kullekin juuri sellaista kevättä kuin olette itsellenne toivoneet.
"Sinullahan on rouva kotona" Kirjoitettu: 21.01.2012, 12:37:16 (Muokattu: 02.02.2012, 08:39:17)
Olen ollut viime aikoina uusissa (pätkä)töissä.
Työskentely on tiivistä ja monina päivinä työpäivät venyvät kellon ympäri,
joten työporukka tulee melkoisen tutuksi keskenään.
Pikkuhiljaa kartoitetaan yksityiselämän koukerot myös.
Minulla on sormus nimettömässä, olen siis naimisissa.
Onko lapsia? Ei, eikä tule.
Meillä on auto. Mnkä merkkinen? En tiedä, en muista automerkkejä,
enkä ole itse ostanut sitä autoa. No onpa teillä erikoista, että vaimo huolehtii autoasioista.
Jutellaan baareista, miesten ja naisten iskemisistä.
Mutta minun ei kuulu osallistua keskusteluun, koska minullahan on rouva kotona.
Vieläpä niinkin, että päällä pitämäni Turun juuri päättynyttä homokabareeta
mainostava t-paita näyttää kertovan porukalle vain sen että minulla on homokavereita.
Ensi viikolla heitän heille käsitteen hetero-oletus.
Blogaan sitten mitä tapahtui.
-R
- - -
Tai sitten en. En taida alkaakaan seksuaalipoliittisia oppitunteja,
koska elämässä riittää ihan muuta säätämistä aivan riittävästi.
Hyvän olon blogaus
