Palveluoppaassa mukanaOlemme pääkaupunkiseudulla toimiva pieni maalausalan yritys. Meillä on yli 10 vuoden kokemus korjausrakennusmaalauksesta. Asiakkaitamme ovat kotitaloudet, yritykset ja taloyhtiöt, joille tarjoamme maalauspalveluitamme monipuolisesti.
|
Blogit: Huiskun takaa  More is more!
Kirjoitettu: 19.05.2013, 12:10:56 | Kaveriporukan kans perinteisen kaavan mukaan viisuja seuraamassa oltiin ;))) Mun kampaajaystävälle viisut vuoden kohokohta on, musta tuntuu et hän puhumaan niistä alkaa viimeistään huhtikuun alussa....ja hän jokaisen maan biisin mulle soittanu oli jo tuhat kertaa etukäteen :/
Kyllähän mäkin viisuista tykkään, varsinkin jos siellä joku lihaksikas könsikäs esittelee lavalla itseään ;) Tänä vuonna komein mies tais azereiden edustaja olla ja hyvin hän pärjäskin ihan hyvällä biisillä jopa :))) Mut meidän porukka NIIN pettyny oli ku meidän ikioma ihana Krista ei pärjännykään! Mun äsken mainittu ystävä rupes laskuhumalassa jopa pettymystään nyyhkyttään kun pisteitä ei Kristalle tullu :D
Ylpee myös oon meidän porukasta joka satsannu oli pukeutumiseen kun juhlapäivästä kerran kysymys oli. Euroviisut alkaa meikäläisille olla jo se vuoden virallinen iso juhla ja siihen vaan täytyy sopeutuu. Musta aikamoisen ihanaa on et halutaan näyttäytyy ja näyttävii olla, vaikka sit vaan kerran vuodessa. Omia murheitaan saa ajatella vuoden kaikkina muina päivinä eikä se silloinkaan niin tarpeellista oo ;)
Mä kuitenkin Kristasta ylpee oon ja siitä miten hän rakentanu oli tyylikkään shown. Musta Krista oli hyvin tajunnu sen että nykymaailmassa biisit paketteja on ja näyttävä lavashow on lähes yhtä tärkee ellei joskus tärkeempiki kuin itse biisi. Tän vuosituhannen parhaat artistit kuten esimerkiks Gaga tajunneet on sen missä mennään. Keskittyminen pelkkään musaan alkaa olla jo nostalgiaa. More is more!
Kristalle myös hattuu nostan et hän on opetellu tosi ihanalta kuulostavan jenkkiaksentin :))) Hän ihan selkeesti ei haastatteluissakaan haluu käyttää pelkästään suomen kieltä vaan ihanasti koko ajan heittelee enkun kielisiä lauseita sinne sekaan ;) Mäkin oon yrittäny pari vuotta opetella vähän samanlaista aksenttia kun haluisin kans enkun kieltä miksata enemmän niinku suurin osa mun kavereistaki tekee;) Mulla vaan valitettavasti niin huono kielipää on et tuntuu et se aina vähän kömpelöks jää....
Mut kiitti Krista siitä et oot levittäny kuvaa maailmalle semmosesta Suomesta missä ei takerruta omaan vanhanaikaseen kulttuuriin vaan rohkeesti eletään tän ajan hengessä ja yritetään pärjätä ison maailman tähtien kanssa kattomalla mitä ne edellä tekee.... | |
 Ihastus
Kirjoitettu: 08.05.2013, 19:06:12 | Musta tuntuu niinku oisin pitkästä aikaa ihastunu ;)) Valitettavasti vaan mulla mitään varmuutta ei oo tykkääkö se komistus miehistä vai naisista. Enkä tiedä mitä se oikeesti musta ajattelee...
Viime blogissa mainita taisin samassa rapussa asuvasta tyylikkäästä komeesta miehestä ;) Me vaihdetaan aina pari sanaa ja tervehditään ku törmätään. Hänen käytös niin hiottu ja huoliteltu on et uskoisin hänen olevan hyvässä duunissa. Pukeutuminenki viittais siihen suuntaan. Kysyin viimeks rappusia hänen kanssaan noustessa mistä hän on kauniit kenkänsä ostanu. Hän kertoi niiden olevan peräisin Lontoosta ja käsin tehdyt...
Mä siinä sit hämilleen menin ja sanoin että itsekin haluisin samanlaiset. Ja että haluisin pois täältä junttilasta jonnekin Lontoon tapaiseen suurkaupunkiin missä saa laadukkaita vaatteitakin selvästi helpommin mitä täällä. Hän vaan hymyili mulle ja sanoi ettei hänestä Helsinki häviä yhtään Lontoolle ja että siellä olis juntteja vielä enemmän kuin meillä täällä. Mä sanoin että kyllä mulle New York kävis yhtä hyvin. Hän naurahti ja sanoi että ne maat taitaa kiinnostaa mua enemmän kuin häntä, toivotti hyvää illanjatkoa ja sanoi menevänsä laittaan ruokaa kotiinsa...
Koko eilisen illan häntä ajattelin. Täytyy miettiä millä hänen kanssaan pääsis vähän pitemmäks aikaa jutteleen jotta voi selvittää miten paljon meillä yhteistä olis ;)) Hänessä on paljon sitä mitä mä mieheltä odotan, komee ulkonäkö, hyvä pukeutuminen ja kunnon käytöstavat :)) Mut tiedän että on liian aikaista iloita koska olihan mun exäkin alkuvaiheessa mitä suurin unelma kunnes sit hänen kanssaan eläessä huomas et hänellä ei ihan asiat kunnossa oo... Ja nyt olis toivottavasti vuorossa tasapainoinen mies eikä mikään terapiatapaus....
Pitää vielä vähän hehkuttaa J-lota jonka uuden sinkun pitäis tänään ilmestyä. Pitää vaan toivoo että hän vähän tsemppais meikkauksensa kanssa koska viime päivien kuvat on aika kamalia: http://www.hollywoodtuna.com/?p=94025
Mä tajuun kyllä että kun ollaan lämpimäs ilmastos niin hikoilee eikä meikki pysy paikallaan mut noi silmäpussit ja rasvane nenä on kyl kammottavii. Huulipunan värikin on hirvee. Onneks meillä täällä on aina niin kylmä ettei meidän meikit hikoile tolla tavalla. Vaikka nyt tänään oliki aika ihana kevätpäivä ;)) | |
Siivouspäivä
Kirjoitettu: 28.04.2013, 18:10:04 | Kaverin synttäribileitä odotellessa päätin pitää eilen ihan kunnollisen siivouspäivän. Samalla läpi kävin kaikki kaapit ja turhat vaatteet pakkasin muutosta jäljelle jääneisiin pahvilaatikkoihin ja niitä kantelin pitkin päivää roskikseen. Koska kaappitilaa on kaikilla nykyään tosi vähän niin turha on säilöö semmosta kamaa mitä tuskin tulee enää käytettyy. Vaikka muoti kulkee sykleissä niin ihan samanlaisena se ei koskaan palaa enää takaisin...
Iltapäivällä lisää laatikoita olin kantamas ulos kun huomasin et roskiksia oli penkomas naapurin teinityttö ja sen kavereita. En todellakaan pidä siitä et mun vanhoja kamoja levitellään ja et ne vaatteet kiertoon jäis jossain lähistöllä :/ Huudahdin et mitäs kakarat oikein tekemässä on et eikös ne tiedä ettei kuulu hyviin tapoihin dyykkailla roskiksissa. Ne käänty kattoon mua hölmistyneenä ja kysyi et onko noi peräisin multa ja et miks heittäny oon meneen tommosen määrän "hyvää" kamaa. Mua alko naurattaa ja kysyin et eikö ne erota parin vuoden takaisia malleja tän hetken kamasta. Muoti kun muotii on vaan hetken aikaa...
Mä hihittelin kun ne tytöt oli ihan fiiliksissään löytäessään yhden mun pois laittaman laukun. Yks niistä silmät suurina julisti et siitä saa vielä ihan hyvän xD. Sen kaveri kysyi multa miks aika monista paidoista on poikki leikattu hihat tai muuten puhkottu. Huokaisin ja sanoin et mulla on tapana yleensä varmistaa ettei mun entisiä lemppareita kaiveta esille enää jotten mä joudu näkeen niitä naapureiden tai lähellä asuvien päällä. Koska mä oon itse ostanu ne niin on mun asia päättää mitä niille tapahtuu kun niistä luovun. Jotkut pari kertaa pidetyt harhaostokset on sit asia erikseen.
Kolmas tyttö seuras muiden penkomista sivusta ja mua vihaisen näköisenä tuijotti. Lävistyksistä ja hippimäisestä habituksesta päätellen hän oli olevinaan joku ns. fiksumpi tapaus. Tyttö aukas suunsa ja ryhtyi urputtaan mulle siitä miten on tosi törkeen epäekologista hyviä vaatteita veks heittää ja ostaa turhaan uusia. Luonnonvaroja hukkaan menee ja kierrättää pitäis blah blah. Aloin pikku hiljaa jo ärtymään ja sanoin että hänenkin kannattais opetella ajatteleen omilla aivoillaan eikä uskoa kaikkee naurettavaa viherhömppää. Ja miten hän luulis maailman pysyvän pystyssä jos kaikki lakkais ostamasta uutta kamaa ja dyykkailis vaan roskiksia. Tää meidän järjestelmä on rakennettu niin että ostetaan uutta ja tehtaat pyörii. Ja sillä rahoitetaan hänenkin maailmanparannukset ja opintotuet... | |
 Raivokohtaus
Kirjoitettu: 22.04.2013, 20:38:46 | Mun sisko yrittäny oli soittaa mulle työaikana ja kun soitin takas niin tiesin mitä oli tulossa. Hän taas kiehui raivosta ja halus tavata kasvotusten. Mä hänelle sanoin et antais tulla puhelimes kun arvaan mitä taas kerran hänellä oli asianaan. Ja sieltä tuli taas samat raivonpurkaukset siitä että mä olin mukamas häpeilemättä ruinannu äidiltä rahaa :/
Yritin siinä selitellä sit että oon kysyny joitakin kertoja viime aikoina jos äiskä vois vähän jeesata mut en oo missään vaihees vaatinu häntä mitään antaan. Jos äiti antanu on rahaa niin se on tapahtunu hänen omasta tahdostaan. Mun sisko huus mun korvaan et äiti on niin kiltti että se on valmis muuttaan jo pienempään asuntoon jotta ylimäärästä rahaa meille jäis annettavaks. Systeri sanoi ettei hän semmosta hyväksyis. Sanoin että eikös äiti yksiöönkin mahdu, yks vanha ihminen? Systeri löi luurin mun korvaan. Aika tehopyhää siltä kun on myös pyytäny rahaa äidiltä aina joskus...
Mietin just mitähän mun systeri sanois jos tietäis mistä oon viime päivät haaveillu. En tietenkään nyt tässä voi sitä ostaa mut ehkä sitten jos tilanne paranee?
http://www.mrporter.com/product/336640
Okei hinta on kyl suolane ja suorastaan törkee mut mun kaverit kyl kuolis kateudesta jos ne ton mun päällä näkis ens kesänä. Pitää kattoo...
Mä duunissakin aina neuvon asiakkaille et jos haluu pukeutua hyvin niin täytyis vähintään yks detalji olla joka on tosi tosi tyylikäs ja laadukas. Kaikilla ei oo varaa ostaa koko vaatekaappiaan täyteen kaikkein kalleinta ja viimeisintä mut joku yksityiskohta voi pelastaa kokonaisuuden. Koska semmoseen katsojan silmä kiinnittyy. Ja se oikeesti pelastaa aika paljon.
Niinku mun rapussa asuu yks tosi tyylikäs komee mies, jota kuolannu oon jo pitkään. Se tulee aina töistä hyvin istuva puku päällä, tosin siinäkään ei mitään erikoista eikä erityistä ees oo. Mut huomio kiinnittyy sen kenkiin jotka on aina tosi kauniit ja sirot. Varmaan maksanu myös ei ihan niin vähän.... Mut tommoset pienet detaljit oikeesti merkkaa tosi paljon. Noi jutut tekee usein keskinkertasesta pukeutujasta tyyliniekan... | |
Tyttöjen seurassa
Kirjoitettu: 17.04.2013, 17:27:15 | Rahaongelmat ei mua vaan jätä rauhaan, mun palkka ei mitenkään riitä siihen elämäntyyliin jota mä oikeesti haluun :/ Ilman mun rakkaan äitini apuu jo aika isoissa hankaluuksissa olisin....urhoollisesti hän on lapsiaan suostunu auttaan. Se kyllä musta on tosi ison hatunnoston arvonen asia....
Mä joutuu olin tosi noloon tilanteeseen ku duunin tyttökavereiden kanssa päätettiin lähtee iltaa viettään. Jossain vaihees tulossa oli mun vuoro tarjota kierros. Onneks tytöt alko olla siinä vaiheessa iltaa jo sen verran hiprakas et ei kunnolla muistaneet kuka ostanu oli ja mitä...Sen jälkeen jatkettiin klubille, jonne kybän pääsymaksu oli. Jännitin taas mitä mun kortti sanoo mut niiden systeemit ei toimineet ja koko porukka ilmaseks pääs sisään. Voitte arvata et huokasin helpotuksesta....Mulla taskus ei käteistä enää ees yhteen juomaan ollu niin muiden tanssies salaa maistelin muiden tyttöjen juomista. Alkaa kyllästyttää tämmöne elämä...
Enkä kaipaa nyt jeesusteluu siitä miten pitäis elää tulojensa mukaan. Joka haluu kituuttaa jollain surkeella palkalla ja elää silti laadukkaasti, tervetuloo vaan kokeileen. Mä valmis en oo odottaan 20 vuotta et mulle varallisuutta kertyis. Mun elämä on tässä ja nyt enkä mä odota yhtään mitään. On niin helppo sanoo miten elämänsä pitäis elää ja ettei kuluttaa sais eikä tahtoo uusia kauniita tavaroita tai hankkii uusii kokemuksii.
Tätä mieltä varmaan olis myös mun suuri suosikki Oprah, joka on ihmisten hampaisiin joutunu koska hänen kasvorasvassaan on esinahkaa! Anna mun nauraa oikeesti.
http://www.stara.fi/2013/04/14/oprahin-kasvorasvassa-peniksen-esinahkaa/
Vauvojen esinahkojen käyttäminen kosmetiikassa ei ees oo mikään ihan uus trendi vaan amerikassa jo vuosia vanha. Tietty meillehän tulee kaikki myöhässä:
http://thestir.cafemom.com/baby/111805/your_babys_foreskin_makes_you
Luulen että kyse taaskin on kateudesta. Oprah on tienannu uransa aikana ihan satumaisen summan rahaa ja sekös ihmisii harmittaa. Jos jollain on enemmän rahaa kuluttamiseen niin sen täytyy jotenki olla epärehellisesti hankittuu! Sit unohdetaan miten hyväsydämine ihmine Oprahkin on. Muistan kun hän Tanskassa vierailulla kävi niin hän ekaks huomion kiinnitti siihen miten vauvat vaunuissaan ulkona nukku ilman mitään vartiointia. Kuka tahansa pedofiili kun ne voi varastaa.
Onneks kohta kevätaurinko lämmittään alkaa ja on hyvä tilaisuus vähän tutkailla mitä kivaa sinne vaatekaapin perukoille taas löytäis ;) | |
Rohkeasti eteenpäin
Kirjoitettu: 08.04.2013, 15:57:27 | Exä viestin mulle lähetti et voisin tulla hakemaan mulle kuuluvii kamoja jotka hän oli kaapin perukoilta löytäny. Heti sisään tultuani tajusin mikä hänen tilanne nykyään on :/ Hänen kaunis valoisa kämppänsä on entistä pahempi sikolätti. Näytti siltä että hän ei ollu jaksanu siivota viikkoihin. Hän itse kyyhötti sohvalla melkein ilmeettömänä ja tukka rasvasena...
Laitoin tapani mukaan samalla hänen astioitaan koneeseen ja siivosin pahimpia sotkuja. Lopulta hänen viereensä istahdin ja sanoin että hän ei selvästikään näytä voivan kovin hyvin ja että olis ehkä viisainta myöntää se itselleen jotta paraneminen vois alkaa. J huudahti äkäsesti että kyllähän hän sen itse tiesi ettei sitä tarvinnu kertoa. Sitten hän ryhtyi punottaan naamasta ja mutisi että on ajatellu asioita. J änkytti että meidän välinen säätö oli hänelle ollu iso stressi eikä hän oikein tiedä oliko meidän ero hyvä vai huono juttu ja että hän kaipas mua vaikka meidän yhteine elämä oli niin sekavaa. Hän jopa sanoi että ehkä meidän pitäis vielä kerran yrittää kaikesta huolimatta...
Tavallaan mun kävi häntä sääliks vaikka itsehän hän omasta tilastaan on aika paljon vastuussa. Itsepäinen murjottaminen ja omien asioiden jatkuva vatvominen ei voi kenellekään olla hyväks. Hänellä aina joku tekosyy löyty olla pitämättä hauskaa ja menemättä iloisiin juttuihi mukaan. Sanoin hänelle et hän ei arvaakaan kuin kauan odotin että hän noi sanat olis sanonu aiemmin. Mutta että nyt olis jo liian myöhäistä. Mun oma elämä on kulkenu eteenpäin ja mulla on työ joka vie paljon voimia. Mulla ei oo halua eikä aikaa toimia hänen hoitajanaan kun hänen kondiksensa tuntuu tasaisesti huononevan. Häntä ei nyt voi kukaan auttaa ellei hän ota itseään niskasta kiinni...
Tuntu aika pahalta katsoa häntä kyyristyneenä sohvan nurkkaan. Jossain vaiheessa hän alko jopa nyyhkyttää. Kun siinä ympärilleni katselin ja kauhistelin kämpän
sotkua ja hänen omia pesemättömän tuntusia vaatteitaan tajusin etten mä halunnu sitoutua noin huonokuntoseen ihmiseen. Jonkun mielestä mä ehkä oon julma mut mä vaan en oo valmis kenenkään omaishoitajaks. Mun maailmassa on liian paljon asioita joita mä en oo vielä tehny tai kokenu. Ja sitä en aio pyydellä anteeks.
Pakkasin omat kamani kasseihin ja sanoin että tää homma nyt varmaan sitten oli tässä :/ Hän ei selvästikään oo oma itsensä eikä ehkä edes tiedä mitä haluaa. Sanoin etten voi laittaa omaa elämääni pysähdyksiin hänen sairastelunsa takia vaan että elämä olis liian lyhyt siihen. Hän tulis aina olemaan osa mun menneisyyttä ja muistoja. Sanoin etten ehkä koskaan pysty hyväksymään sitä tapaa millä hän mua kohteli kun seukattiin mut et muistelen niitä hyviä hetkiä hänen kanssaan. Niitäkin kyl oli. Ja että olis parempi ettei ainakaan toistaseks pidettäis yhteyksiä vaan hän keskittyis saamaan ittensä ensin kuntoon....
Kun suljin oven takanani tiesin tehneeni oikeen ratkaisun. Oli muutenkin jo aika tunnustaa tosiasiat ja laittaa piste tälle loputtoman pitkälle säätämiselle. Kun mä lähdin J:n luota mä suljin samalla myös yhden oven elämässäni. Hän jäi murjottaan verhojen taakse asuntoonsa kun mä astuin rohkeesti kadulle käväiseen aurinkoon. Mulla oli oikeasti hyvä mieli koska nyt mä lopultakin olin tehnyt asiat selviks menneisyyden kanssa. Elämässä pitää mennä eteenpäin. | |
Stockholm
Kirjoitettu: 02.04.2013, 17:55:16 | Kaveri suostutteli mut lähteen pidennetylle viikonlopulle sen kans Tukholmaan. Aluks vähän vastaan laitoin ku epäilin ettei Stokis olis mitään verrattuna oikeisiin suurkaupunkeihin kuten New Yorkiin tai Lontooseen. Mut kaikki siellä puhui hyvää englantia, melkein jopa jenkkiaksentilla...
Laivamatkat on yleensä aika tuskaa ku karaoke raikaa ja laiva on täynnä tyylittömii kännääviä juntteja jostain maaseudulta. Mutku siitä vaiheesta päästiin ohi niin huomasin et Tukholma on aika tyylikäs ja tasokas biletyskaupunki. Ihmiset on siistimpiä ku Suomessa eikä örvellä kännipäissään samalla tavalla ku meillä. Mut mehän ollaan metsäläiskansaa, you know.
Biletys- ja shoppailukaupunkina Stokis on ihan jees. Metro kulkee ainaki viikonloppusin läpi yön ja tarjolla on aika tyylikkäitä klubeja. Sisäänpääsyt ja drinksut on kyl paljon hintavampii ku Suomessa mut hyvästä pitää aina maksaa eiks juu. Hintojen takii ihan mitkä tahansa pummit ei tuu sisään vaan menee juomaan halpaa kaljaansa jonnekin kauemmas keskustasta. Mikä ny ei oo pelkästään huono juttu ku klubeisssa pyörii aika tyylikästä porukkaa...
Kaverin mentyy sunnuntaina aikasin nukkuun mä tsättäsin netistä itselleni paikallisen jäbän puolenyön jälkeen. Sovittiin treffit Södermalmille ja aluks ajattelin
et siitä vois tulla vaik mitä ku sieltä vaaleaa komee viikinki tulis vastaan ;)) Mut hän olikin joku mamu ilmeisesti turkista tai ties mistä eikä kroppakaan mikään atleettine ollu... Niinpä mä huonoon oloon vedoten käännyin heti takaisin ja palasin hotellille. Olis hän voinu etukäteen kertoo mitä oli odotettavissa ja säästää kummatkin pettymykseltä... | |
Ongelmista puhuminen
Kirjoitettu: 25.03.2013, 15:31:07 | Kaveriporukalla päätettiin lähtee lauantai-iltaa viettään baariin ku ei oltu vähään aikaan nähty. Mun frendi päätti kutsuu J:n mukaan varmaan siinä toivossa että mä pääsisin sen kanssa vähän kuulumisia vaihtaan ku muuten ei siihen tilaisuutta kovin helposti oo tullu...
Alku menikin ihan normikaavan mukaan eli kumottiin muutamii siidereitä ja J tapansa mukaan oli mehulinjalla. Meillä muilla alko juttu luistaan ja ehkei oltu ihan skarppina enää mitä sanoo pitäis ja mitä ei. Sit mun kaveri päähänsä sai kysäistä J:ltä mikä hänen vointinsa nyt oli ja että onko ne hänen uudet lääkkeet sopinu paremmin ku aikaisemmat. Näin heti et J meni ihan jumiin ja sen naama alko punottaan. Se kun ei ollu kertonu noista julkisesti vaan aika harvalle se avautunu on psyyken ongelmistaan. Siks se arvas heti että mä olin lipsautellu kavereilleni :/
J yski siinä jotain et hän ei oo antanu mulle lupaa koko maailmalle puhua hänen asioistaan. Me kaikki sit pyydeltiin anteeks ja joku sanoi ettei mielenterveysongelmat oo sen kummosempia ku muutkaan sairaudet. Ja että ittekin on ollu ahdistunu monta kertaa....Mut J näytti ottavan nokkiinsa aika kovasti. Se sanoi monta kertaa että mä olen niin hölö ette mulle voi uskoa mitään mitä ei haluu muiden tietävän. Mä taas selitin hänelle etten ymmärrä miten noi asiat niin vakavia olis ettei niistä vois puhua. Paraneminen ku ei voi lähtee käyntiin jos ei myönnä omaa tilannetaan...
J siinä sit alkoi ärtymään ja mun kaveri pyys häntä rauhottumaan. Mä hänelle sanoin et jos ei hän haluu näyttää ongelmaiselta niin ehkei kantsis sit provosoituu noin kauheesti. Ja ettei olis oikein tasapainoista suuttua noin paljon noin pienestä asiasta. Ettei näytä hänen kuntonsa tosiaan hyvä olevan. Hän otti takkinsa ja lähti ulos sanoen ettei oo suuttunu eikä raivonnu mitään muttei hyväksy juoruamista.
Aloin sit moittiin mun kaveria typerästä möläytyksestä ja hän kovasti pyyteli anteeks. Lopulta hän tarjos uuden kierroksen meille kaikille ja kehotti mua katseleen ympärilleni ku baaris muita vielä komeampiaki miehiä oli. Hänen mielestään ei muutenkaan kantsis takertua tyyppeihin jotka ei oo tasapainossa koska ne voi käyttäytyy joskus täysin arvaamattomasti. Hänellä kuulemma oli kokemusta. Ehkä se on sit niin. | |
Ystävistä
Kirjoitettu: 14.03.2013, 13:40:24 | Välillä aika raskasta on huomata miten vähän meillä on oikeita ystäviä. On paljon niitä jotka kyl tulee paikalle jos tiedossa olis hyvät bileet mut joista ei kuule enää mitään ku apua tarvitsis. Mut sehän kai ei varsinaisesti uutta oo meidän piireissä.. Mun rakas mummo aikoinaan opetti mua et tosi ystävät pysyy ylä ja alamäessä ja sitä oon itseki yrittäny noudattaa.
Viime viikolla parilta kaverilta yritin lainata muutaman satasen mut kummallakaan ei mukamas rahaa ollu vaikka duunissa molemmat... Mut sit yks kolmas jota en niin hyvin vielä ees oo oppinu tuntemaan mulle suostu lainaamaan sen summan :) Musta semmone on osoitus siitä et hän oikeesti on valmis auttaan ja et häneen jatkossakin vois luottaa... | |
Superfood
Kirjoitettu: 05.03.2013, 13:57:47 | Päivät ja viikot tuntuu niin nopeesti juoksevan ettei flunssan jälkeen tunnu takaisin rytmiin pääsevän millään :/ Kolme viikkoo kipeenä oloa on semmone aika etten oo ikinä kokenu...
Mun rakas kampaajaystävä arveli et mun vitamiinitasot on päässy liian alas tippuun ja kehotti mua tilaamaan goji-marjoja ja muuta superfoodia jenkeistä. Meidän omissa marjoissa ei oo läheskään samoja vitamiinimääriä ku goji-marjoissa, joten miks vaivautua ostaan jotain viinimarjaa tai mustikkaa jos siitä ei samaa hyötyä sais?
Toinen juttu on D-vitamiini. Mä oon jo kauan tilannu iherbistä tosi vahvaa D-vitskua ja uskon et pitkäl tähtäimel se lisää jaksamista ja vähentää flunssia. Onhan ihan fakta ettei suomalaisten lääkäreiden suosittelemat määrät D:tä riitä yhtään mihinkään. Amerikoissa tässäkin asiassa edelläkävijöitä ollaan. Meillä taas vastustetaan aina kaikkee uutta :/ | |
Exän alamäki
Kirjoitettu: 18.02.2013, 20:25:33 | Ystävältä kuulla sain että mun exä olis aika huonoon kuntoon joutunu. Niinpä mä hänelle soitin ja menin kattomaan mitä hänelle kuuluis. Vähän tykkäsin pahaa ettei hän viime aikoina oo muhun yhteyttä ottanu jos kerran elämä on niin ahdistavalta tuntunu...
Kun sisään tulin niin huomasin kuinka likainen ja roskane hänen ennen niin puhdas kämppä oli. Ja J itsekin vaikutti paljon väsyneemmältä vielä mitä ennen. Mut nyt hänellä oli uus lääkitys ja kuulemma hän vasta totutteli siihen. Mut siitä huolimatta oli aika yllätys hänet siinä kunnossa nähdä... Ensi töikseni aloin siivoamaan ja keitin hänelle lämmintä keittoa kun hänelläkin flunssan oireita oli. Ajattelin että se tämmöne pieni sovinnon ele vois olla...
Kysyin häneltä suoraan että meidän eroko on hänet tommoseen tilaan ajanu. Ja että mulla yhä edelleen olis tunteita häntä kohtaan jos hänellä olis mua kohtaan. Ettei mitään korvaamatonta oo tapahtunu vielä. Hänen naamansa meni ihan punaseks ja hän sanoi että ehkei meidän olis pitäny ikinä tavatakaan alun perin :/ Ettei hän osaa elää mun kanssa vaikka miten yrittäis. Että mä oon kärsimätön ja vaativa. Ja että hän on oikeesti päättäny tsempata ja muuttua ja tehdä kaikkensa jotta hänen elämästä tulis ees vähän helpompaa...
Mä sanoin hänelle ettei musta tuu mitään omaishoitajaa mutta että mä voisin tarjota hänelle yhteistä elämää jos ja kun hän saa joskus itsensä kondikseen. Mulla ei oo aikaa eikä halua hoitaa sairaita vaan että kun hän saa psyykkisen vointinsa parempaan kuosiin niin ilmoittelis mulle ;) Koska hän on yhä parhaimmillaan ihan riittävä komistus ja hyvätapainen mies. Mutta mulla ei oo aikaa ja halua katsella hänen alamäkeään. Omasta itsestä se kuitenkin lähtee kaikki eikä kukaan voi häntä nostaa maasta jos ei hänellä siihen omaa halua tai kykyä oo... | |
 Ens kerralla yksityiselle
Kirjoitettu: 12.02.2013, 16:48:09 | Alan niin kurkkua myöten täynnä olemaan tän talven flunssiin ja jatkuvaan sairastamiseen. Erehdyin menemään terveyskeskukseen näyttään tätä mut tais kyllä viimeiseks kerraks jäädä pitkiin aikoihin....
Pelkkää jonottamista ja jonottamista. Ekaks lääkärille ja sit labraan. Itkevii lapsii, mummoja mittaas verenpainettaan tai jotain vastaavaa. Ne nyt vielä menee mut kun olin ottaas jonotusnumeroo labran puolelle niin eikös mun edelle kiilaa joku haiseva spurgu. Se mun edestä numeron ottaa ja istuu viimeiselle tyhjänä olevalle tuolille. Mä olin oikeesti ennen sitä mut se ehti nopeemmin ja röyhkeemmin ottaa mun edestä vuoronumeron. Multa palo pinna ku kipee ja väsyny olin:/
Huusin sille tyypille että opettelis jonkinlaiset käytöstavat jos kaupungissa muiden keskellä on valinnu elää. Sanoin että olin ennen häntä tullu paikalle ja mulla olis ollu oikeus ottaa numero ennen häntä. Tyyppi nauroi ja sanoi että "äläs poika isottele siinä". Korotin ääntäni ja sanoin etten hänen poikansa ole ja hänenkin ehkä kantsis vaihtaa vaatteet kerran kuukaudessa. Ja käydä suihkussa. Mies alko suuttuun ja katsoin parhaimmaks mennä käytävään mun vuoroo odotteleen....
Mä alan pikku hiljaa ymmärtään miks niin moni julkista terveydenhuoltoo koko ajan haukkuu. Oon ollu aika tietämätön sen tasosta kun en oo joutunu juuri yhtään niitä palveluita käyttään. Mut mun verorahoilla ja sillä kovalla duunilla mitä teen voisin haluta vähän siedettävämpää jonotusta. Likaisille haiseville spurguille vois varata jonkun oman laitoksen, josta he sais hoitoa ja opastusta siihen miten elämä laitetaan kondikseen. Ettei muiden siistien ihmisten tarttis heidän kanssaan asioida jos he ei kerran muiden säännöillä haluu elää... | |
Kateutta
Kirjoitettu: 27.01.2013, 20:46:35 | Mun sisko katso asiakseen haukkua mut puhelimessa. Hän tietää oli saanu et äitini on viime aikoina antanu mulle rahaa mun kämpän sisustamiseen ja luottokorttimaksuihin. Systeri tulee aina niin kateelliseks kun joku saa jotain mistä hän ilman on jääny :/ Luulis että ku kuitenkin on ruokaa ja katto pään päällä eikä elä jossain kehitysmaassa kadulla opettais jotain mutta ei. Aina pitää kahdehtia jos mä tai joku muu on saanu enemmän...
Systeri oli ihan varma että mä olin äidiltä ruinannu rahaa mut oikeesti en sitä oo tehny. Kysyin kerran tai pari et jos hän vois vähän lainata kun huonekaluja piti ostella mut en mä häntä vaatinu mitään antamaan. Mut äiti on hyväsydämine ihminen ja sanoi että hän kyllä tukee lapsiaan ja että meillehän ne hänen rahat kuitenki lopulta jää. Niinpä hän antoi mulle useamman kerran peräjälkeen muutaman tonnin rahaa. Mun siskolle hän ei kuitenkaan asiasta heti puhunu vaan vasta vähän myöhemmin. Ja systeri tietty heti päätti soittaa mulle...
Sisko kuulemma vaatii et rahat pitää mennä tasan ja että hän tarttee yksinhuoltajana rahaa oikeasti enemmän kuin mä! Kaiken lisäks hän vielä kehtas huutaa puhelimessa että mä tuhlaan rahat pelkkään turhuuteen kun hän sentään pyörittää sillä omaa perhettä. Se oli mulle liikaa ja sanoin että mikä hän arvioimaan olis mikä on turhaa ja mikä ei. Mulle kaunis koti ei todellakaan oo turha asia eikä laadukas ruoka tai bilettäminen oo turhuutta jos siitä nauttii. Yhtä lailla hänen omat harrastuksensa on turhia jos kerran munkin...
Mä voin kateellisuuden ymmärtää jos oikeesti ollaan köyhiä ja kärsitään puutetta mut mun sisko elää ihan ookoo lapsensa kans pienillä tuloillaan. Ei oo isot tulot muttei oo myöskään menot. Joten ei tarttis olla niin hirveen mustasukkainen siitä mitä muut saa. Hän tulee saamaan kyl ihan tarpeeks sit joskus kun äidistä aika jättää. Mut ahne on ahne, ei kai semmonen luonteenpiirre ikinä muutu. Hän huus vielä puhelimeen että hän vaatii et jokainen äidiltä tullu euro merkitään ylös vihkoon. En voinu muuta ku nauraa. | |
Komee jätkä
Kirjoitettu: 15.01.2013, 18:45:48 | Mun hyvä ystävä vihjas mulle taas yhdestä komeesta jätkästä joka olis nyt vapailla markkinoilla. Sen suhde erään tosi ärsyttävän ja pinnallisen kanan kans meni poikki pari viikkoo sitten niinku sillä kyl on kuulemma menny jo aika monta kertaa. Mut se jätkä on tosi komee, käy salilla varmaan koko ajan ja sillä on hyväpalkkane duuniki. Mun ystävä lähetti multa terveisiä ja kysyi jos se olis halunnu lähteä mun kanssa töiden jälkeen yhdelle. Ja se jopa suostu...
Mä olin taas niin hermostunu et pienen epävarmuuteni yritin peittää kaikenlaiseen höpinään. Mut tuntu et mulla oli heti joku muuri vastassa. Tunsin miten hän arvioi mua hiuksista varpaisiin. Mulle tuli jo heti alus tunne että hän toivoi musta enemmän mitä mulla oli tarjota. Hän tosi hiljane oli ja maisteli siideriään aika poissaolevan tuntusena. Mä yritin vähän kysellä hänen poikki menneestä suhteesta ja ymmärtää annoin etten ollu hyvissä väleissä hänen exänsä kanssa. Sitten hän avas suunsa ja alkoi huorittelemaan entistään. Se kuulemma pettäny häntä selän takana oli monta kertaa ja ne juorut vasta äskettäin hänen korviinsa kantautui :/
Siinä me sit otettiin vielä toiset siiderit ja haukuttiin miehiä sioiks. Tosi vaikeeta on löytää fiksuja komeita miehiä jotka vielä haluis sitoutua niinku munkin stoori J:n kanssa osoittaa. Hän kysyi multa mitä mun exälle kuuluu mut sanoin ettei mua nyt yhtään kiinnosta tietää. Vaan että mä viettäisin mieluummin aikaa hänen seurassaan. Ja että hän vois tulla iltateelle mun luokse... Hymyilin ja silmiin häntä katsoin mutten ihan odottanu mitä hän vastais.
Hän naurahti ja sanoi et nyt kunnon p**o vois tehdä hyvää. Ja että oonhan mä bottomi niinku mun kaveri oli väittäny. Sanoin hänelle etten etsi mitään yhden illan juttua vaan et jos hän mua haluais niin hänen täytyis vakavissaan olla. Hän tarttu mua kädestä ja oli aika ärtyneen näköne ja kysyi multa et tiedänkö mitä mä oikein haluan ollenkaan. Ja että hänellä olis pari tuntia tyhjää aikaa ennenku täytyis mennä kavereiden kanssa ryyppäämään. Mä nousin pöydästä, kieputin kaulaliinan kaulalle ja nostin kaulukset pystyyn. Sanoin että kiitos illasta mut meidän tiet eroaa nyt. Hän huus mun perään huorittelut ja tilas ittelleen uuden juoman. | |
Lupauksia
Kirjoitettu: 05.01.2013, 13:02:42 | Uus vuos on taas vaihtunu ja on aika miettii hyvii uuden vuoden lupauksii. Ootteko te muut luvanneet itsellenne mitään?
Mä voisin luvata pitäväni tänä vuonna parempaa huolta fyysisestä kondiksestani. Mun paino on noussu kolme tai neljä kiloa vuoden aikana ja se on vähän liikaa :/ Tykkäänhän mä hyvästä ruuasta enkä oo valmis siitä luopumaan mut ehkä hiilareiden syömistä voisin vähentää. Karppaustakin vois ehkä harkita...
Lupaan jatkaa kans spinningiä jonka ehdin jo välillä lopettaa ku se kävi vähän tylsäks. Mut vielä tylsempää on juosta ulkona jossain kylmässä viimassa yksinään pimeäs. Hyvät kuntosalit on ihan toimivii paikkoja kaikenlaisten uusien tuttavuuksien löytämiseks. Samanhenkiset ihmiset ku hakeutuu yleensä toistensa seuraan...
Mä lupaan kans niitä asioita kohti mennä mitä mä itse haluun elämältäni. Hukkasin aika monta kuukautta siihen et odotin mun exän mielen muutoksia. Mä en voi olla liian hyväsydäminen ja antaa jonkun toisen viedä mun elämää koska se vaan ei toimi niin. Mun pitää ajatella enemmän omaa itteäni vaikka se itsekkäältä kuulostaiski...
Mun haaveena olis kans ens vuoden aikana päästä lomaileen New Yorkissa tai jossain sen tyylisessä paikassa. Mua on ruvennu stressaan tää junttila jossa samat naamat tulee joka päivä vastaan. Isossa maailmassa on enempi mahdollisuuksii ja uusii tilanteita tulee koko ajan vastaan. Täällä musta tuntuu siltä että jokainen tuntee mut jo entuudestaan menin mä minne tahansa.
Tietty mä lupaan kans etsiä aktiivisesti uutta bf:ää. Aika kulkee enkä mäkään oo kauaa nuori enää. Se oma kulta pitäis löytää silloin ku on vielä varaa valita isommasta joukosta. Sit vanhempana joutuu tyytymään niihin joihin oma viehätysvoima riittää. Se taas ei oo hirveen hyvä alku suhteelle jos pitää tyytyä johonki pakon edessä. Vielä nyt mä pystyn tarjoamaan sopivalle tarjokkaalle ihan kohtalaisen hyvännäköisen paketin mut se aika ei kestä ikuisesti.... | |
Joulu
Kirjoitettu: 26.12.2012, 15:39:52 | Joulu alkaa olla ohi ja ainakin mä huokaisen helpotuksesta. Varsinkin aaton vietto suvun kanssa mulle on joka vuos yhtä tylsää ja ikävää. En tajua miks jouluna halutaan nähdä sukulaisia joista ei vuoden aikana oo kuullu yhtään mitään. Mä itse kyl vietän mieluiten aikaa niiden ihmisten seuras joiden kans mulla on jotain yhteistä kuin et teeskentelen melkein tuntemattomille et ne oikeesti merkkais mulle jotain...
Suomalaiset jouluruuat ei myöskään oo mun suurimpia suosikkeja. Kauhulla odotan taas montaks kiloa tulee lisää kun on pakko ollu ahmia kinkkua ja laatikoita. Meidän joulu on täynnä erilaisii kaloripommeja jotka ei usein edes maistu mitenkään erityiselle. Kaiken lisäks tunnelma on niin kauheen melankolinen. Kaikkein hirveimpiä on suomalaiset vanhat joululaulut jotka on pelkkää synkkyyttä ja surua. Mut ehkä se vähitellen tästä muuttuu ku tää junttila pikku hiljaa muuttuu ja kansainvälistyy...
En kyl tajua niitäkään tyyppejä jotka tulee jouluna kylään eikä kunnioita toisten joulua pukeutumalla parhaimpiinsa. Jouluaterialle toisten koteihin ei nyt vaan voi tulla ilman että näyttää juhlavalta. Se nyt vaan on mun mielipide. Onneks fiksuimmat suomalaiset on pikku hiljaa tajunneet asiat ja vain juntit kieltäytyy uskomasta... Samoin musta on aika noloo tulla syömään jollekin sukulaiselle suurella työllä väsättyyn joulupöytään eli täs tapauksessa mun äidille ja antaa joululahjaks suklaarasia. Me ei eletä missään köyhässä maassa joten kukaan ei varmaan köyhdy siinä jos ostaa jotain mille oikeasti vois olla käyttöäkin. Mut joo....saituus ja kateus on suomalaisten pahimpia vaivoja...
En mä sitä sano että lahjojen ostaminen olis vaivatonta. Mun äidille ja systerille on aina helppoo ostaa tuoksuja tai muuta kosmetiikkaa. Miespuolisille sukulaisille menee jo paljon vaikeammaks ellei toisen makua tunne vähän paremmin. Kavereille on sit helppo sujauttaa pakettiin jotain mistä oikeesti tietää että ne tykkää ;) Mulle vaan on viime aikoina annettu sen verran paljon lahjakortteja että sekin tuntuu aika persoonattomalta. Niin moni on sanonu että mulla olis niin vaativa maku ettei ne ikinä tiedä mistä mä tykkään ja mistä en. Mut kyl mä silti sanoisin et läheinen ihminen aina halutessaan arvaa jos oikeesti on läheinen... | |
Suoria sanoja
Kirjoitettu: 18.12.2012, 18:57:30 | Tuntuu niinku olisin vähitellen itseluottamuksen takaisin saamassa et paremmin uskallan sanoa niitä asioita mitä tarttee saada kerrotuks. Musta on tylsää joutua aina miettimään mitä uskaltaa sanoa ja mikä sit mukamas olis loukkaavaa jonkun mielestä. Ei musta oo parempi sensuroida sitä mitä oikeesti tarttee sanoa ääneen.
Kävin ohimennen tapaamassa mun exää ja tsekkaamassa missä hänen kohdallaan oikein mennään. Hänen kämpässään ihan hirveä sotku oli eikä se hänelle oo ollenkaan tyypillistä. Mä selkeesti vaistosin ettei kaikki oo kunnossa ja sanoinkin sen hänelle. Tarjouduin laittaan astiat hänen koneeseen ja siinä samalla häntä jututin yrittäen ottaa selvää miten huonosti hänen asiat oikein on...
Hän väisteli mun kysymyksiä ja yritti esittää et olis työmaileja lukemassa koko ajan. Musta se tuntui aika loukkaavalta asenteelta ja sanoinki ettenkö hänen mielestään ansaitsis sitä että hän kertoo mulle mitä hänen elämäänsä nyt kuuluu. Kun on saanu mut ajettua pois elämästään niin tuntuuko se nyt vieläkin hyvältä ratkaisulta vai ei... Sanoin hänelle et kaiken mun kokeman jälkeenkään mä en aio poistua huomiota herättämättä veks takaovesta ja on aika tylyy maksaa mun huolenpito tolla tavalla takaisin...
Hän siinä mutis jotain omiaan ja sanoi ettei ymmärrä mitä mä tarkoitan. Mä huudahdin takaisin että kyllä hän varmaan tietää ihan tasan tarkalleen. Ja että mä ymmärrän nyt että hänessä ei oo ollu miestä myöntämään että ei halua sitoutua. Tai sitten hän vaan haluaa kostaa vieläkin sitä meidän nuoruuden aikasta eroa kun mä silloin hänet jätin. Taisin vähän korottaa ääntäkin ja huusin että tuntuuko nyt sitten paremmalta ku hän on kostonsa saanut. Että onneks olkoon vaan saavutetusta hienosta voitosta...
J katseensa nosti koneeltaan ja sanoi happamasti ettei jaksais nyt mitään marttyyrileikkejä. Että elämä on ollu tarpeeks ahdistavaa viime viikkoina muutenkin. Katsoin häntä tiukasti silmiin ja sanoin että hänen vaikeutensa kyllä näkyvätkin ulospäin. Ja että mä olisin yhä edelleen valmis auttaan ja tukemaan häntä mutta en mä voi väkisinkään sitä tehdä jos häntä ei yhtään kiinnosta. Ja että hän vois myös ikuisten omien asioidensa vatvomisten sijaan miettiä miten on mua tullu kohdelleeks. Ja että mä ihan oikeesti uskon ansaitsevani parempaa ku tämmöstä pomputtelua mitä oon kestäny viime kuukaudet. Hänen ilmeensä muuttui aika vakavaks ja hän käänsi katseensa taas muualle... | |
Treffit
Kirjoitettu: 12.12.2012, 19:56:56 | Mun rakas ystävä järkkäs mut pitkästä aikaa treffeille. Hän vihjas mulle yhdestä tosi hyvännäkösestä jätkästä joka olis nyt taas vapaana. Yhdessä katottiin sen fabokuvia joissa se tosiaan näytti aika syötävän hyvältä ;) Mun kaveri vielä vakuutti sen olevan ihan puhdas toppi vaikka sen ulkosesta olemuksesta vois jotain muuta päätelläki...
Niinpä me töiden jälkeen mentiin kahville Torrefazioneen ja täytyy sanoa et pitkästä aikaa mulla oli tosi jännittyny olo. Perhosia vatsanpohjassa niinku sanotaan. Heti kyl huomasin että hän ei ihan sen näköinen enää ollu mitä valokuvat anto ymmärtää. Ihmiset on jo niin hyviä photoshoppaajii et ikinä ei voi ihan varma olla mikä kuva on ajan tasalla ja mikä ei. Eikä mulle silleen muutama vuos kuvan ikään lisää merkkaa mitään mut hänen iho vaan oli huonompikuntone mitä olisin kuvitellu...
Juttu ei tahtonu oikein mitenkään lähtee luistaan. Mä itse voin heti aluks olla aika viileän ja etäisen tuntunen ja tarkkailen miten toinen muhun reagoi. Mun treffikaveri oli myös vähän samanlainen ja kumpikin selkeesti tutkisteli toista ja sitä mitä oli tarjolla pöydän toisella puolella. Hän oli hyvin huolellisesti geelittäny hiuksensa ja muutenki oli hyvin hoidetun näköinen. Arvostan miehiä jotka osaa itsestään huolta pitää ja siitä hänelle ehdottomasti plussaa annan.
Se mikä mua vaivaa vähän on se että hän on kiertäny aika monen mun kaverin kanssa. Kyllähän mä tiedän et piirit on pienet mut siitä huolimatta. Ois ehkä vähän outo olo seurustella tyypin kanssa joka on ollu kolmen tai neljän mun tuttavan kanssa. Mut kaipa joissain asioissa täytyy vaan tulla puolitiehen vastaan ku ehkä vähän turha toivo on sekin et joku täydellisen ihana ja mun kavereilleki tuntematon mies tulee esiin. Täytyy vaan hyväksyy että Helsinki on pieni kylä verrattuna oikeisiin suurkaupunkeihi. Jossain New Yorkissa ei tarttis murehtii sitä et kaikki tuntee toisensa... | |
Tuparit
Kirjoitettu: 05.12.2012, 15:03:18 | Tupareista on kulunu jo monta päivää mut oon vielki niin iloinen et kaikki melkein täydellisesti meni...Moni mun vieraista kiittelikin sitä miten olin nähny niin paljon vaivaa ja leiponu ihan uskomattomat määrät suolasta ja makeeta naposteltavaa ja raahannu valtavasti juhlajuomaa :))) Kai mä sitten semmonen kotihengetär olen ;)
Mun uutta kotia ja sisustusta kiiteltiin kans kovasti vaik ihan kaikilta osin se nyt ei olekaan vielä valmis. Joku mun vieraista sanoikin et näyttäis siltä että pärjään nyt paljon paremmin yksinäni kun pystyn elämään nyt semmosta elämää mitä haluan ilman että kaavoihin kangistunu bf tulis asettaan omia ehtojaan...Mä en sitä paitsi ees kutsunu J:tä mukaan kun se osaa pahimmillaan olla semmonen kuiva ilonpilaaja jos sille päälle sattuu. En halunnu ottaa riskiä että se olis latistanu ihmisten ilonpitoo....
Ilta ja yö kului kyl tosi nopeesti herkkujen, juotavien ja kaikenlaisten juorujen parissa ;)) Kuka olikaan taas eronnu, ketkä palanneet yhteen ja kuka haluis saada kenet ;) Tiiättehän te varmaan mistä mä puhun kun meidän porukat pääsee yhteen jakaan kuulumisiaan ;))) Yks valitti että sen poikaystävällä on liian pieni ja yks taas oli jo kyllästyny uuteen ja halus palata takaisin exänsä luo...Ja kyllähän siellä semmosia kuumia katseita vaihdettiin aika monen välillä et tiedä mitä tapahtui jatkoilla ;))
Mä sain myös kaikenlaisia ihania tuparilahjoja. Villeroy & Boch on kyl mun makuun turhan perinteinen mut ainahan voin jouluna antaa niitä äidille tai siskolle. Mut hyvä skumppa ja erilaiset lahjakortit tietenkin aina tulee käytettyy. Ehkä osaa jännitti mun joskus aika vaativa maku ja he valitsi antaa vähän persoonattomia lahjakortteja. Mut hyvä ja kaunis ajatus on aina tärkein eiks juu...
Mä sain maanantaina sähköpostia yhdeltä mukana olleelta kundilta joka oli mun kaverin exä. Hän kiitteli kovasti kutsusta ja kehui mun uutta asuntoa ja tyyliä. Hän halus jopa tavata mua uudelleen joku päivä illallisen merkeissä jos olisin kiinnostunu ;) Mä kiitin hänen viestistään ja sanoin jotain epämäärästä työkiireistä ja joulusta. Oikeesti en kuitenkaan hänen seurastaan oo erityisemmin kiinnostunu kun hän ei niin sanotusti mun tyyppiä oikein ole. Semmonen laiha pienikokone tekoblondi joka mitä ilmeisimmin on yhtä bottomi ku minäkin. Kyllä oikeen miehen pitää olla semmonen treenattu komistus eikä mikään anorektikko ;))) | |
 Parempaa palvelua kiitos!
Kirjoitettu: 29.11.2012, 17:03:31 | Ihmetyttää miten huonoa palvelua eri putiikeilla on vieläkin varaa tarjota asiakkailleen. Vaikka on lama ja kaikkee. Mä lopulta tilasin mun himoitseman sohvan ja pari siihen sopivaa tuolia. Koska ne oli aika hintavat niin sain neuvoteltua tosi pikaisen toimituksen jotta ne mun lauantain tupareihin ehtis. Mut annas olla kun auto ajaa pihaan niin sieltä kannetaankin ihan eri malli. Pojat pyyteli kovasti anteeksi ja lupaili oikeeta sohvaa mahdollisimman pian. Mä olin niin odottanu saavani sen heti joten multa tietenkin palo hermot ihan totaalisesti. Huusin varmaan niin että koko piha raikui ja vaadin tuomaan oikeen sohvan heti. Ja tulihan se sieltä parissa tunnissa...
Mä en oo mielestäni kohtuuton tossa asiassa. Jos maksetaan monta tonnia jo pelkästä sohvasta niin myös palvelun pitää pelata ja tuote tulla oikein toimitettuna himaan. Jos taas tyydytään johonkin halpaan puukehikkoon niin sitä varmaan odottelee ihan suosiolla pitempään...Se on vähän myös niinku meidän duunissa. Mä ainakin panostan paljon enemmän semmoseen asiakkaaseen joka on siististi pukeutunu ja selkeesti on kiinnostunu löytämään parhaiten sopivan vaatekappaleen itselleen. Jos taas mennään vaan tonkimaan alekoria halvimman toivossa niin mä voin aivan yhtä hyvin suoristella hyllyjä ja jättää sellasen asiakkaan omaan rauhaansa mitä varmaan se itse toivookin.
Oon panostanu aika paljon mun tuleviin tupareihin. Mä haluun antaa ihmisille vaikutelman että mulla menee hyvin ja että oon ihan oikeesti kääntääs uutta sivua mun elämässä. Niinku mä mielestäni ihan oikeasti oonkin. Haluun myös näyttää etten oo takertumassa kehenkään. Jos J ei halua suhdetta mun kanssa niin omapahan on häpeensä. Mä löydän miehiä kyllä muitakin enkä yhteen ongelmaiseen yksilöön aio loputtomasti aikaa uhrata jos ei sitä osaa kerran arvostaa. Mulla on vaan yks elämä joten on parasta alkaa taas nauttia siitä ;))
Tupareihin halusin kutsua kaikkia niitä jotka on mua lähiaikoina tukenu ja tietty vähän ylimääräisiä komistuksia ;))) Herkullisesta naposteltavasta ja kuohuvasta juomasta ei ainakaan hauskuus tuu jäämään kiinni ku oon niska vääränä kantanu tarjottavaa varastoon :D Harmi vaan että luvataan jotain ihan kauheita lumipyryjä mut suurin osa mun kavereista nyt ei joudu hirveän kaukaa tulemaan. Ratikat nyt ei lumipyryssäkään onneks hirveen usein myöhästele samaan tapaa niinku junat jostain lähiöistä.... | |
Uusi alku
Kirjoitettu: 22.11.2012, 18:42:55 | Muuttopäivä on huomenna ja mulle sillä on ihan oma tosi tärkee merkitys. On vähän niinku mun elämä alkais taas alusta uudelleen. Ollaan tehty virheitä ja toivottavasti otettu niistä kans opiks :/ Mä keskityn nyt mun uuden kodin sisustamiseen koska uus tyyli jos mikä näyttää sen että oon eroon päässy kaikesta vanhasta taakasta...
Kun mä aikoinaan luovuin omasta kämpästä niin kannoin ihan älyttömästi hyvää tavaraa suoraan roskikseen ku kaikkee ei voinu ottaa mukaankaan. Vähän harmittaa mut ainakin nyt mä sit saan päivitettyä mun koko asunnon ilmeen tälle vuosikymmenelle...Kaikki menee uusiks huonekaluja ja verhoja myöten. Oon ostanu hirveen kasan sisustuslehtii ja niiden avulla yritän rakentaa mulle semmosen itteni näköisen unelmakodin jota kans kelpaa esitellä kavereille ku tuparit tulee reilun viikon kuluttuu jo eteen...
Käväisin eilen tapaamassa rakasta äitiäni vaikka vähän hän yritti estellä ettei tartuttais flunssaansa muhun. Aika väsyny hän oli ja arvas että mulla muutakin asiaa oli ku pelkkä halu nähdä pienen tauon jälkeen...Mulla on rahat ollu vähän tiukilla ja tyylikkäiden uuusien huonekalujen hankkiminen ei ihan ilmaista oo. Ja mä tartten ihan ehdottomasti ainakin sohvan ja pari tuolia tosi nopeesti että voin tyylikkäät tuparit järjestää... Oikeastaan oon jo valinnu tosi puhdaslinjaisen vaaleen design sohvan jonka haluisin vaikka se musta aika ylihintainen onki :/ Mut eihän mitään kaunista voi saada halvalla. Kaikka pihistelijät voi sit mennä Ikeaan jos huvittaa ;)
Mun äiti vähän aluks vastusteli mut ymmärs et asia oli mulle tärkee. Hän muistutti mua et hänen täytyy aina antaa kaikki mulle lahjotettu tuplana koska mun systeri pelkää aina jäävänsä paitsi ja haluu saman verran mitä mulle annetaan. Muuten syntyy heti iso riita ku mun sisko ei yhtään suostu ajattelemaan asiaa muiden näkökulmasta. Kyllä mulle olis ihan ookoo että häntä autettais silloin ku hän apua tarttee ilman et mulle tarttis silloin antaa mitään. Mut ahneus on ikävä vaiva :/
Mun ihana äiti autto mua sen verran et nyt saan sohvan lisäks hankittua pari kaunista tasokasta tuolia ja ehkä pöydänkin. Tietty sopivien ja kauniiden huonekalujen löytäminen vaatii aika kovaa duunia ja tietenkin hyvää makua. Kaikki kallis kun ei oo laadukasta, vaikka halvalla mitään hyvää harvoin saakaan.... | |
Taas kerran
Kirjoitettu: 18.11.2012, 12:39:01 | Ens viikolla pääsen muuttamaan pitkästä aikaa omaan kämppään mut vähän haikein mielin joudun ikioman ihanan siskoni jättään :/ Hän on mulle kaikenlaisia neuvoja antanu ja kehottanu vakavasti miettimään haluunko mä todellaki sitoutua J:n kaltaseen mieheen jonka psyykkinen kondis on heikkenemässä. Kukaan kun ei voi tietää mihin suuntaan se tilanne jatkossa kehittyy eikä se läheisille ihmisille oo mikään herkku paikka katsoa vierestä ku ei voi paljoakaan tehdä auttaakseen...
J ei oo kuitenkaan terveenä ollessaan hullumpi valinta poikaystäväks. Hän on kiltti, hyvätapane ja itsestään huolta pitäessään myös suht komea. Hänellä menee ulkosesti ihan hyvin, on duuni ja asunto eikä elä kelan tai sossun varassa niinku nää kaiken maailman viherhipit täällä tekee. Vaikkei hän osaakaan pitää hauskaa ja on liian tosikko niin se paketti on kuitenkin semmonen minkä voi hyväksyy...
Mun sisko patisti mua menemään uudestaan tapaamaan J:tä jos kerran haluan vielä hänestä kiinni pitää. Ja koska mun exä ei osaa laittaa ruokaa niin mun sisko mua usutti tekemään sen lemppariruokia mukaan. Tie miehen sydämeen kulkee mahan kautta niinku sanotaan ;) Niinpä mä tekaisin kasvisragun ja leivoin omenapiirakan mukaan, hyppäsin ratikkaan ja soitin hänen ovikelloaan. J avas oven melkein unisena ja alkoi ahmimaan ruokaa melkosella ruokahalulla...
Mä jäin kattomaan leffaa hänen kanssaan eikä me puhuttu mitään vaan yhdessä vaan hiljaa oltiin. Sen jälkeen kello oli jo aika paljon ja mä kysäisin et vastustaisko hän jos mä jäisin nukkumaan sohvalle ku en jaksais seisoa ulkona kylmässä oottamassa ratikkaa...Niinpä mä sit sohvalle jäin ja aikani siinä unettomana pyöriskelin. J ei kuitenkaan ollu nukahtanu ku kuulin hänen yskähtelevän omassa sängyssään. Lopulta mä hipsin hänen luokseen ja kysyin saisinko halata häntä...
Yks asia johti sit toiseen ja aamulla heräsin hänen vierestään. Mä niin varma jo olin että se olis jonkun uuden alku taas kerran. Mut aamiaispöydässä J oli oma hiljanen ja vakava itsensä ja sanoi ettei mikään oo muuttunu entisestä. Mä taisin pillahtaa itkuun ja tunsin itseni loukatuks. J näki et pahoitin mieleni ja sanoi ettei oo halunnu ikinä loukata mua vaan että asiat vaan on menneet eri suuntaan mihin oltais haluttu...Mä huusin että ne tulee menemään vielä enemmän eri suuntaan jos hän ei musta halua pitää kiinni ja että pian joku toinen mies ottaa hänen paikkansa mun elämässä. Ja että hänkin silloin huomaa millaista on olla yksin hänen omien vaikeuksiensa kanssa kun ei äkkiä ookkaan ketään joka lohduttaa... | |
Ylös ja ulos
Kirjoitettu: 11.11.2012, 11:47:52 | Mun epäilykseni J:n kunnosta taitaa olla osuneet aika oikeaan. Kävin hänen luonaan hakemassa vielä joitain tavaroita ja heti huomasin kuinka hänen on ollu vaikeeta pitää ittestään huolta viime aikoina. Monta päivää vanhat vaatteet, tukka pesemättä ja ajamaton sänki ei kerro hirveen hyvää siitä missä mennään...
Istuin hänen viereensä ja sanoin että nyt läppärin ja työasiat hetkeks sivuun laitat. En muista koskaan nähneeni häntä yhtä väsyneenä ja alakuloisena. Hän selittää yritti että kyse vaan työstressistä olis ja että hänen duuninsa polttaa hänet vähitellen loppuun :/ Mä kuitenkin tunnen hänet niin hyvin että tiesin että kyse on muustakin. Ihan ilmiselvästi meidän ero ja kaikki sitä ennen tapahtunu on vaikuttanu häneen paljon enemmän mitä hän valmis tunnustamaan olis...
Sanoin hänelle että nyt hänen olis katsottava totuutta silmiin. Hänellä on aiemmin ollu erilaisii isoja ongelmia ja nyt vaarana on että hän takaisin taantuis sinne missä hän kuulemma oli vielä muutamii vuosia sitten... Siinä vaan silloin menee ei pelkästään hänen terveytensä vaan myös duuni ja oma rakkauselämä. Vaikkei me enää seurustellakaan niin mä oon hänen läheisenä ihmisenään varmistamas ettei hän sellaiseen tilanteeseen joutuis....
Totuus on ettei kukaan tykkää murjottajista. On se sitten pinnallista tai ei niin tää maailma vaan toimii niin. Ihmiset pelkää niitä joiden ongelmat näkyy ulospäin. Hänellä on myös duuni jossa hänen täytyy tulla toimeen muiden kanssa eikä hän voi mitenkään hoitaa velvollisuuksiaan tukka rasvasena yksinään nurkassa apaattisena istuen. Siitä seuraa hänelle vielä isompia ongelmia. Nyt aika ottaa itteään niskasta kiinni olis vaikkei yhtään huvittaiskaan...
J huokais ja sanoi että ehkä mä olin osittain oikeessa. Mä ruinasin niin kauan että hän suostui lähtemään mun kanssa ulos syömään. Sitä ennen vaadin häntä suihkussa käymään, sheivaamaan ja vaatteet vaihtaan. Sen jälkeen hän alkoi taas näyttään samalta könsikkäältä joka hän oli aina ennenkin ;) Safkan jälkeen vaadin häntä tulemaan pitkästä aikaa baariin tapaamaan meidän yhteisiä tuttuja. Tosi hiljainen hän oli silloinkin ja omissa ajatuksissaan mut ainakin sain hänet pois tuijottamasta läppärinsä ruutua.
Mun kaverit näytti aika huolestuneilta J:n kunnosta. Yks niistä suositteli mun exälle kuntosalilla käymistä kun selkeesti istumatyö ja vähäinen liikunta ei oo enää pitäny hänen aiemmin tosi hyvää lihaksistoa kunnossa. Koska noin kaksvitosena alkaa jo väkisinkin näyttää ikäistään aika paljon vanhemmalta jos ei omasta kropastaan osaa pitää huolta :/ Eikä negatiivisiin asioihin keskittyminen auta tossa yhtään vaan päinvastoin. Kyllähän ne murheet ihan yhtä paljon vanhentaa... | |
J-lo here I come!
Kirjoitettu: 06.11.2012, 15:41:24 | Sain eilen illalla tiedon äidiltäni että mun täti olis kuollu edellisenä yönä sairauteensa. Hänen viimeiset aikansa oli kivuliaita ja varmaan aika yksinäisiä eli ehkä ihan hyvä että pääs täältä pois. Mä erityisemmin en pitäny hänestä ihmisenä mut rauha kuitenkin hänen muistolleen.
Niinku kirjoitin blogiin kävin häntä jossain vaiheessa monta kertaa peräkkäin sairaalassa kattomassa. Tädillä ei ollu lapsia ja jotenkin varmaan toivoin että hän mua jälkeenpäin perinnönjaossa muistanu olis. En tiedä onko niin tehny vai ei mut mun oman elämän myllerrykset ja työstressi ei enää jättäny mulle energiaa rampata häntä sairaalassa kattomassa. Hän oli jättäny mulle useampia viestejä kun musta ei enää kuulunu mitään mut en vaan saanu aikaseks että olisin niihin vastannu...
Ajattelen et kuolleita on jälkeenpäin turha muistella. Paljon parempi on keskittyy eläviin ihmisiin ja yrittää nauttia siitä ajasta joka meillä on vielä elettävänä. Tätikään ei aikoinaan ollu mitenkään helppo luonne ja hän uskovaisena ei voinu koskaan hyväksyä mua sellaisena kuin olin. Joten miksi mun hänen viime hetkillä olis pitäny leikkii jotain Äiti Teresaa? Oon huomannu että tosi monella muullakin homppelilla on jonkinlaine uskovaisviha, mulla taitaa hiukka olla samanlaista...
Mut mä yritän keskittyy taas vaihteeks johonki iloiseen. Huomenna on vuorossa mun pitkään odottamani J-lon keikka ja voitte kyl olla varmoja että otan siitä kaiken ilon irti! Oon parin kaverini kanssa postaillu faboon jo monta viikkoa J-lon biisejä ja tälläkin hetkellä soittelen hänen albumejaan repeatilla! Onkohan tällä planeetalla montaa ihmistä joka olis yhtä lahjakas ja kaunis kuin hän? J-lo on jo kuiteski keski-ikäinen täti ja silti pystyy vielä mummoiässä näyttämään noin sexyltä!
Oon siirrelly tavaroitani pois mun exän luota ja huomannu että hän näyttää nykyään aika väsyneeltä. Hän sanoo pyytäneensä tilapäisesti lisää terapiatunteja koska hän selvästikään ei oo tällä hetkellä ihan parhaassa kondiksessaan. Mut ehkäpä tää on aika jolloin mun ei kokonaan tule jättää häntä yksin. Jos hän pohjimmiltaan kaipais mua ja meidän yhteisiä aikoja niin sitä paremmalla syyllä mä en aio poistua noin vaan hänen elämästään. Eilenkin illallaki soitin hänelle kaks kertaa...
Step up, step up
Let your hair down
Pop, drop and lock it all down
If he wants to tear up the ground
Dance for your papi | |
Takaisin alkuun
Kirjoitettu: 01.11.2012, 15:18:59 | On päässy vierähtää pitkä tauko blogin kirjoittamisessa mut elämä on ollu semmosta vuoristorataa ettei oo ollu enää energiaa kirjotella...
Toinen syy on siinä et meille tuli J:n kanssa yks isompi riita kun hän tapansa mukaan alkoi valittaan ettei meidän palkat riitä siihen elämäntyyliin millä mä haluisin elää ja että meidän pitäis alkaa rajoittaan rahankäyttöö... Siitä mä tietysti suutuin ja sanoin häntä pihiks kitupiikiks joka haluu vaan säästää kaiken vaik hänelläki hyvä palkka on. Siitä seuras taas monen päivän mykkäkoulu ja lopulta hän sanoi että meidän suhde olis tullu tiensä päähän :/
Mä en halunnu moneen viikkoon kirjottaa siitä blogiin koska mä tiesin että kaikki kommentit olis ollu tyyliin "Mitäs mä sanoin jo kauan aikaa sitten". Ja mä uskoin pitkään että J huomais erehdyksensä ja tulis pyytämään anteeks. Mut sitä anteekspyyntöä ei kuulunu vaikka kuinka odotin. No omapahan on häpeensä. Miehiä ku riittää maailmassa ja moni niistä haluu myös nauttii elämästä ja pitää huolta ulkonäöstään toisin kuin kyseinen herra...
Mun hyvä ystävä sanoi että mun ei kantsis jäädä murehtimaan yhtä miestä koska oon muutenkin roikkunu samassa tyypissä jo niin kauan. Elämä on lyhyt ja miehiä riittää joten hänen mukaansa pitäis nauttia elämästä vielä kun on suht nuori. Sitten kun alkaa tulla ikää ja se näkyy ulospäin niin on hyvä vakiintuu ja ettii sitä omaa pysyvää kultaa. Kaipa hän sit on oikeessa mene ja tiedä...
Oon ny muuttanu takasin toistaseks siskoni luo ja edessä on oman ja toivottavasti mun näköisen kämpän ettiminen. Onneks välit J:n kanssa ei oo menneet kokonaan poikki ja hän on ehdottanu et voidaan pysyä kuiteskin ystävinä. Mä sanoin harkitsevani hänen ehdotusta ja kertovani hänelle myöhemmin jos pystysin siihen mut oikeesti mun kannalta on fiksua pysyä hänen lähellään koska mehän tiedetään et miesten mieli saattaa muuttua ku hänkin huomaa ettei ne uudet tarjokkaat oo hänellekään aina just semmosia ku hän itse toivois vaan hänenkin täytyy mukautuu vaik itsepäinen onkin... Kaikki kun ei haluu viettää loppuelämäänsä nenä kiinni kirjoissa ja säästää rahaa joten voi hänellekin se yksinäisempi aika koittaa kun huomaa ettei oo paljon ihmisiä jotka haluaa samanlaista elämää... | |
 Tylsää elämää
Kirjoitettu: 27.09.2012, 19:15:08 | Musta tuntuu et nyt olis hyvä hetki vähän levätä ja kerätä voimii. Kun vaan tietäis miten se tapahtuis ku ei varaa oo vapaata pyytää, jos sitä saiskaan. Tuntuu että oon tehny tätä samaa jo taas niin kauan et nyt olis aika löytää jotain muuta ja uutta... Alkaa kyllästyttää tää duuni ja se että mun taidot ei tässäkään oikein pääse oikeuksiinsa....ihmiset ostaa sitä samaa mihin ne on ittensä totuttaneet :/
Kotonakaan ei oo hirveen paljon mielenkiintosempaa. Meillä menee J:n kanssa ihan ookoo mut tuntuu et jotain puuttuu. Joinain päivinä J on niin omissa maailmoissaan et mä oon alkanu miettiin onko sillä joku toinen :/ Kotonakin on vaan tylsää arkee. Haluun elämästäni värikkäämpää ja sille mä en voi mitään. Mulle ei riitä tää sama. Jotenkin tuntuu et voisin pakata kamani ja lähtee jonneki jos joku vaan tarjoais mulle uuden tilaisuuden alottaa uudelleen.... | |
Enemmän iloa elämään
Kirjoitettu: 19.09.2012, 18:57:35 | Mulla ja J:llä oli eilen taas väittely raha-asioista. Mun kulta oli sitä mieltä että me ei voida elää yli varojen. Mä olin ehdottanu hänelle että varataan shoppailureissu Lontooseen ja ryhdytään kunnostamaan hänen kämppäänsä meidän molempien yhteiseks asunnoks. Meillä kummallaki on kuitenkin duuni ettei eletä minkään sossun varassa joten miksei me voitais nauttia kunnolla siitä että tehdään töitä. Mut J ryhtyi taas tapansa mukaan varovaiseks.
Elämä on niin lyhyt ettei sitä kantsi tuhlata säästämällä rahaa. Jos sit tapahtuu joku elämänmuutos et tapahtuu jotain ikävää niin se on sit sen ajan murhe. Miks pitäis tuhlata aikaa ja elämää siihen et säästää jotain? On ihan oikeesti parempi haluta nyt ja heti kaikki mitä haluaa. Ja mun mielestä siinä ei oo mitään pinnallista edes.
Oon myös nauranu J:lle kun se on käyny kaupassa Lidlissä monta kertaa :D Oikeesti hei kuka nyt haluaa syödä jotain lidlin tai euroshopperin safkaa kun voi saada parempaakin melkein samalla rahalla...Musta jotenkin tuntuu että J:n mutsi on aikoinaan istuttanu siihen jotkun maalaisajattelun kun se ei osaa arvostaa kaupunkilaiselämän hyvii puolii. Ja siihen kuuluu hyvä ruoka, hyvät raflat, baarit, klubit, kauniit vaatteet ja ittensä esille tuominen...
Hän kuitenkin on jo luvannu mulle sen hemmotteluviikonlopun. Mä meinaan pitää huolta että me kumpikin saadaan koettua jotain tosi spesiaalia niin että arki unohtuu ees hetkeks. Enkä mä oo vielä luopunu siitäkään että mentäis sinne Lontooseen ja ryhdyttäis remppaamaan kämppää tälle vuoskymmenelle...
Vaik J ihan mukava ihminen on mut mä toivon et hän skarppais vähän omaa suhdettaan nykymaailmaan. Hänen mielipiteensä ja ajatuksensa on jotenkin vanhahtavia eikä muiden meidän ikäisten tasolla. Mut ehkä mä sitten oon hänelle semmoinen herätys että hän lopultakin avais silmänsä näihinki asioihin... | |
Mietiskelyä
Kirjoitettu: 14.09.2012, 17:47:54 | Mun kulta halus käydä yhtenä iltana töiden jälkeen vaarinsa haudalla. Mä tulin hänen mukaansa vaik ehdotinki hänelle et mentäis tekeen jotain iloisempaa. Oon ollu muutaman kerran viikossa kattomassa sairaalassa huonokuntosta tätiäni ja kuoleman läheisyys on mulle kyl vähän liikaa :/ Tavallaan ymmärrän ettei ees omia rakkaita ihmisii aina jaksa käydä tapaamas kun ne tulee huonokuntosiks. Ne sairaalan äänet ja hajut, seniilien vanhusten valitukset ynnä muut on ihan hirveitä....
Mä olisin itse tyytyväinen jos eutanasia hyväksyttäis ihan luonnollisena asiana. Mä ainakin haluaisin lähteä veks jo hyvissä ajoin niin ettei mun tartte lojua paikoillaan sairaalaan vaatteissa, hampaat likaisena, tukka sekasena ja pissat vaipoissa. Jo se että vanhenee ja rupsahtaa on rankkaa mut sen lisäks se ettei pysty pitään huolta omasta ittestään on jo tosi stressaavaa....Mä ainakin olisin tosi tyytyväinen jos vaan silloin voisin valita et otanko suoneen unilääkkeitä ja nukahdan veks...
Oon joskus leikkiny ajatuksella et joskus keski-iän jälkeen ku alkaa huomata vanhuuden lähestyvän vois vaan sanoo hyvästit kaikelle. Laittas päällensä tosi elegantit vaatteet, avais shampanjapullon ja napostelis vaikka mansikoita kermavaahdolla. Sit sen jälkeen kirjoittais jäähyväiskirjeen ja päättäis päivänsä. Eipähän ainakaan tarttis kokea vanhuutta jossain kauheessa hoitolaitoksessa.
Voi kuulostaa julmalta mutta mun tädin kannalta parempi olis jos hän ei joutuis enää kovin kauaa sairasteleen. En tiedä myös sitäkään kuin kauaa mä itse saan itteni häntä käymään katsomas kun kuitenkaan mitään erityisempii siteitä ei oo ollu häneen. Meidän välit ei oo olleet mitenkään hyvät. Aika karua olis viettää monta kuukautta odottelees lopun tuloa ilman että juuri kukaan kävis kattoos. Mut tietty hän on omilla valinnoillaan myös tilanteensa pedannu...
Tulipa tästä ankee postaus :/ No iloisiikin asioita mahtuu eli X-Factor alkaa taas 25.9 joten älkää missatko! | |
Paluu arkeen
Kirjoitettu: 03.09.2012, 18:57:11 | Eräs mun ystävä vihjas mulle viikonloppuna aika suoraan et hänen mielestään mun kulta vois panostaa vähän enemmän pukeutumiseen. Menin vähän noloks ja en oikein tienny mitä mun olis pitäny sanoo. Yritin selittää et J ei oo sen tyyppinen ihminen joka vaivais päätään pukeutumisella vaan hän keskittyy ihan muihi asioihin...Mun kaveri toisteli sitä samaa mitä mäkin oon monta kertaa sanonu eli nykyään ei semmoseen vaan oo varaa. Ihmiset ku kuitenkin arvioi ja arvostelee toisiaan pukeutumisen kautta. Sille vaan ei voi yhtään mitään. Sitä vastaan on vähän turha taistella...
Juttelin asiasta J:n kanssa ku tehtiin ruokaa ja kerroin hänelle että eräs mun ystävä ajattelee että hänen pitäis satsata laadukkaampiin vaatteisiin. Ja että mä tosi mielellään häntä oman tyylin etsimisessä auttasin jos se vaan herralle sopis. J katto mua suurin silmin ja sanoi että aika ikävästi mun kaveri puhuu takaapäin pahaa ja että hän taitaa jo arvata kuka se on. Kun sen saman kampaajan ja J:n välit ei oo koskaan olleet erityisen hyvät. He selkeesti aika eri tyylisii ihmisii on...
Sanoin siinä hänelle myös että hänen ehkä kannattais vähän rentoutuu ja alkaa nauttimaan elämästä. Kun hän tuntuu olevan paljo enemmän kiinnostunu politiikasta ja luonnonsuojelusta ynnä muusta ku hauskanpidosta. Musta se jotenkin tuntuu oudolta. Ehdotinkin että me voitais jonain viikonloppuna pitää semmonen hemmotteluviikonloppu niin että tehtäis kaikkee ihanan turhaa ja hyvältä tuntuvaa eikä hirveesti katottais paljon se maksais. J ei sanonu mitään muttei tyrmännykään ideaa ;)))
Mä oon yrittäny saada vähän säpinää meidän vähän tasaiseltaki tuntuvaan arkeen...J vaan on ollu sen verran "väsyny" ettei viime aikoina oo lakanoidenkaan välissä oo jaksanu mitään erikoista ja uutta kokeilla...Mistä mä taas oon hiukka tykänny pahaa. Oon kysyny monta kertaa sitä että onko hän kyllästyny muhun kun hänen kiihko ei oo ollu sitä tasoo mitä joskus aiemmin :/ Ennen häntä ei yhtään pidätelly vaikka oli miten raskas päivä takana...
Oon useamman kerran sanonu hänelle että hänen oikeesti tulee panostaa meidän suhteeseen. Mulle ei riitä semmonen tavallinen hiljainen arki joka ehkä hänelle riittää. Vaan elämäs täytyis olla koko ajan uusii ja värikkäitä tapahtumii ja elämyksii jottei koko homma kaadu siihen että yhteisestä arjesta tulee liian tylsää. Oon nähny niin monella homoparilla sen että aluks ollaan niin rakastuneita ja sit aletaanki ettimään kohta uutta ku tylsä arki kaatuu niskaan :/ | |
Täti
Kirjoitettu: 29.08.2012, 19:17:44 | Pari päivää sitten sain kuulla äidiltäni että mun täti hyvin huonossa kunnossa on ja että hänellä tuskin hirveän pitkään enää elinaikaa olis. Heidän välit oli menny poikki jo kauan sitten mutta äiskä sanoi että nyt alkais olla minun ja systerin viime hetket viettää aikaa tädin kanssa jos vielä nähdä haluttais....
Mun täti on aina ollu hyvin uskonnollinen eikä oo hyväksyny mun suuntautuneisuutta. Mun taas on ollu vaikee hyväksyy uskovaisia koska he eivät oo halunneet hyväksyy mua semmosena kun olen. Oon myöskin hirveen huono olemaan eri ikäisten ihmisten seurassa, niin vanhempien ku nuorempien kanssa. Mun kaverit on kaikki saman ikäisii ja samanhenkisii kuin mä enkä pidä enää normaalina sitä jos joku ihan tarkotuksella hakeutuu itseään paljon vanhempien tai nuorempien seuraan....
Mun sisko kysyi multa että tiedänkö ettei tädillä edes oo ketään joka sitä käy kattomassa eli sillä ei oo myöskään ketään jolle se jättää rahansa ku siitä aika jättää. Niinpä hänen mielestä ei ois ihan huono idea jos me yritettäis yhdessä laittaa vähän suhteita kuntoon kun meidän kummankaan taloudellinen tilanne ei oo kovin kummone...Vähän aikaa asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen että vois olla ihan hyvä idea yrittää vähän paikata välejä siinäki toivossa että hän vois ehkä muistaa meitä sitten jälkeenpäin....
Juttelin asiasta myös J:n kanssa ja hän taas omaan idealistiseen tapaansa piti sitä kylmänä rahan perässä juoksemisena. Sanoin hänelle etten tajua tommosta hurskastelua kun ihmisellä kerran ei oo ketään muutakaan jolle rahojaan jättäis. Kenelle ne sitten pitäis mennä jos ei kukaan hänestä kerran välitä. Saapahan hän ainakin viime viikoilleen vähän seuraa ettei tartte kieriskellä sairaalapedissään yksinään ilman ketään....
Niinpä me leivottiin siskon kanssa mustikkapiirakkaa ja löydettiin vielä vadelmiakin kun vanhemmat ihmiset aika usein marjoja arvostaa. Täti tykkäs oikein kovasti meidän vierailusta ja toivotti meidät tervetulleeks uudestaan. Hän oli oikein otettu siitä että kaikkein näiden erossa vietettyjen vuosien jälkeen me muistetaan vielä hänen olemassaolo. Tais muutama tippa tulla silmään siinä lopussa kun hän meitä kahta lämpimästi halas....
Mut täytyy sanoa että sairaalassa käynti ja vanhusten näkeminen sai mulle jotenkin synkän olon. Siellä ne makaa kaiket päivät ja niihin pumpataan hirveet määrät lääkkeitä. Olis siis pakko elää just nyt eikä vasta myöhemmin. Aika ku kulkee niin nopeesti että kohta mä itse olen siellä sängyn pohjalla odottelemassa kuolemaa. Sitä ennen mun täytyis pystyä toteuttaan mun unelmia ja nauttia siitä että mä oon vielä nuori enkä hirveän rumakaan. Vanhojen sairaiden kattominen sai mut tajuamaan että nyt on oikee hetki juosta niiden omien unelmien perässä vaikka siihen meniskin aikaa ja rahaa. Elämästä pitää nauttia tässä ja nyt eikä asiat odota sua enää huomenna... | |
[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]
|
 |
|
|
